tag:blogger.com,1999:blog-12532728427419382942024-02-21T19:16:06.644+02:00KirjakonttiKirjablogi Kirjakontin käsittelyssä on romaaneja, tietokirjoja tai muuta uteliaisuutta herättävää kirjoitettua sanaa. Äänikirjoina, e-kirjoina ja käsin kosketeltavina. Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.comBlogger48125tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-30599541305809800032019-12-15T21:39:00.000+02:002019-12-15T21:52:25.235+02:00Asko Sahlberg: Amandan maailmat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfPesRVGhdfW14-erH5PUwhJjACVmtM4rPlewf5_CW3TdFVzJNpfciZ59KUzC-Ko1oBB9uE9M_R9WvebShh9lGFAKdacALhxQwihANXC6HnrkpZrlk79fbhBykgL4sY6uu1Xons2gs738/s1600/Sahlberg-Amandan-maailmat.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfPesRVGhdfW14-erH5PUwhJjACVmtM4rPlewf5_CW3TdFVzJNpfciZ59KUzC-Ko1oBB9uE9M_R9WvebShh9lGFAKdacALhxQwihANXC6HnrkpZrlk79fbhBykgL4sY6uu1Xons2gs738/s640/Sahlberg-Amandan-maailmat.png" width="640" /></a></div>
<ul>
<li>"Pihalta aamuisin kaikkoavat varjot saivat Amandan ajattelemaan ihmisiä, jotka eivät tulleet koskaan tapaamaan häntä". </li>
<li>"Mikäpä siinä", Amanda myöntyi.</li>
</ul>
Siinä olivat ensimmäinen ja viimeinen virke pienoisromaanista <i>Amandan maailmat</i>. Kirjailija <b>Asko Sahlberg</b> on kertonut, että hänellä on aina selvillä teoksen ensimmäinen ja viimeinen virke, kun hän alkaa kirjoittaa uutta romaania. Kieltämättä kiinnostava tapa kehystää tuloillaan oleva romaani.<br />
<br />
Kahden virkkeen väliin mahtuu tiivis tarina iäkkäästä naisesta, joka kohtaa kaupunkiin tulleen pakolaispojan. Muutakin tapahtuu, kuten Amandan sisäisen maailman ja huomioiden kuvausta. Tuo kuvaus oli romaanin vahvinta antia. <br />
<br />
<i>Amandan maailmat</i> ilmestyi 2017 syksyllä, mutta teos pysyy ajankohtaisena. Sivuilla risteävät kivuliaat teemat: yksinäisyys, vanhuus ja pakolaisuus mutta myös moraali ja lähimmäisyys. Sahlberg onnistuu kuvaamaan sitä, kuinka ihminen voi olla irrallaan muista ja päätyä uhrin osaan myös omassa kotimaassaan, saati jouduttuaan pakenemaan vieraaseen maahan. <br />
Asko Sahlberg asuu Ruotsissa, Göteborgin liepeillä, ja sinne mielessäni asettelin romaaninkin. Romaanin väkivaltaisuudetkin rimmaavat joihinkin Sahlbergin haastatteluihin, joissa hän on ihmetellyt Ruotsin muutosta 20 vuoden aikana.<i> "Kaupungin kauniit kasvot ovat muuttuneet julmiksi ja väkivaltaisiksi".."Tuntuu, ettei mene päivääkään, etteikö jotain puukoteta tai jossain ammuskella. Jos tämä tästä pahenee, alkaa tuntua, että asuu sotatoimialueella."</i> (Aamulehti 2016.)<span class="sc-RefOD bhSxDk"><span class="sc-RefOD bhSxDk"></span></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<div>
<i>Amandan maailmat</i> oli ensimmäinen lukemani Sahlbergin romaani, ja kokemus oli suurimmaksi osaksi myönteinen. Erityisen vahvoilla teos on yli puoliväliin. On poikkeuksellista, että päähenkilönä on yli 80-vuotias kehitysvammainen nainen. Tämä teki teoksesta erityisen kiinnostavan. Romaani kyllä etenee loppuun saakka eikä ehdi väljähtymään missään kohtaa, mutta ehkä jäin odottamaan jotenkin Amandan maailman, tai maailmojen, selkeämpää luhistumista, koska sitä istutettiin läpi teoksen tapahtuvaksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaksi asiaa saivat hetkittäin suipistamaan suuta. Ensimmäinen oli Sahlbergin ylistetty tapa kirjoittaa kieltä. Kieli on ilahduttavan kekseliästä ja poikkeuksellisia kielikuvia kylvävää. Sisäinen kustannustoimittaja kuitenkin meinasi tarttua paikoittain punakynään ja sutia yli joitakin omasta lyyrisyydestään hurmaantuneita lauserakenteita. Toinen oli naisten roikkuvien rintojen läsnäolo. Ei siinä mitään, kyllähän romaaneihin mahtuu kaikenlaista paljasta ihoa ja eritettä, tämä oli kevyimmästä päästä. Olin vain sattunut aiemmin lukemaan Sahlbergin tekemän jutun Parnassosta. Siinä Sahlberg kuvasi kirjoittamista ja käytti esimerkkinä havainnollisuudesta (kaikista maailman yksityiskohdista valiten) sitä, kuinka kirjoittaja voi kuvata ikää kuvaamalla naisen rintojen valumista. Näistä syistä näen Sahlbergin maailmojen keskellä nyt voimakkaimmin vanhan naisen, jolta on vedetty paita ylös. Ehkä tilanne korjaantuu, kun tartun <i>Pilatukseen</i> (edellinen romaani vuodelta 2016).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Asko Sahlbergin teoksia on käännetty ruotsin, englannin, saksan, tšekin, romanian ja bengalin kielille.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb-Zed0bQPugEyjqFo8EWaKz6iZDAHm3rMTdFZziyZsYYQcOpRWo4M05fgsrjGSLrPnWhG3ZDPYlWVF7Na4MhKw5BchSGbCPunoPn9YW_L5U7X0w9AY0WQeW-94mx79q5Z2ffIMC8egfA/s1600/Sahlberg_amandan_maailmat_Like.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Amandan maailmat -kirjan kansi" border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1121" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb-Zed0bQPugEyjqFo8EWaKz6iZDAHm3rMTdFZziyZsYYQcOpRWo4M05fgsrjGSLrPnWhG3ZDPYlWVF7Na4MhKw5BchSGbCPunoPn9YW_L5U7X0w9AY0WQeW-94mx79q5Z2ffIMC8egfA/s200/Sahlberg_amandan_maailmat_Like.jpg" title="" width="140" /></a></div>
<div class="collapsed">
<b>Sahlberg, Asko: Amandan maailmat</b><br />
Like Kustannus 2017<br />
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta<br />
Palkinnot: Useita ehdokkuuksia (Finlandia, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto) sekä palkintoja kuten Savonia-kirjallisuuspalkinto 2018 ja 2003.</div>
<div class="collapsed">
<b><br /></b></div>
<div class="collapsed">
<b>Lähteet</b><b><br /></b></div>
<div>
<b>Minä olen ruotsinsuomalainen! -tiedotuslehti (Numero 5/2013). </b><a href="https://goteborg.se/wps/wcm/connect/48f0292d-77d1-4bf8-8975-f7616363a8da/Nr+5_2013%2C+finska.pdf?MOD=AJPERES"></a><a href="https://goteborg.se/wps/wcm/connect/48f0292d-77d1-4bf8-8975-f7616363a8da/Nr+5_2013%2C+finska.pdf?MOD=AJPERES" target="_blank">Asko Sahlberg - klassinen sanataiteilija</a></div>
<b>Aamulehti</b> 22.10.2016. <a href="https://www.aamulehti.fi/a/24016038" target="_blank">Suomalaiskirjailija kauhistelee Göteborgin muodonmuutosta: ”Melkein kuin asuisi sotatoimialueella” </a><br />
<br />
<b>Kuva</b>: <a href="https://pixabay.com/users/sabinevanerp-2145163/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=3666974">Sabine van Erp</a>, Pixabay <br />
<div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-30312604422026480022019-09-11T18:03:00.000+03:002019-12-15T15:07:05.374+02:00Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdfiqbloBK08J1VUl9r-Qi1Sz3LFkMZNuByMWUuZaY85KV_g6w52ZkkJ8xHPsti9U9rm-q27Nuxp5rKOerWNvIexQG5RJA4uhxuelyy6VdYEdsb0KZes-mgEtQbTaRp_Ah5UAAu6qFRtM/s1600/Camus-Sivullinen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdfiqbloBK08J1VUl9r-Qi1Sz3LFkMZNuByMWUuZaY85KV_g6w52ZkkJ8xHPsti9U9rm-q27Nuxp5rKOerWNvIexQG5RJA4uhxuelyy6VdYEdsb0KZes-mgEtQbTaRp_Ah5UAAu6qFRtM/s640/Camus-Sivullinen.png" width="640" /></a></div>
<br />
Miten <b>Albert Camus</b>'n klassikon päähenkilö Meursault ja suomalainen rikosdraamajulkimo <b>Anneli Auer</b> linkittyvät toisiinsa? Eivätpä yleensä mitenkään, mutta tässä blogikirjoituksessa se tapahtuu.<br />
<br />
Yhtä tahattomasti kuin <i><b>Sivullisen</b></i> päähenkilö Meursault ampuu algerialaisella rannalla tuntemattoman arabin, tulin lukeneeksi <b><i>Sivullisen </i></b>osittain samaa tahtia <b>Anneli Auerin</b> <i><b>Murhalesken muistelmia </b></i>-teoksen kanssa. Ensimmäisen viivytellen pokkarina, toisen kuulokkeista puhelinsovelluksesta. Näin kaksi tarinaa pääsivät kietoutumaan odottamattomasti yhteen.<br />
<i></i><b></b><i></i><b></b><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Albert Camus</b><span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">'n </span><i><b>Sivullinen</b></i> on ohuudestaan huolimatta järkälemäinen. Se on kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan, ja sen jälkeen siitä on sanottu rahtilaivallinen asioita. Tiivistettynä: kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, mikään ei liikuta, objektiiviset arvot murtuvat, maailma on absurdi, asiat ovat samantekeviä, on niin irrallista, että sitä on oman elämänsä sivuhenkilö. Teos on filosofinen, eksistentialismin klassikko.<br />
