Kirjakontti

Trilleri The Girl on the Train on "Number One Bestseller" ja myynyt maailmalla miljoonia. Britti Paula Hawkins työskenteli 15 vuotta muun muassa taloustoimittajana ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Ennen jymymenestystä hän ehti kirjoittaa useita chicklit-romaaneja salanimellä Amy Silver . Genreä Hawkins ei kokenut omakseen mutta piti kevyempien romaanien kirjoittamista hyvänä harjoituksena tosikoetusta varten. Koska teos oli äänikirjapalvelussa tarjolla, pitihän sitä kokeilla. Tuskin muuten olisin koskaan tieten tahtoen sitä vaikkapa kirjastosta lainannut, varsinkaan englanniksi. Alkuhäslingin ja kuunteluvauhdin säätämisen jälkeen oli suorastaan hämmästyttävää, miten mukaansatempaava teos oli. Kirjaa oli jopa helpompi kuulla kuin muutamia muita suomenkielisiä. Erityismaininta kertojille Clare Corbett, India Fisher ja Louise Brealey . On pakko sanoa, että suomalaisten lukijoiden jälkeen heidän tyylinsä ja eläytymisensä ilahduttivat. Kolmikko ei vain lu

Piti ottaa elämän ensimmäinen Ilkka Remes lukuun silkan yleissivistyksen vuoksi. Jälleen kerran tuli huomattua, että kun puhelimessa on kirjasovellus, kaikki on niin helposti tarjolla. Kirjahyllyyn voi tallentua yllättäviä teoksia. Kuten Horna . Vaikka kannen tulimeri ja helikopteri eivät juuri kutitelleet. Ja olihan tuolla kirjalla pituutta. Äänikirjana se tuntui vielä massiivisemmalta: normaalilla kuuntelunopeudella urakka kesti lähemmäs 12,5 tuntia. No, toisaalta satuin kuuntelemaan Hornaa , kun ajattelimme piipahtaa Amos Rexin Teamlab-näyttelyssä , ja tiukassa pakkasessa 3,5 tunnin jonotus tunnottomilla varpailla sujui Hornan ansiosta edes vähän rattoisammin. Esittelyteksti kolautti hermoon: " Ensin Ukraina. Sitten Suomi. Suomi saa tietää Ruotsin hakevan pikaisesti Natoon ja päättää seurata mukana. Venäjä reagoi ärhäkkäästi pakotteiden jo entuudestaan kiristämässä ilmapiirissä. … Suomi on joutumassa Venäjän seuraavan sotilasoperaation kohteeksi ." Äänikir

Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu oli ensimmäisten kuuntelemieni äänikirjojen joukossa. Rauhalan teksti oli kuunneltavana kohtuullinen seurata, omaksua ja hengittää. Toisenlaisiakin kuuntelukokemuksiakin kun alkuun oli. Tätäkin tosin kuuntelin välillä nopeutettuna ja hyppien ja eksyen oikeasta kohdasta, mutta se menköön formaatin ja palvelun piikkiin. Lestadiolaisäidin ahdinko on kiinnostavaa ja kuohuttavaakin kuunneltavaa. Rauhala onnistuu olemaan liikoja tuomitsematta itse uskomista, vaan kuvaa ihmisen osaa ja ihmisen muokkaaman uskonnon ristiriitaisuuksia. Rauhalan kieli on maalailevaa, värikästä, juurevaa. Runollista. Virkkeet ovat selkeitä ja napakoita, ja tehokeinona Rauhala tuntuu usein käyttävän toistoa. Välillä virkkeet ovat erittäin lyhyitä. " Minä haluaisin olla Virtasen Maria. Valoisa ja jaksava Virtasen Maria. Osaansa tyytyväinen Virtasen Maria. Uskossaan varma Virtasen Maria. Ei tämä olekaan minun elämääni. Tämä on liian vaativa osa. Keho halkea

Ensimmäinen äänikirja: Taivaanpallo Olli Jaloselta Otin Taivaanpallon käsittelyyn joulukuun alussa 2018. Koska kokeilin ensimmäistä kertaa äänikirjapalvelua, valitsin kuunneltavaksi tietysti esillä ja huulilla olleen Finlandia-voittajaan, kuinkas muuten. Se taisi olla virhe. Tämä ylistetty nuoren pojan kasvutarina ansaitsee varmasti superlatiivinsa. Äänikirjana kokemus oli kuitenkin jonkinasteinen lukusokki. Kirjan kuuntelu vaati tuossa vaiheessa vielä harjaantumista ja ehdin jo todeta, että äänikirjat eivät kyllä sitten minulle sovi. Miten ajatus voikaan harhailla, miten monta kohtaa voi mennä hukkaan. Kun kuuntelussa piti taukoa ja sitten jatkoi, oli muistettava, mitä edellä oli kerrottu. Ei voi selailla sivuja, ei voi palauttaa mieleen aiempia tapahtumia vilkaisemalla aiempaa lukua. Voihan toki kelailla edes takaisin mutta se oli aikamoista arpapeliä. Toinen Taivaanpallon jälkeen kuuntelemani teos oli Ilkka Remeksen Horna . Koska Remeksen tyyli on niin elokuvallista