Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Leena Krohn - Tainaron: Postia toisesta kaupungista

Kuva
Leena Krohnin Tainaron on kirja ja kuva, johon lukija saa upottaa omat tulkintansa, ehkä jokainen lukee siitä eri asioita. Riveiltä saattavat nousta pureskeltavaksi elämä, kuoleman väistämätön lähestyminen, ikuisuus tai matka toisenlaiseen maailmaan. Tainaron on pieni romaani mutta se on ajaton ja syvä.  Olin ajatellut etukäteen, etten ehkä pitäisi Tainaronin fantasiamaailmasta. Kirjan erityisen hiottu kieli ja hienosti tehty rakenne kuitenkin laittavat nostamaan hattua. Myös oletettu viittaus todelliseen Tainaroniin toi syvyyttä. Romaani koostuu 28 kirjeestä. Vastaanottaja jää nimettömäksi eikä hän koskaan vastaa kirjeisiin. Niiden kirjoittaja on saapunut valkoisella laivalla tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitsevaan, alati muuttuvaan Tainaroniin, mutta hän ei muista miksi. Kirjeistä käy ilmi, että Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia. Kuitenkin kaupungissa asutaan ja eletään, käydään kahviloissa ja kokouksissa. Jotkut hyönteiset ja niiden käytösmallit ovat

Harry Salmenniemi - Uraanilamppu ja muita novelleja

Kuva
Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala Massat pilaavat aina hyvän anarkismin alkaessaan imeä ideaa kohti keskialuetta. Voisi siis ajatella, että yleinen hyväksyntähyminä liian suurelta joukolta uhkaa jopa tuhria koko Salmenniemen missioretken. Toivotaan siis Salmenniemelle myös sopiva määrä unohdusta ja ohitusta. Kun Uraanilamppu ja muita novelleja julkaistiin alkuvuodesta 2017, ilmaantui esimerkiksi seuraavia otsikoita:  ” Uraanilamppu on ilmestys pimeyden keskellä – Harry Salmenniemi räjäyttää novelleista pölyt pois. Harry Salmenniemi on uudistanut runoutta, nyt hän tekee saman novellitaiteelle .” (Aamulehti 7.2.2017).  ” Harry Salmenniemen taidokas novellikokoelma on kevään kirjallinen tapaus. Rohkea kokeilija kuljeskelee kirjallisessa peilisalissa, tietoisena traditioista ja erilaisista metodeista .” (HS 26.2.2017) ” Uraanilamppu läpivalaisee Suomi-proosan ” (Kiiltomato, Paavo Kässi, 25.4.2017).  Muutamat lukemani arviot olivat pääsääntöisesti ylistäviä.

Tommi Melender - Onnellisuudesta: esseitä jotka johdattavat hyvään keskusteluun

Kuva
Kirjailija-toimittaja Tommi Melender on esseisti ja esseiden puolesta puhuja, tosin tässä tapauksessa ilmaisu lienee liian laimea. Melender pitää kirjallisuutta käsittelevää Antiaikalainen -blogia, ja siitä voi löytää virkkeitä kuten ” Hyvän esseen lukeminen on parasta mitä tiedän. (Ehkä liioittelen hieman, mutta vain hieman.) ” tai ” Parasta romaanin julkaisemisessa on se, että saa palata taas esseiden pariin ”. Hän kertoo myös nähneensä unta esseistä: ” Luin Nuoresta Voimasta oikein nenäkkään artikkelin, jossa sanottiin että ’esseen on luovuttava esseemäisyydestä tai kuoltava’. Mutta sitten heräsin ja se olikin vain unta .”   Onnellisuudesta – Esseitä on Melenderin kolmas esseekokoelma. Kun tämän tason esseefanaatikko kirjoittaa esseekokoelman, ollaan yhdenlaisen elämän kiteytymän äärellä. Edellisessä esseekokoelmassa Yhden hengen orgiat on tietysti myös essee, joka käsittelee esseitä: esseen rakennuspalikoita ovat ajatukset, eikä mielipiteitä välttämättä tarvita. On parempi

Milla Ollikainen - Pirunkuru kesädekkarina

Kuva
Nyt on maattu aurinkovarjon alla ja luettu oikein kesädekkari. Dekkarit ovat tähän saakka jääneet kirjastoon toisten lukijoiden laiturinnokkia varten, mutta nyt Milla Ollikaisen Pirunkuru lähti kassiin ja se tuli luettua oikein laiskasti kylmien virvokkeiden ja jäätelön äärellä. Tykästyin Pirunkurun henkilöihin ja kieleen. Tekstissä on sellaista kepoisuutta ja leppoisuutta, vakavista teemoista huolimatta, että täällä nousevat peukut pystyyn. Koska omissa sisälmyksissä on pohjoissuomalaisehkoa verta, dekkarin valinnassa painoivat ensisijaisesti Ollikaisen oma pohjoispohjalaisuus sekä Lapissa vietetyt toimittajavuodet. Kirjan rikolliset käänteet tapahtuvat Ylläksen maisemissa, Kolarissa, jossa kevät tulee hitaasti ja loskaisesti ja ihmiset hallitsevat liikkeensä ja sanomisensa - etelän junalla tulleet kun saattavat olla liian äkkinäisiä ja sillä paljastavat ulkopuolisuutensa. Koko kuntaa pyörittää kaivosyhtiön hanke, jonka pitäisi tuoda valtavat määrät työpaikkoja ja kuntaan elä

Kazuo Ishiguro - Haudattu jättiläinen ja yhteisen muistin sumu

Kuva
Meidän on kaivettava aihetta niin kauan, että ilma on kirkasta Ostin Haudatun jättiläisen heräteostoksena kirjamessuilta syksyllä 2017 eniten sen vuoksi, että Kazuo Ishigurolle oli myönnetty juuri Nobelin kirjallisuuspalkinto. Kazuo Ishiguro on kertonut haastatteluissa , että Nobel tuli täytenä yllätyksenä ja piti uutista jopa fake news -huhuna. Hän ei uskonut edes agenttinsa soittoa ennen kuin toimittajat alkoivat soitella ja kolkutella Lontoon-asunnon ovella. Hän toivoi, että olisi uskonut edes sen verran, että olisi ehtinyt pestä tukkansa. Haudatusta jättiläisestä en ollut lukenut, eikä ennakko-odotuksia ollut. Kirja oli siis mukavankin arvoituksellinen paketti. Säästelin kirjan aloittamista lomille ja koska teos oli helppolukuinen, etenin teosta tarkoituksellisen hidastelevin askelin - aivan kuin kirjan pääkaksikko, vanha pariskunta. Kuningas Arthurin maailmassa elävät Axl ja Beatrice lähtevät vaeltamaan, sillä he haluavat löytää poikansa. He muistavat, että poika asuu