<br />
Jos ei jaksa lukea kirjaa tai suoraan sanottuna ei muista juonta, tiivistelmän voi katsoa vaikkapa tästä oivasta videosta (kesto 7:31, englanninkielinen).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/r_buEEAmxA4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/r_buEEAmxA4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Jos jonkun mielestä on tärkeää fleksata siteeraamalla tunnettuja romaanin alkuja, olisi varmaankin hyvä muistaa ainakin alku <i><b>Sivullisesta</b></i>: "<i>Aujourd'hui, maman est morte. Ou peut-être hier, je ne sais pas</i>."<br />
<br />
Heti romaanin alussa Meursault leikataan irti maailmasta: tänään äitini on kuollut. Ja irrallisena maailmasta hän jatkaa, kunnes hänet tuomitaan kuolemaan. Romaanin lopussa hän toivoo teloitukseensa monia katsojia, jotka tervehtisivät häntä vihanhuudoilla. Näin kaikki saataisiin päätökseen ja hän tuntisi itsensä vähemmän yksinäiseksi.<br />
<br />
(Sen verran keittiöpsykologi nosti tässä kohtaa päätään, että päättelin Meursault-paran pääsevän näin vihdoin isänsä katseen kohteeksi: isä oli hylännyt perheen, kun Meursault oli pieni poika ja siksi tämä muisti isästään vain vähän. Elävin muisto oli kertomus siitä, kuinka isä oli käynyt katsomassa julkista teloitusta).<br />
<br />
Camus laittaa ihmiset tuomitsemaan Meursaultin kuin Kristuksen, vaikka Kristusta Meursault itse ei pidä minään. Hän ei halua hengellistä pelastusta, ei liikutu vankilanjohtajan tarjoamasta krusifiksista ja vankilapapille hän raivostuu. Eikä hän kadu mitään - eihän hänen tekonsa ole synti ilman suhdetta absoluuttiseen hyvään. Hän vain ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on reaalimaailmassa.<br />
<br />
Lukijan tuomittavaksi jää, onko Meursaultin tarina kokeellisen julma ja eksynyt vai aito väite elämästä, joka koostuisi ehkä ilonhetkistä ja totuudenmukaisuudesta, mutta jolle ihmisiä ylempi lohtu ja armo ovat valhetta.<br />
<br />
Mutta entä se Anneli Auer?<br />
<br />
<i><b>Sivullisen</b></i> yksi hallitseva teema on Meursaultin poikkeava tunteettomuus. Äitinsä hän on siirtänyt vanhainkotiin, ja siellä Meursault valvoo yön äitinsä ruumiin äärellä. Hän juo kahvia ja polttaa tupakkaa. Hautajaisissa on hiostavan kuuma. Hän ei itke. Muutama päivä hautajaisten jälkeen hän tapaa kauniin Marien ja aloittaa suhteen. Kun Meursault on ampunut rannalla arabin, hän joutuu vankilaan ja oikeudenkäyntiin. Toisessa osassa kaikki ensimmäisen osan henkilöt ja tapahtumat käydäänkin uudelleen läpi. Romaanin henkilöt marssitetaan oikeussaliin todistajiksi ja tapahtumat käännellään esiin uudessa, syytöksen mustassa valossa. Kautta aikain lukijoita on puhuttanut se, että oikeusistunnossa Meursaultia syytetään yhtä paljon tunteettomuudestaan äitiään kohtaan kuin arabin murhaamisesta. Hylkäsit äitisi vanhainkotiin! Joit kahvia ruumiin äärellä! Vietit hautajaisten jälkeen iloista elämää! Et itke! <br />
<br />
Tuli kummallinen olo, kun kuunteli samoihin aikoihin Anneli Auerin <b><i>Murhalesken muistelmia</i></b>. Kuusi vuotta kestäneessä oikeusdraamassa Auer lopulta vapautettiin murhasyytteestä. Julkisuudessa käsiteltiin tutkinnan aikana paria silmiinpistävää asiaa: Auerin kodin sotkuisuutta sekä Auerin tunteetonta olemusta. Nämä kaksi seikkaa tuntuivat tekevän hänestä todennäköisemmän syyllisen aviomiehensä murhaan, vaikka todisteet ainakin muistelmateoksen mukaan olivat koko ajan osoittaneet ulkopuoliseen tekijään. Oikeudenkäynnissä poliisit todistivat sotkuisuudesta ja joku poliisi oli jopa laskenut kaapista löytyneiden deodoranttipurkkien määrän. Jos luki uutisia tuohon aikaan, ei voinut olla törmäämättä kuviin kodista - ne löytyvät yhä internetistä. <br />
<br />
<div>
Tämän päälle ei voi olla ajattelematta, että Anneli Auer joutui maksamaan myös viileähköstä ja tasaisesta olemuksestaan, joka ei taipunut tarpeeksi valtavirran odotusten mukaiseksi.</div>
<div>
<br /></div>
Toisekseen Anneli Auerin kirjassa edettiin kuin <i><b>Sivullisessa</b></i>: alkuosassa kerrottiin elämästä ja monista yksityiskohtaisista tapahtumista ja sanomisista. Auer kuvasi perhe-elämää, lomamatkoja, parisuhdetta ja tapaansa tehdä kotitöitä. Hän tunnustautui huonoksi siivoojaksi, se kun oli ollut enemmän aviomiehen hommia. Ja paljon muuta. Kun astutaan oikeussaliin, kaikki nuo arkiset tapahtumat saavatkin odottamattoman painoarvon.<br />
<br />
Mitä jos meidän eletty elämämme käänneltäisiin oikeussalissa huomenna? Marssitettaisiin unohtuneet ihmissuhteet, työkaverit, vanhat kaverit, sukulaiset antamaan luonnekuvauksia sinusta ja minusta, syytetyistä. Jos laskettaisiin, miten olet kohdellut lapsia, oletko retuuttanut, oletko lyönyt, huutanut. Oletko riidellyt puolisosi kanssa? Mitä mieltä naapurisi on sinusta tai lapsistasi? Auerinkin lapset olivat kuulemma katselleet nälkäisinä, kun naapurit olivat olleet grillailemassa takapihalla. Ja jos puolisosi on kuollut, oletko yrittänyt etsiä uutta rakkautta?<br />
<br />
Kaikkea tätä katsoisit sivusta, kun elämästäsi tehtäisiin otsikoita ja lehtijuttuja ja sinä et voisi enää tehdä muuta kuin ottaa vastaan vihanhuudot.<br />
<br />
Anneli Auer menetti luottamuksensa oikeusvaltioon ja poliisiin. Hän toteaa kirjassaan, että jos hänelle kävi näin, jollekin toisellekin voi käydä samoin. Riittää vain, että on väärässä paikassa väärään aikaan - hänelle se sattui olemaan oma koti. <br />
<br />
Maailma ei ole ihmisyksilön hallinnassa, siinä on järjettömyyksiä. Camus itse oli agnostikko, joten hän ei ilmeisesti kieltänyt täysin sitä, että jossain kuitenkin voisi olla puhdas oikeus ja järki ja rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Mutta nämä kaksi kirjaa yhdessä puhuvat siitä, että absurdista maailmasta niitä tuskin löytää. <br />
<br />
Voi vain rukoilla, ettei absurdius satu törmäämään omaan nokkapeltiin, ainakaan liian kovaa.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQb0rDsMeaBTs5AsFpIgLzf1VNMy1kGVSuaqrMCv6vmGZuADmr1rgIlTmTCKukkUEZBkRKxgjJNbaan9R637YjZwbmltxvziWchFcbB39OHMl98BRWa99YP9ErBrPXVsQculpYyC153Mw/s1600/murhalesken-muistelmat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-n_-sQUv3EfKkJNxBMhJ9Ey5FaeLzlu4ktxXZfjn2dpgKE0mubr0ERgjo8J9g4qAeVS3_jr8lFA7Y262VDBpocGzweNbmRKBIs4DIXNxwgCoakfUcn0IbDqFme49Jg1PJfXD2KUeebbQ/s1600/Camus-Sivullinen.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-n_-sQUv3EfKkJNxBMhJ9Ey5FaeLzlu4ktxXZfjn2dpgKE0mubr0ERgjo8J9g4qAeVS3_jr8lFA7Y262VDBpocGzweNbmRKBIs4DIXNxwgCoakfUcn0IbDqFme49Jg1PJfXD2KUeebbQ/s1600/Camus-Sivullinen.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="400" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-n_-sQUv3EfKkJNxBMhJ9Ey5FaeLzlu4ktxXZfjn2dpgKE0mubr0ERgjo8J9g4qAeVS3_jr8lFA7Y262VDBpocGzweNbmRKBIs4DIXNxwgCoakfUcn0IbDqFme49Jg1PJfXD2KUeebbQ/s200/Camus-Sivullinen.jpeg" width="121" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQb0rDsMeaBTs5AsFpIgLzf1VNMy1kGVSuaqrMCv6vmGZuADmr1rgIlTmTCKukkUEZBkRKxgjJNbaan9R637YjZwbmltxvziWchFcbB39OHMl98BRWa99YP9ErBrPXVsQculpYyC153Mw/s1600/murhalesken-muistelmat.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 16px; margin-left: 0px; margin-right: 16px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1090" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQb0rDsMeaBTs5AsFpIgLzf1VNMy1kGVSuaqrMCv6vmGZuADmr1rgIlTmTCKukkUEZBkRKxgjJNbaan9R637YjZwbmltxvziWchFcbB39OHMl98BRWa99YP9ErBrPXVsQculpYyC153Mw/s200/murhalesken-muistelmat.jpg" style="cursor: move;" width="135" /></a></div>
<div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<div>
<b>Camus, Albert: Sivullinen</b></div>
</div>
Otava 2010<br />
Formaatti: Pokkari<br />
Alkuperäisteos: L'Étranger 1942<br />
Alkuperäisteoksen kieli: Ranska<br />
Suomentaja: Kalle Salo<br />
Palkinnot: Albert Camus sai kirjallisuuden Nobelin 1957<br />
<br />
Blogikirjoituksen pääkuva: <a href="https://pixabay.com/fi/users/nandhukumar-1208326/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2068593">Nandhu Kumar</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2068593">Pixabay</a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQb0rDsMeaBTs5AsFpIgLzf1VNMy1kGVSuaqrMCv6vmGZuADmr1rgIlTmTCKukkUEZBkRKxgjJNbaan9R637YjZwbmltxvziWchFcbB39OHMl98BRWa99YP9ErBrPXVsQculpYyC153Mw/s1600/murhalesken-muistelmat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<b><br /></b>
<b>Auer, Anneli: Murhalesken muistelmat</b><br />
Into Kustannus 2016<br />
Formaatti: E-kirja<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; display: inline; float: none; font-family: "helvetica neue" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: small; letter-spacing: normal; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"></span>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-58419894302164623132019-08-28T11:54:00.001+03:002019-08-28T12:52:50.066+03:00Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa - Mitä jäisin kaipaamaan, jos kuolisin tänään? (äänikirja)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrI6rOdiHCCXUfHttqoitQNpQO0iVyEItL2VuUiUlnycLj8Hkzqwm-h7J7qVL4bZ6cYj24u6RZzmiF1pTupzpPLo-1CLYWFi28OHsZzyDs5fXs-GWlLt1LuRXLsj3DNhsDO2D9QV1CPtc/s1600/Blogi-Eilitta-Kun-olen-poissa.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrI6rOdiHCCXUfHttqoitQNpQO0iVyEItL2VuUiUlnycLj8Hkzqwm-h7J7qVL4bZ6cYj24u6RZzmiF1pTupzpPLo-1CLYWFi28OHsZzyDs5fXs-GWlLt1LuRXLsj3DNhsDO2D9QV1CPtc/s640/Blogi-Eilitta-Kun-olen-poissa.png" width="640" /></a></div>
<br />
"<i>Anna-Maria Eilitän keimailevan kepeä ja viipyilevän pehmeä valse triste
ei taluta tuonelaan, vaan johdattelee arvostamaan elämää</i>", tiivistää arvostelussaan Heidi
Lakkala Lapin Kansassa.<br />
<br />
<div>
Juuri näin, arvostamaan elämää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Anna-Maria Eilitän</b> esikoisromaanissa<i><b> Kun olen poissa</b></i> on kiinnostava idea ja alkuasetelma. Helsinkiläinen keski-ikäinen nainen, äidinkielenopettaja, jää auton alle suojatiellä, ja hän jää jumiin välitilaan. Ilona seurailee ruumishuoneen tapahtumia, elää mukana hautajaiset, näkee perheen surutyön ja kuinka se tasoittuu uudenlaiseen arkeen. </div>
<div>
Ilonalla on, mitä kaivata: Elämä tuntuu olleen ehjää ja avioliitto ja lapset rakastavia ja rakastettavia, näkymäkin oli ollut koti-ikkunasta merelle. Kaipaillaan Helsingin kauniita paikkoja, lasillisia hyvän musiikin äärellä. Ei kovin särökästä, vaikkakin muutama lähipiirin salaisuus paljastuu tapahtumien edetessä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuuntelin <i><b>Kun olen poissa</b></i> -romaania lähinnä kävellessä ja juostessa. Tai oikeastaan vähemmän kuuntelin itse kirjaa, enemmän kuuntelin itseäni.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Romaanin nainen on kanssani samanikäinen ja hänen elämänsä katkeaa tuosta vain odottamatta. Mitä itse jäisi kaipaamaan? Mitä olisi jäänyt tekemättä? Jos nyt tästä juoksisi auton alle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuli konkreettinen kaipuu koskettaa toista, nyt kun vielä pystyy. Silittää hiuksia, silittää olkapäätä. Katsoa silmiin ja nähdä siellä toisen sydän. Vahvistui halu etsiä totuutta kuin puhtainta kultaa.</div>
<div>
<br /></div>
"<i>Enjoy it while it lasts</i>", kuten iltakävelyllä olleen miehen t-paidan selkämys eilenkin kaikille meille kulkijoille sanoi.<br />
<div>
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbTKyibF9a2QNBQkchcyiHKhjgA1SmwNfPqTEM6eJbK2gUIlrYOEXs4njVqo1m5B5F2ilRjDPlbVX3nFmmrru9XoN_Otq3km0D1dKIc9N3c2mAzRtkK78p-geuuH1Ou2j0PSwDL8wqAL0/s1600/Eilitta-Kun-olen-poissa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1006" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbTKyibF9a2QNBQkchcyiHKhjgA1SmwNfPqTEM6eJbK2gUIlrYOEXs4njVqo1m5B5F2ilRjDPlbVX3nFmmrru9XoN_Otq3km0D1dKIc9N3c2mAzRtkK78p-geuuH1Ou2j0PSwDL8wqAL0/s320/Eilitta-Kun-olen-poissa.jpg" width="201" /></a></div>
<b>Eilittä, Anna-Maria: Kun olen poissa</b><br />
Atena 2019<br />
Formaatti: Äänikirja<br />
Äänikirjan pituus: 6 h 42 min<br />
Äänikirjan kertoja: Pihla Pohjolainen<br />
Blogikirjoituksen kuva: <a href="https://pixabay.com/fi/users/Angelo_Giordano-753934/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=889859">Angelo Giordano</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=889859">Pixabay</a><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Lähteitä</b><br />
<a href="https://atena.fi/kun-olen-poissa" target="_blank">Kirjasta sanottua</a> kustantajan sivuilla<br />
<a href="https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/rahoitusasiantuntija-anna-maria-44-kuvitteli-kuolemansa-ja" target="_blank">Esikoiskirjailija haastattelussa </a>(Me Naiset 3/2019)<br />
<br />Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-29924851217781368312019-08-21T07:25:00.001+03:002020-06-02T22:32:03.902+03:00Selja Ahava: Eksyneen muistikirja - sumuinen maailma ja mureneva ymmärrys<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_rlUMkS6CN45kXln6XRTTmpS2TtxcLZPL4_YoWAKKrt0CBlT-zvjKBfe-rJV-kKlnhzhsGRGCbr7x9uABa6SzCyd-zNB8Cs7V7CuCO_i9fTOBpQBvV0N6xOt1AaHCwEUmOO9tnNgVlOQ/s1600/Blogi-Ahava-Eksyneen-muistikirja.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_rlUMkS6CN45kXln6XRTTmpS2TtxcLZPL4_YoWAKKrt0CBlT-zvjKBfe-rJV-kKlnhzhsGRGCbr7x9uABa6SzCyd-zNB8Cs7V7CuCO_i9fTOBpQBvV0N6xOt1AaHCwEUmOO9tnNgVlOQ/s640/Blogi-Ahava-Eksyneen-muistikirja.png" width="640" /></a></div>
<br /> Oma isäni oli tänään sitä mieltä, että on vuosi 1919. Muutamaa päivää aiemmin hän oli ihmetellyt, miksi bensa-automaatteja on menty kesän aikana muuttamaan, kun ei tankkaus onnistu vanhaan malliin. Puolison menetys oli painanut monta vuotta, ja nyt yhä sureva tuntuu murenevan yhtäkkiä käsiin.<br />
<br />
<b>Selja Ahavan</b> esikoisromaani <i><b>Eksyneen muistikirja</b></i> tuli luettua loppuun juuri tähän kohtaan sattumalta. <i><b>Eksyneen muistikirjassa</b></i> Annan muistikuvat eri elämänvaiheista ovat alkaneet irtoilla paikoiltaan, ne leijuvat lomittain. Annaa kuvataan eri ajoissa ja paikoissa, ja haperoituvaa maailmaa auttavat pitämään koossa luetteloiden kirjoittelu esineistä, joita Anna ympärillään näkee. Haperoilla hetkillä Annan tekee mieli lähteä kävelemään.<br />
<br />
Eräässä kohtauksessa Englannissa Anna on hereillä makuuhuoneessa, kun vuoteessa nukkuva mies herää ja ihmettelee, miksi Anna seisoo sängyn vierellä saniainen kädessään eikä tule nukkumaan. Anna säikähtää sekä saniaista että sitä, ettei tunnista miestä. Sen sijaan hän haluaa mennä katsomaan Anttia. Sitten hän haluaa mennä kotiin. Kuka Antti ja mihin kotiin, kysyy mies. Myöhemmin tämä avopuoliso ehdottaa, että ehkä Annan kannattaisi mennä lääkäriin. Mutta ei Anna mene, ainakaan vielä.<br />
<br />
Antti oli kuollut liian nuorena, Annasta oli tullut lapseton leski liian nuorena ja maailma ei ole ollut sen jälkeen entisensä. <b><i>Eksyneen muistikirja</i></b> maalaa tätä murtumista tyylikkäästi. <b>Selja Ahava </b>onnistuu luomaan tilan, jossa maailma on sumuinen ja epälooginen ja ihminen hämmentynyt kuorensa sisällä. Kuin lukija olisi siinä itse muistinsa ja ymmärryksensä rakoilemista salaamassa.<br />
<br />
Hän niin yrittää pitää palasista kiinni. Ja vaikka muu katoaisi, rakkaus ei katoa.<br />
<br />
Eikä muistiaankaan tarvitse menettää, jotta <i><b>Eksyneen muistikirja</b></i> tuntuisi tutulta. Jossain mittakaavassa palaset, katoaminen ja rakkaus ovat aina elämisen tragedian ytimessä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilGnDHmbvgPFhvucU_71NBodJNbghrTn2Zn1jjFFABWPTt0lIUnwPdY65Ux6i6bIsmOy-jvNussBlTlYm_b0CjqfWACA0GfBtbSCoBnNr5y_P_1Zjf37u3KjzEC2wipF7HMwfnuoCFkGg/s1600/eksyneen_muistikirja87396.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1055" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilGnDHmbvgPFhvucU_71NBodJNbghrTn2Zn1jjFFABWPTt0lIUnwPdY65Ux6i6bIsmOy-jvNussBlTlYm_b0CjqfWACA0GfBtbSCoBnNr5y_P_1Zjf37u3KjzEC2wipF7HMwfnuoCFkGg/s320/eksyneen_muistikirja87396.jpg" width="209" /></a><br />
<b>Ahava, Selja: Eksyneen muistikirja</b><br />
Gummerus kustannus 2010<br />
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta<br />
Palkinnot: Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas, Laila Hirvisaaren rahaston apuraha<br />
<div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Blogikirjoituksen kuva</b>: <a href="https://pixabay.com/fi/users/Matthias_Groeneveld-4535957/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2060882">Matthias Groeneveld</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2060882">Pixabay</a>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-57159939690384665962019-08-17T16:17:00.002+03:002020-06-02T22:33:55.133+03:00Jo Nesbø: Lepakkomies (äänikirja)<div class="separator"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSxD0K7C8nyVuPHLdUA2j-CwbFbowl-9S_ANtdGtgetaEuN-vWmADZ-1jhPqrESawx-mmXUOCCL0I_1Sgre3eTOzl-9WMzdli5VulZediHEiCuDuzAjJ8KTtm9gwgn-Q-1c4EsL5Hkct8/s1600/Blogi-Nesbo-lepakkomies.png" style="background-color: transparent; color: #0066cc; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSxD0K7C8nyVuPHLdUA2j-CwbFbowl-9S_ANtdGtgetaEuN-vWmADZ-1jhPqrESawx-mmXUOCCL0I_1Sgre3eTOzl-9WMzdli5VulZediHEiCuDuzAjJ8KTtm9gwgn-Q-1c4EsL5Hkct8/s640/Blogi-Nesbo-lepakkomies.png" style="cursor: move;" width="640" /></a></div><br />
<div><b><i>Lepakkomies</i></b>-dekkarissa tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Kyllähän tässä kirjassa murhaajan paljastumista odottaa, mutta se ei ole se juttu. <b>Jo Nesbø</b> onnistuu antamaan vähän sitä sun tätä kivaa lukijalle: nojatuolimatkaa, kurkkausluukkua Australian ja aboriginaalien kulttuuriin ja perimäkertomuksiin. Eikä voi jättää listasta pikkumaailmojen esittelyä, kuten nyrkkeilyä, sirkusta ja laskovarjohyppyä, jotka oli upotettu rusinoiksi dekkariin.</div><div><br />
</div>
Jo Nesbø kirjoitti esikoisromaaninsa <i><b>Lepakkomies</b></i> otettuaan vapaata ekonomihommista pörssimeklarina. Alun perin hänen piti kirjoittaa bändinsä muisteloteos, mutta sen sijaan syntyikin <i><b>Lepakkomiehen</b></i> käsikirjoitus. Tämä tapahtui Australian-reissulla. Nesbø on kertonut olleensa niin pahassa jetlagissa saavuttuaan Sydneyyn, ettei pystynyt nukkumaan, joten hän alkoi kirjoittaa hotellihuoneessa - Harry Holesta, joka saapuu Sydneyyn ja kirjautuu samaan hotellihuoneeseen kuin Nesbø. Nesbø reissasi Australiassa hyvän pätkän mutta käytännössä kirjoitti intohimoisesti 14 - 18 tuntia päivässä. Kirjahan siitä syntyi, ja <i><b>Lepakkomies</b></i> pullahti painosta 1997.<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Ja nyt, norjalainen Jo Nesbø on yksi tämän hetken menestyneimmistä kirjailijoista maailmassa. Hänen teoksiaan on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 50 kielelle. Suomessakin romaaneja on myyty jo reilusti yli puoli miljoonaa kappaletta (2017 tieto).<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sillä lailla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div>
Jotain tekemistä sillä tietysti täytyy olla, että osaa kirjoittaa paksun teoksen niin, että jännite ei lopahda. Osaa marssittaa näyttämölle murhaajakandidaatteja niin, että lukija/kuulija ei millään arvaa ainakaan kovin heti syyllistä. Osaa liittää rönsyt jossain vaiheessa toisiinsa yhtenäiseksi kudelmaksi. Osaa tuoda inhimillistä kipua hahmoihin, etteivät lytisty toimintahahmoiksi. Tuon virkkuutyön ympärille kun kehrää kaikkea muuta kiinnostavaa nippelitietoa ja ilmiöiden kuvausta, ollaan varmasti hyvän dekkarin määritelmässä. </div>
<div>
Sen huomioon ottaen, että tarkoitus ei ole ollakaan sielun viulua soittava sanataideteos, vaan hyvä tarina.</div>
<div>
<br /></div>
Jännite pysyy koossa myös äänikirjan kuulijalle mallikkaasti. Kieli on lisäksi niin kuvaavaa, että on helppo muistaa, mihin kohtaan viimeksi oli jäänyt. Osansa oli onnistuneella lukemisellakin, jonka hoiti maaliin <b>Jukka Pitkänen</b>.<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kun murhaaja lopulta paljastuu, <i><b>Lepakkomiehen</b></i> jännite lopahtaa toimintatakaa-ajoksi, mutta sillä ei ole kauheasti merkitystä, kun monipuolista kutkutusta on jo saanut tyydyttävästi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div>
<a href="https://www.nextory.se/coverimg/130/10021686_17.jpg" style="background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 16px; margin-right: 16px; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img alt="Jo Nesbo Lepakkomies" border="0" height="200" src="https://www.nextory.se/coverimg/130/10021686_17.jpg" title="" width="132" /></a><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike></div>
<div>
<a href="https://www.nextory.se/coverimg/130/10021686_17.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><b>Nesbø, Jo: Lepakkomies</b><b><br /></b></div>
<div>
WSOY 2015 (äänikirja), Like 2001</div>
<div>
Alkuperäisteos: <i>Flaggermusmannen</i> 1997<span style="background-color: white; color: #404040; display: inline; float: none; font-size: 14.4px; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span></div>
<div>
<b></b>Formaatti: Äänikirja</div>
<div>
Äänikirjan pituus: 14 h 22 min</div>
<div>
Äänikirjan kertoja: Jukka Pitkänen</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuva: <a href="https://pixabay.com/fi/users/Roland_Rick-4056396/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2320216">Roland Rick<span style="color: #b00000;">, </span></a><a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2320216">Pixabay</a></div>
<br />
<b><br /></b>
<b>Lähteitä</b><br />
<a href="https://jonesbo.com/">https://jonesbo.com</a><br />
<br />
<div>
Jo Nesbo's Hole story (<a href="https://www.smh.com.au/entertainment/books/jo-nesbos-hole-story-20120217-1tdnq.html" target="_blank">Juttu The Sidney Morning Herald -lehdessä</a>)</div>
<div>
<br /></div>
”Joskus olen kurkkuani myöten täynnä Harry Holea”. Miten menestyskirja syntyy? Norjalainen dekkaristi Jo Nesbø kirjoittaa kirjoittamisesta, 11 kirjansa päähenkilöstä Harry Holesta ja lentämisestä. (<a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000005160796.html" target="_blank">IS 2017</a>)<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Jo Nesbø yllättää - suosikkidekkari Harry Hole tekee paluun - "Hän on sielunveljeni" (<a href="https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201703282200089162" target="_blank">IL 2017</a>)</div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-31160521528638712142019-08-09T20:43:00.002+03:002020-06-02T22:37:00.629+03:00Antti Tuomainen: Parantaja - dystopiadekkarissa yhdistyvät ilmastonmuutos ja nordic noir Helsingissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT1av5ctIZKqqFrSxwdbZ_jt6akbW4oudSQ7FGdCabVKUWnGZ7MFKHyIBoWhMaDXU0-__fEB8CMT2j78XUszPt255ZlMt7gY1fwUtCw_6Ld_-f0ajsthg6RxceBuHCN2LglbQId6e_oAY/s1600/Blogi-Parantaja.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT1av5ctIZKqqFrSxwdbZ_jt6akbW4oudSQ7FGdCabVKUWnGZ7MFKHyIBoWhMaDXU0-__fEB8CMT2j78XUszPt255ZlMt7gY1fwUtCw_6Ld_-f0ajsthg6RxceBuHCN2LglbQId6e_oAY/s640/Blogi-Parantaja.png" width="640" /></a></div>
<br />
"<i>Niukkasanaisesti kirjoitettu, täynnä käänteitä ja äkillistä väkivaltaa, kyseessä on kokonaan uuden lajityypin synty: tämä on dystopiadekkari</i>", luonnehti arvostelussaan <b>The Sunday Telegraph</b>. <b>Financial Times</b> jatkaa: "<i>Tuomaisen karu tyyli sopii synkkään aiheeseen ja nostaa esiin vakavan kysymyksen: kuinka löydämme toivoa kun laki ja järjestys pettävät?</i>".<br />
<br />
<b>Antti Tuomaisen</b> dekkari <i><b>Parantaja</b></i> (2010) on käännetty <a href="http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN" target="_blank">yli 20 kielelle</a> ja sen lopussa onkin pitkästi lainauksia maailmalla annetuista myönteisistä arvioista. Parantaja on päässyt siis käännetyimpien suomalaiskirjojen kunnioitettavaan joukkoon.<br />
<br />
<div>
<i><b>Parantaja</b></i> tapahtuu lähitulevaisuuden Helsingissä. Suuren osan vuodesta sataa vettä. Merenpinta on noussut ja niellyt Helsingin tunnetut rantakadut. Ikänsä Helsingissä asuneena Antti Tuomainen on ottanut paljon irti Helsingin tuhoskenaariosta: Jätkäsaari, Kalasatama, Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Marjaniemi ovat toistuvasti jääneet veden alle. Metrotunneleita on välillä tyhjennettävä vedestä. Ilmastopakolaiset ovat saapuneet ja asuttavat nyt homeisia, hylättyjä taloja. Pimentyneissä kaupunginosissa loimottavat nuotiot, kuten Arabianrannassa. Vain hyvätuloisimmat ovat pystyneet pakenemaan pohjoiseen ja rakentamaan uutta elämää. Kaduilla on väkivaltaa, rikoksia ja ihmisiä katoaa tuon tuosta - siispä poliisilla ei ole aikaa tutkia kirjan päähahmon, runoilija Tapani Lehtisen, vaimon katoamista. Tapanin on ryhdyttävä itse toimeen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Luin ja kuuntelin <b>Antti Tuomaisen</b> <i><b>Parantajan</b></i> bonuksena kesän 2019 ilmastonmuutos-sarjaani, johon ovat kuuluneet <a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/risto-isomaki-sarasvatin-hiekkaa-nainko.html" target="_blank">Sarasvatin hiekkaa</a> (Risto Isomäki 2005), <a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html" target="_blank">Teemestarin kirja</a> (Emmi Itäranta 2012) ja <a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/emma-puikkonen-lupaus-ilmastoahdistusta.html" target="_blank">Lupaus</a> (Emma Puikkonen 2019).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kiinnostavaa on, että <i><b>Parantajassa</b></i> yhdistyvät climate fiction ja nordic noir ja vieläpä Helsingissä. Ensisijaisesti <i><b>Parantaja</b></i> oli tälle lukijalle kuitenkin dystopiakuvaus ja linkitin sen mielessäni tämän kesän muihin ilmastonmuutosta käsitteleviin kirjoihin. Antti Tuomaisen luoma lohduton maailma ja tunnelma voisivat olla hyvin alkuaskelia sille, mitä on tapahtunut <i>Teemestarin kirjassa </i>joskus kaukana tulevaisuudessa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rikosromaanina Tuomaisen <i><b>Parantaja</b></i> on napakka, etenevä ja ohuehko. Äänikirjana kesto on kuutisen tuntia, mutta useimmin käyttämälläni 1,25-nopeudella kesto lyhenee jo viiteen tuntiin. Koska kuuntelin samanaikaisesti <b>Jo Nesbøn</b> intensiivistä ja koukuttavaa - joskin raakaa -esikoisdekkaria, <i>Lepakkomiestä</i>, väistämättä Tuomaisen <i><b>Parantaja</b></i> vertautui siihen. Rikoksen selvittely tuntui <b><i>Parantajassa</i></b> kovin suoraviivaiselta ja mysteerintuntu jäi tulematta. Tähtiä <i><b>Parantaja</b></i> olisi saanut enemmän tältä lukijalta myös siten, että teoksessa olisi syvennetty muuta maailmaa katoamisen ympärillä. Nyt muun maailman kuvaus ja analyysit jäivät muutamien kynänvetojen varaan. Tähän Tuomainen oli varmasti pyrkinytkin, mutta kolikon kääntöpuolella on ohuen jälkimaun riski.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vasta kirjan lukemisen ja kuuntelun jälkeen luin lisää <i><b>Parantajasta</b></i> ja itse kirjailijasta Antti Tuomaisesta (kuten yleensä muutenkin, jottei kirjaa kohtaan synny liikaa ennakkoasenteita). Oli ilahduttavaa, että Antti Tuomainen kertoo jutuissa niin avoimesti unelmastaan tulla kirjailijaksi ja mitä se on vaatinut. Hän avaa myös kuvaavasti kirjoitusprosessiaan. Tuomainen muistuttaa, että kirjan kirjoittamisen voi aina aloittaa vaikka heti tänään. Kirja muuttuu kuitenkin matkan varrella ja joutuu rankan editoinnin kohteeksi lopuksi. Siis ei muuta kuin kirjoittamaan - tarinakin löytyy prosessin ohessa. Rohkaisevaa. Rohkaiseva on hänen oma menestyksekäs esimerkkinsäkin.</div>
<div>
Jutut linkkeinä lopussa.</div>
<br />
<a href="https://like.fi/wp-content/uploads/2013/05/parantaja-555x900.jpg" style="background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img alt="Parantaja (p)" border="0" class="attachment-large size-large wp-post-image" height="320" src="https://like.fi/wp-content/uploads/2013/05/parantaja-555x900.jpg" width="196" /></a><a href="https://like.fi/wp-content/uploads/2013/05/parantaja-555x900.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><b>Tuomainen, Antti: Parantaja</b><br />
Helsinki-kirjat 2010<br />
Like Kustannus Oy E-kirja 2015 ja äänikirja 2019<br />
Formaatti: E-kirja ja äänikirja<br />
Äänikirjan kertoja: Jukka Peltola<br />
Äänikirjan kesto: 6 h 19 min<br />
Palkinnot: Suomen dekkariseura ry:n Vuoden johtolanka -palkinto<br />
<div class="et_pb_row et_pb_row_2">
<div class="et_pb_column et_pb_column_4_4 et_pb_column_1 et_pb_css_mix_blend_mode_passthrough et-last-child">
<div class="et_pb_module et_pb_text et_pb_text_0 et_pb_bg_layout_light et_pb_text_align_left">
<div class="et_pb_text_inner">
<div class="p1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Lähteitä</b><br />
<b></b><br />
Suomalaisen nykykirjallisuuden viennistä ja käännösmääristä <a href="https://www.kirjasampo.fi/fi/node/7688" target="_blank">Kirjasammossa</a><br />
<div>
Parantaja hoiti Antti Tuomaisen Johtolanka-voittajaksi (<a href="http://dekkariseura.fi/parantaja-hoiti-antti-tuomaisen-johtolanka-voittajaksi/" target="_blank">Suomen Dekkariseura</a>)</div>
<div>
Antti Tuomainen kertoo, miten hänestä tuli kirjailija ja kuinka mainosalan kokemus on vaikuttanut kirjailijan työhön (<a href="https://tekijanoikeus.fi/tekijan-puheenvuoro/antti-tuomainen/" target="_blank">Tekijänoikeus.fi</a>)</div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-75569117238120766602019-08-04T09:24:00.001+03:002019-08-04T09:25:35.263+03:00Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat - hyvin ajateltu kirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimC_njFLv7XsOkOAG-fMtQ-wWTJmW8ZWAMdH3uwKeb3qGUGEGIT30Wj_EZBxmQ7IWwW07SZq1eNxSfLPyS_xeQZNeulYJnAgzgWkKtmgNA3oX8usKEKLc9M9fbHMFi-1pCZTKE9hmB5b8/s1600/Blogi-p%25C3%25A4%25C3%25A4kuva.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="982" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimC_njFLv7XsOkOAG-fMtQ-wWTJmW8ZWAMdH3uwKeb3qGUGEGIT30Wj_EZBxmQ7IWwW07SZq1eNxSfLPyS_xeQZNeulYJnAgzgWkKtmgNA3oX8usKEKLc9M9fbHMFi-1pCZTKE9hmB5b8/s640/Blogi-p%25C3%25A4%25C3%25A4kuva.png" width="640" /></a></div>
<b><i><br /></i></b>
<b><i>Taivaalta tippuvat asiat</i></b> (2015) on älykäs mutta sielukas kirja. Hienosti kirjoitettu, hyvin ajateltu.<br />
<br />
Kukapa ei olisi miettinyt sattuman merkitystä. Miksi joku sairastuu, miksi joku kuolee, miksi joku toinen porskuttaa onnessaan. Maailma on pelottava. Maailma on mahtava.<br />
<br />
<i><b>Taivaalta tippuvat asiat </b></i>-kirjan alussa perheen äiti yllättäen kuolee, kun hän jää kotipihassa lentokoneesta pudonneen jääkimpaleen alle. On myös salamaniskuja, lottovoitto ja toinenkin sekä monia muita kummallisia sattumuksia, joita maailmassa on todistetusti tapahtunut. Taivaalta on tosiaan satanut myös <a href="https://www.popularmechanics.com/science/environment/a4525/4331114/" target="_blank">sammakoita</a>.<br />
<br />
Erikoista on se, että kun <b>Selja Ahava</b> oli kirjoittanut <i><b>Taivaalta tippuvat asiat</b></i> -romaania, hän koki saman kuin romaanihahmonsa: jotain putosi yllättäen. Eräänä päivänä Ahavan aviomies ilmoitti haluavansa muuttaa itsensä naiseksi. Tuosta vain. Siitä syntyi seuraavaksi omakohtainen <i>Ennen kuin mieheni katoaa</i> -romaani, josta lisää <a href="https://kirjakontti.blogspot.com/search/label/Selja%20Ahava" target="_blank">täällä</a>.<br />
<br />
Ennen kaikkea <i><b>Taivaalta tippuvat asiat</b></i> pitää lukea, jos haluaa tutkia, kuinka hyvä romaani kirjoitetaan. Tämä kirja hengittää kuin hirsitalo. Kirjoittaminen on ennen kaikkea ajattelua. Selja Ahava osaa ajatella uteliaasti ja yllättävästi. Lapsen näkökulmasta kirjoitetussa tekstissä on riskinsä, mutta Ahava tekee senkin uskottavasti.<br />
<br />
Kirjan varsinaisista tapahtumista kirjoittaminen tuntuisi lattealta. Sanotaan siis enää näin, että kirja on palkintonsa ja ehdokkuutensa ansainnut. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YiXh0xmnbHG7KB1bxybL_aS8-PBkY01zCU2m0i5nEO9rwBMuJc0xYijbNQ-aHZlDYzpbS1dXEIdIbnyA7wEd7h6KE7ZMuKNl22ii9QwpoIIHwkkvckad7WMt-o86RWIKFzv9mfvsjhI/s1600/Ahava-taivaalta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1090" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YiXh0xmnbHG7KB1bxybL_aS8-PBkY01zCU2m0i5nEO9rwBMuJc0xYijbNQ-aHZlDYzpbS1dXEIdIbnyA7wEd7h6KE7ZMuKNl22ii9QwpoIIHwkkvckad7WMt-o86RWIKFzv9mfvsjhI/s320/Ahava-taivaalta.jpg" width="218" /></a></div>
<b>Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat</b><br />
Gummerus 2015<br />
Formaatti: Painettu kirja<br />
Palkinnot: <span id="goog_836875613"></span><a href="https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/ijHHEgCBQ1i6ce1_2c-dgg/selja-ahavan-romaani-taivaalta-tippuvat-asiat-on-saanut-eun-kirjallisuuspalkinnon/" target="_blank">Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto</a><span id="goog_836875614"></span>, Finlandia-ehdokkuus, Tulenkantaja-vientikirjallisuuspalkinnon ehdokkuus<br />
<br />
<b>Lähteitä</b><br />
Selja Ahava haastateltavana <a href="https://areena.yle.fi/1-2717863" target="_blank">Aamun kirjassa</a><br />
<br />
Kuva<br />
<a href="https://pixabay.com/fi/users/xusenru-1829710/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1438138">Khusen Rustamov</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1438138">Pixabay</a> Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-52614437047863899662019-07-31T11:08:00.003+03:002020-06-02T22:39:48.550+03:00Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet - risteävät tarinat ja yhdistävät unelmat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLAVTRx-K6fg0-D_WQ_HtUzazbI_2kyB4bXY-_rEFJTLx6NMmldBb20kNQJGb6ywVoIPgnWHUpaeqPPBSLuKeW46ITcia63DG2_qWXsuITGiXi53UQThD6Ai5Qx0bebI2q3lzpakQc7wM/s1600/Euroopp-Unet.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="312" data-original-width="820" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLAVTRx-K6fg0-D_WQ_HtUzazbI_2kyB4bXY-_rEFJTLx6NMmldBb20kNQJGb6ywVoIPgnWHUpaeqPPBSLuKeW46ITcia63DG2_qWXsuITGiXi53UQThD6Ai5Qx0bebI2q3lzpakQc7wM/s640/Euroopp-Unet.png" width="640" /></a></div>
<i><b><br /></b></i>
<i><b>Eurooppalaiset unet</b></i> (2016) teki vaikutuksen. Aluksi kuuntelu takkusi ja ehdin jo siirtyä pitämään taukoa muiden romaanien pariin. Itsellä kun saattaa olla monta romaania kesken kuuntelun tai luvun. On toimivaa, että voi tempaista kuulokkeisiin tai näytölle aina tilanteeseen ja tunnelmaan parhaiten sopivan kirjan.<br />
Välissä ehdin muun muassa kuunnella samalta kirjoittajalta, <b>Emma Puikkoselta, </b>tuoreemman romaanin <i>Lupaus, </i>jonka luku ja kuuntelu takkusi (<a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/emma-puikkonen-lupaus-ilmastoahdistusta.html" target="_blank">blogikirjoitukseen</a>). Piti pohtia, eikö Puikkosen Emma vain ole minun kirjoittajani. <i><b>Eurooppalaisille unille</b></i> tuli annettua uusi mahdollisuus, ja se kannatti. Kun romaani pääsi vauhtiin, se piteli otteessaan loppuun saakka.<br />
<br />
<b><i>Eurooppalaiset unet</i></b> -romaania on luonnehdittu episodiromaaniksi. Kertomukset eri puolilta Eurooppaa eri ajanjaksoina muodostavat kokonaisuuden. Yhdeksän eurooppalaisen ihmisen elämät ja unelmat linkittyvät erikoisilla tavoilla toisiinsa. Kirjan tarina onkin enemmän kuin pikkutarinat yhteensä. Tähän muotoon Puikkosen tyyli sopi hyvin. Ihmisten ja heidän polkujensa risteäminen samassa romaanissa oli onnistunut ratkaisu. <i><b>Eurooppalaisten unien</b></i> episodimainen rakenne loi romaanille jännitteen, mikä piti lukijan/kuulijan intensiivisesti vauhdissa mukana. Näin jännitteen rakennus ei jäänyt Puikkosen kielen ja juonenrakentelun varaan. Vertailun vuoksi: <i>Lupaus</i>-romaanissa keskityttiin yhden tarinan eteenpäin viemiseen, ja siinä jännite kärsi ainakin tämän lukijan päässä. <br />
<br />
<div><i><b>Eurooppalaiset unet</b></i> on romaani, joka piirtää kuvaa Euroopan lähihistoriasta. Aikajanat kuitenkin risteävät mystisesti ja yksi episodi yltää myös tulevaisuuteen. Romaani auttaa lukijaa asettumaan pakolaisen asemaan tai eläytymään siihen, kun Berliinin muuri pystytetään, vaikka perheitä menisi halki. Toisaalla kotimaa pirstaloituu - tässä tapauksessa Jugoslavia - ja naapurista tulee vihollinen. Ja paljon muuta. Muun muassa hollantilaisen popparin Vain elämää -kuvausten kokemukset olivat hauska yksityiskohta. <br /></div><div>Erityisesti pidin somalipakolaisen aikuistuneen tyttären, Immin, tarinasta, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen. Immi on menestynyt käsikirjoittaja, ja työssään hän rakentaa todellisuutta uusiksi. Uutiset saavat hänen käsissään uuden muodon, ja siitä yritykset ja valtiot maksavat taitavalle dramaturgille hyvät rahat. Hakukoneet myös vahtivat, että ohi suun ei kirjoiteta mitään. Tässä oli viitteitä dystooppiseen tulevaisuuteen, mihin jollain tapaa sijoittuu myös myöhempi <i>Lupaus</i>-romaani.</div>
<br />
Syvällisesti Emma Puikkonen ei teemoja kaivele. Olisi ollut kiinnostavaa saada sukeltaa enemmän vaikkapa Jugoslavian tilanteeseen. Mutta tarkoitus taisikin olla, että kirja ennen kaikkea herättää nälän ottaa lisää selvää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDyL2mCdlqMSnsgPqEAxrlj_R5Db5gY8r8vPBnAVV-Zda7RKWehX7BQdxLpKMhdL7GLQB92NQeEWEYNkWFIYKKlz85VljNGB4_MBSbCXdLzKp5RvArq7jQTOAQl25NGmJLKGdek-MdnBA/s1600/Eurooppalaiset-unet.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDyL2mCdlqMSnsgPqEAxrlj_R5Db5gY8r8vPBnAVV-Zda7RKWehX7BQdxLpKMhdL7GLQB92NQeEWEYNkWFIYKKlz85VljNGB4_MBSbCXdLzKp5RvArq7jQTOAQl25NGmJLKGdek-MdnBA/s320/Eurooppalaiset-unet.jpg" width="202" /></a></div>
<b>Puikkonen, Emma: Eurooppalaiset unet</b><br />
WSOY 2016<br />
Formaatti: Äänikirja<br />
Äänikirjan kertoja: Jukka Pitkänen<br />
Äänikirjan kesto: 5 h 19 min<br />
Palkinnot: Finlandia-ehdokkuus 2016<br />
<br />
<b>Lisää aiheesta</b><br />
<a href="https://www.blogger.com/%3Cdiv%20class=%22yle_areena_player%22%20data-id=%221-3469162%22%3E%3C/div%3E%3Cscript%20src=%22https://player-v2.yle.fi/embed.js%22%3E%3C/script%3E" target="_blank">Emma Puikkonen Aamun kirjassa</a> (Yle 19.5.2016)<br />
<br />
Kuva: <a href="https://pixabay.com/fi/users/PublicDomainPictures-14/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=218839">PublicDomainPictures</a>, Pixabay<br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-51453314532629395832019-07-26T01:30:00.003+03:002019-07-31T11:11:12.708+03:00Emma Puikkonen: Lupaus - ilmastoahdistusta lähitulevaisuudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOM59VccT8nf9nbBDqpf4W-YvxaXnzeO2uTxtGcfp49x3HwXHcW-Z_h_02zpacOuYw4YTVYbiwFvNYIE-psVjQSwCTE2NW6sQZ4D8QK_xT-R_caPVuMXegZB5E89THNzePbRmZ3lpq4CA/s1600/Tania-Dimas-Pixabay.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOM59VccT8nf9nbBDqpf4W-YvxaXnzeO2uTxtGcfp49x3HwXHcW-Z_h_02zpacOuYw4YTVYbiwFvNYIE-psVjQSwCTE2NW6sQZ4D8QK_xT-R_caPVuMXegZB5E89THNzePbRmZ3lpq4CA/s640/Tania-Dimas-Pixabay.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitä minä voin tehdä ja voinko enää luvata lapsilleni suojelevani heitä?<br />
<br />
Vaikka <b>Emma Puikkosen </b><i><b>Lupaus</b></i> ei oikein puraissut, kirja on ajankohtaisen äärellä. Ollaan jossain lähitulevaisuudessa, Grönlanti sulaa ja ilmastokriisi alkaa konkretisoitua jokaisen arjessa. Maat eivät enää välttämättä myy ruokaa ulos omasta maasta. Ahvenanmaalta on loppunut pohjavesi. Punkkikanta on kasvanut, pölyttäjät hävinneet. Puhutaan jo ilmastopakolaisista. Nämä teemat ovat <i><b>Lupaus</b></i>-romaanissa taustalla läsnä.<br />
<br />
Eniten saa tilaa päähenkilöäidin, Rinnan, kasvava ahdistus. Mitä isommaksi tytär Saana kasvaa, sitä puristavammaksi paine tulevaisuudesta paisuu.<br />
<br />
<i><b>Lupaus</b></i> päätyi lukulistalle ilmastoteemansa vuoksi. Heinäkuun ilmastoaiheisessa kirjatriossa olivat mukana <b>Risto Isomäen </b><i>Sarasvatin hiekkaa </i>(<a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/risto-isomaki-sarasvatin-hiekkaa-nainko.html" target="_blank">blogikirjoitukseen</a>), <b>Emmi Itärannan </b><i>Teemestarin kirja </i>(<a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html" target="_blank">blogikirjoitukseen</a>) ja nyt tuoreimpana <b>Emma Puikkosen</b> <i><b>Lupaus</b></i>. Aiheeltaan ja ajankohtaisuudeltaan <i><b>Lupaus</b></i> oli lupaava, mutta luku/kuuntelukokemuksena <i><b>Lupaus</b></i> oli tämän trion heikoin lenkki. <br />
<br />
<div>
<i><b>Lupaus</b></i> keskittyy yllättävän paljon Saana-tyttären kasvun kuvaukseen ja pieniin arkisiin tuokioihin lapsen ja äidin välillä. <b><i>Lupaus</i></b>-romaania on kehuttu paljon, mutta itselle tuo arkinen ja pysähtynytkin kuvailu ja arkitunnelmien maalailu oli harmillisesti turn off. Kun romaanin rakenne alkaa tuntua löysältä ja lukijana alkaa kyseenalaistaa joidenkin osioiden tarpeellisuutta, lukumotivaatio alkaa kärsiä. Olivathan toki tuokiot tarkoitettu taustatapetiksi ahdistukselle, joka lopulta uhkaa äidin mielenterveyttä. Jäi silti tunne, että aiheesta olisi voinut saada enemmän irti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Samalla tuli odotettua, että teksti olisi ladatumpaa, mutta panokset tuntuivat jäävän piippuun. Lukijana en jostain syystä kiinnittynyt irrallisiksi jääviin hahmoihin, joten heidän kohtalonsa ja ahdistuksensa jäivät tällä kertaa ulkokohtaisiksi. Tästä johtuen kuuntelin/luin <i><b>Lupauksen</b></i> lopulta tahdovoimalla loppuun.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Samoin kuin <i>Sarasvatin hiekkaa</i>, <b><i>Lupaus</i></b> vie lukijan Suomen lisäksi myös Grönlannin sulaville jäätiköille. Koska <i>Sarasvatin hiekkaa</i> oli niin tuoreena mielessä, Puikkosen jäätikkökuvaukset ja tapahtumat siellä jäivät <i>Sarasvatin hiekkaa</i> -romaanin yksityiskohtaisen ja asiantuntevan kuvailun jalkoihin. Varmasti Grönlannin ajankohtaisuudesta johtuen molemmissa romaaneissa sattui olemaan samanhenkinen kuvio, vaikka maailma on aihepiirejä täynnä.</div>
<br />
Jos en olisi lukenut <i>Teemestarin kirja </i>ja <i>Sarasvatin hiekkaa</i> -romaaneja ensin, ehkä lukukokemus olisi ollut toisenlainen. Ihailen joka tapauksessa Emma Puikkosta siitä, että hän on saanut aikaan romaanin näin tärkeästä aiheesta - ja aina ylipäätään nostan hattua niille, jotka pystyvät kirjoittamaan sujuvan teoksen alusta loppuun. Ehkä Puikkosen tyyli vain ei satu sopimaan tälle lukijalle. <i>Eurooppalaiset unetkin</i> kun ovat vielä vaiheessa (myöhempi lisäys: <i><b>Eurooppalaiset unet</b></i> oli hienosti toimiva romaani, <a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/emma-puikkonen-eurooppalaiset-unet.html" target="_blank">blogikirjoitukseen</a>). <br />
<br />
Erityiskiitos tälle kirjalle hienosta kannesta, jonka on suunnitellut <b>Emmi Kyytsönen</b>.<br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><b><br /></b></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuGBWuA5i2bFxi4AgWpdLy0EuHkk1JfGj9SlN-jV5HvtG-cCfEjzXKnlKx026fW69dY_SSaw38pv02E_0DPydvH8XR3_xvVOTeLW__MlTK24uepyIBoHsWsYx7J3thVdhuxMOuolsnqTc/s1600/Puikkonen-Lupaus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="257" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuGBWuA5i2bFxi4AgWpdLy0EuHkk1JfGj9SlN-jV5HvtG-cCfEjzXKnlKx026fW69dY_SSaw38pv02E_0DPydvH8XR3_xvVOTeLW__MlTK24uepyIBoHsWsYx7J3thVdhuxMOuolsnqTc/s200/Puikkonen-Lupaus.jpg" width="122" /></a></div>
<div>
<b>Puikkonen, Emma: Lupaus</b></div>
<div>
WSOY 2019</div>
Formaatti: Äänikirja ja E-kirja<br />
Äänikirjan kertoja: Hanna Saari<br />
Äänikirjan kesto: 6 h 9 min<br />
<br />
<b>Kuva</b><br />
Tania Dimas, Pixabay<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: left;">
<b>Lisää aiheesta</b></div>
<div style="text-align: left;">
Emma Puikkonen Radio Helsingin haastattelussa</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/goCmGVgH-b0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/goCmGVgH-b0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div>
<a href="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510436264_frontcover_final_medium.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com2Suomi61.924109999999992 25.74815109999997347.674136999999988 -15.560442900000027 76.174083 67.056745099999972tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-39915774285703918162019-07-23T18:13:00.000+03:002019-08-04T09:38:35.167+03:00Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaaVaikka <i><b>Sarasvatin hiekkaa</b></i> (2005) on 15 vuotta vanha kirja, se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Lisää jännää – tai huolta – tuo se, että <b>Risto Isomäen</b> romaanin tapahtumat sijoittuvat näihin päiviin, vuoden 2020 tietämille ja epilogi vuoteen 2026. Ja juuri nyt näemme yhä enemmän kuvia ja videoita siitä, kuinka Grönlanti sulaa.<br />
<br />
<div>
Pääsin yllättymään siitä, kuinka kiinnostava ja vaihtoehtoisia ajatuskulmia herättävä <b><i>Sarasvatin hiekkaa</i></b> oli. Romaani on etenevä, helppolukuinen ja trillerimäinen mutta Isomäki on onnistunut upottamaan tiedonsärvintä rivin jos toisenkin väliin – välillä myös kovin silmiinpistävästi dialogeihin istutettuna, mikä syö realistisuuden tuntua. Mutta hällä väliä siitä. Isomäki kehittelee mielenkiintoista teoriaa siitä, kuinka megatsunamit voisivat pyyhkiä alleen suuria osia maapallon maa-alueista. Päähenkilöt ovat syvämerentutkija Sergei, intialainen meriarkeologi Amrita sekä suomalainen tutkija Kari. Jokainen tutkija tuo oman palasensa peliin niin meren syvänteistä, Bahaman kivistä kuin pohjoisen jäätiköistä, ja isokuva alkaa selvitä. Maailmalla onkin paljon vähemmän aikaa kuin kukaan oli osannut kuvitella. Tähän kuvioon liittyy yllättäen myös kadonneen Atlantiksen arvoitus.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="https://areena.yle.fi/1-50211779?seek=42">Risto Isomäen mukaan</a> merkittävin yksittäinen ilmastonmuutoksiin liittyviin uhka on jäänyt paljolti huomiotta: megatsunami on väistämättä tulossa, jos lämpeneminen jatkuu.</div>
<br />
Kustantaja Tammi luonnehtii kirjaa kiitetyksi ekologiseksi jännitysromaaniksi, jonka "tsunameja koskevat kauhuvisiot ovat osoittautuneet pelottavan tosiksi".<br />
<br />
Nautin romaanin sekä äänikirjana että e-kirjana, ja sovelluksen versiossa oli mukana Risto Isomäen jälkihuomautus vuodelta 2011. Isomäki kertoo, että hän on kirjoittanut Sarasvatin hiekkaa syksyllä 2003 – keväällä 2004. Isomäki oli juuri viimeistelemässä teostaan joulukuussa 2004, kun 30-metrinen tsunami iski Kaakkois-Aasiaan. Ennen Aasian katastrofia tuskin moni meistä oli edes kuullut sanaa tsunami. Siinä mielessä kirjailija on ollut hyvin planeetan pulssilla.<br />
<br />
Lisäksi romaanin juonenkäänteissä ollaan erityisen huolissaan lukuisista maailman ydinvoimaloista, jotka on sijoitettu rannikoille. Kuinka ollakaan, 2011 tapahtui tsunamikatastrofi, jossa Fukushiman ydinvoimala jäi kymmenmetrisen tsunamin alle. Sillä kertaa selvittiin jonkinlaisella säikähdyksellä. Risto Isomäki toteaa jälkisanoissaan, että viime vuosina on oltu rakentamassa uudentyyppisiä hyötyreaktoreita, jotka ovat erityisen haavoittuvia tsunamien iskuille. Lisäksi useimmat ydinvoimalat näyttävät yhä varautuvan vain 10- tai 15-metrisiin hyökyaaltoihin.<br />
<br />
<div>
<b><i>Sarasvatin hiekkaa </i></b>on avartava muutenkin, sillä se liikkuu Suomessa, Itämerellä, Intiassa ja Grönlannissa. Yhdessä hetkessä lukija pääsee tutkimaan merenpohjan metaaniklatraatteja (jäätä, jonka sisässä on metaanikaasua) ja toisessa Intian katuvilinää ja historiaa. <i><b>Sarasvatin hiekkaa</b></i> näyttää myös, miten hurjasti vaikkapa napajääntutkijalle voisi käydä, jos sattuu olemaan sulamisesta rytisevällä jäätiköllä väärään aikaan.</div>
<div>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Havahduttavaa oli se, että lukijana jäin kiinni petollisesta mielikuvasta: isot asiat tapahtuvat muka hitaasti ja suuret jäätiköt kutistuvat pikkuhiljaa</blockquote>
<br /></div>
Isomäki kuvaa mieleenpainuvasti jäätikön sulamista. Romaanin jääjärven kuvaus sai realismipotkun siitä, että kirjaa lukiessa eteen tuli uutisotsikoita Alpeille syntyneestä sulavesijärvestä. Lisäksi havahduttavaa oli se, että lukijana jäin kiinni petollisesta mielikuvasta: isot asiat tapahtuvat muka hitaasti ja suuret jäätiköt kutistuvat pikkuhiljaa. <i><b>Sarasvatin hiekkaa</b></i> tönäisee ymmärtämään, että on aivan mahdollista, että aikansa sulanut valtava jääalue luiskahtaa lopulta kerralla mereen, mikä puolestaan synnyttäisi valtaisia tsunameja. Aivan tuoreita videoita sulavasta Grönlannista löytyy nytkin, yhä huolestuneimmilla otsikoilla. Yksi tuore uutisvideo viraalikuvista on tämän blogitekstin lopussa. <br />
<div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></div>
<div>
<i><b>Sarasvatin hiekkaa</b></i> -teosta on luonnehdittu myös filosofiseksi romaaniksi viittauksineen Intian-kulttuuriin. Länsimainen kulttuuri näyttäytyy paremminkin karkeana ja toisten saavutuksia omivana, vanhoja kulttuureja tuhoavana voimana. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kiinnostavaa on, että Isomäki nostaa pöydälle kertomuksen vedenpaisumuksesta. <i>Raamatun</i> vedenpaisumus-kuvaus voikin olla ihan totta. Vedenpaisumuskertomus löytyy myös esimerkiksi <i>Gilgameš</i>-eepoksesta, mayojen <i>Codex Troanona</i> tunnetusta tekstistä tai Platonin <i>Timaios</i> ja <i>Kritias</i> –teksteistä, jotka kertovat uponneesta Atlantiksesta ja laajemmin tulvasta, joka on tuhonnut ihmisten maailman. Onko vedenpaisumus syntynyt osaltaan megatsunamista?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä lopulta ihminen muistaa, mitä ihminen väittää, mistä hän jaksaa välittää ja mitä kaikkea ihminen on valinnut unohtaa? Tähän liittynee myös romaanin nimi, Sarasvatin hiekkaa.</div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
</div>
<span style="color: black;"></span><br />
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Teemoja romaanissa</b></span></div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"></span></div>
<ul>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Atlantis</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Ilmastonmuutos</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Jäätikön sulaminen ja jääjärvet </span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Megatsunamit</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Metaaniklatraatit: metaaniklatraatti voi vapauttaa metaania ilmakehään muun muassa merenpinnan nousemisen tai lämpötilan nousun myötä</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Syvämerentutkimus ja meriarkeologia</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Vedenpaisumus</span></div>
</li>
<li><div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Ydinvoima</span></div>
</li>
</ul>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789513134228_frontcover_final_medium.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" itemprop="image" src="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789513134228_frontcover_final_medium.jpg" /></a></div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;">Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa</span></b></div>
Tammi 2005<br />Formaatti: Äänikirja ja E-kirja<br />Äänikirjan kesto: 10 h 41 min<br />Äänikirjan kertoja: Jarmo Mäkinen<br />Palkinnot: Tähtivaeltaja 2006, Kiitos kirjasta 2006, Finlandia-ehdokkuus 2005, Sarjakuva-Finlandia 2009<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
</div>
<br />
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;">Lähteitä ja lisää aiheesta</span></b><br />
Risto Isomäen haastattelu "Risto Isomäki ennusti tuhoisan jättitsunamin" (<a href="https://areena.yle.fi/1-50211778">Ajankohtainen Kakkonen Yle Risto Isomäki Timo Seppäsen haastateltavana 9.1.2007</a>)<br />
<br />
Risto Isomäki Voimalan haastattelussa (<a href="https://areena.yle.fi/1-50211779#autoplay=true">Voimala Yle 2005</a>) "Kirja piirtää uhkakuvan koko teknologiaan perustuvan sivilisaation romahtamisesta. Ensimmäisinä vaaravyöhykkeessä ovat rannikoilla sijaitsevat suurkaupungit ja ydinvoimalat. Voimaloita ei ole suunniteltu kestämään edes tavallisia tsunameja"<span style="font-family: inherit;"><br /></span><br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<br /></div>
Tutkimus: Etelämantereen jäätiköiden sulaminen voi ylittää pisteen, jossa sitä ei voi enää pysäyttää – Katso ilmiötä selittävä animaatio. Nopea merenpinnan nousu on entistä todennäköisempi skenaario, todetaan Nasan rahoittamassa tutkimuksessa. (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10870725">Yle Uutiset 7/2019</a>)</div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<br />
Risto Isomäen henkilökuva (<a href="https://www.aarrelehti.fi/jutut/artikkeli-1.357955">Aarre-lehti 11.1.2019)</a> "Risto Isomäki on optimisti: Viime vuosien aikana on tapahtunut asioita, jotka herättävät toivoa”<br />
<br />
Helleaalto synnytti kirkkaana kimmeltävän järven lumirajan yläpuolelle Alpeille – "Hälytyskellojen pitäisi soida", suree löydön tehnyt kiipeilijä (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10881134">17.7.2019 Yle Uutiset</a>)</div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<b><br /></b></div>
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<b>EuroNews 18.6.2019: The viral image that illustrates the scale of melting ice in Greenland</b><span style="font-family: inherit;"><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/l4bTOLfXVaM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/l4bTOLfXVaM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"></span></b><br /></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-13946804853461811492019-07-19T11:17:00.001+03:002019-08-17T16:27:20.779+03:00Emmi Itäranta: Teemestarin kirja - kuva siitä miltä ilmastonmuutos voisi näyttääIlmasto ja tulevaisuus. Jos on jokin vuoden 2019 yhteinen puheenaihe nostettava esiin, se olisi kysymys siitä, mitä maapallolle on tapahtumassa.<br />
<br />
Tätä alleviivasivat koululaisten ilmastolakko maaliskuussa yli 120 maassa ja 15-vuotiaana lakkoliikkeen aloittaneen <b>Greta Thunbergin </b>Nobel-rauhanpalkintoehdokkuus. Suomen eduskuntavaalejakin seuratessa monille taisi tulla viimeistään selväksi, mikä on hiilinielu.<br />
Teemaan sopii kaksi hienoa suomalaista romaania, <b>Emmi Itärannan</b> <b><i>Teemestarin kirja</i></b> vuodelta 2012 sekä <b>Risto Isomäen</b> <b><i>Sarasvatin hiekkaa (<a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/07/risto-isomaki-sarasvatin-hiekkaa-nainko.html" target="_blank">blogikirjoitukseen</a>)</i></b> jo vuodelta 2005. Nämä romaanit olivat luvussa nyt sopivasti peräkkäin ja ne pystyi jopa liittämään osaksi samaa tarinaa.<br />
<b><i><br /></i></b>
Emmi Itärannan esikoisteos <b><i>Teemestarin kirja </i></b>sijoittuu aikaan jonkin suuren katastrofin jälkeen ja se yllättää jo alussa. Ollaan Suomen Lapissa tunturimaisemissa, mutta maailma on muuttunut toiseksi. On hiekkaista, kuumaa ja kuivaa. Nimet tuntuvat yhtä aikaa suomalaisilta ja japanilaisilta. Noria Kaitio, Sanja, Jukara, Taro tai mestari Niiramo. Alueista mainitaan Uusi Qian, Xinjing, Skandinavian Unioni mutta myös tuttu Kuusamon kaupunki, joka vaikuttaa isoltakin metropolilta. Tapa haravoida pihan kivipuutarha ja arvostetut teeseremoniat saavat pian kysymään, ketkä tai kenen jälkeläiset tätä tulevaisuuden Lappia asuttavat.<br />
<br />
Asetelma kuulostaa scifiltä, mutta olisi harmi sulloa <b><i>Teemestarin kirja </i></b>niin ahtaisiin raameihin. Ennemmin <b><i>Teemestarin kirja</i></b> on kaunokirjallinen teos, joka vain sijoittuu tulevaan aikaan.<br />
Tässä maailmassa vedestä on pulaa. Juomavesi puhdistetaan merivedestä, ja se on voimakkaasti säännösteltyä. Näkyvimpiä rikoksia on vesirikos, jonka tekijän koti merkitään pahanenteisellä sinisellä ympyrällä.<br />
Päähenkilö Norian isä on teemestari, joka puolestaan on perehdyttänyt tyttärensä tarkkojen teeseremonioiden vaiheisiin. Kun Noria perii ammatin isältään, hän perii myös ikivanhat eri teemestarien kirjat. Teemestari on aina ollut myös veden vartija, ja tämän mukana tullut salaisuus painaa Norian lopulta vaikeuksiin. Entismaailman muovihaudoista löytyy esineitä, jotka johtavat Norian ja tämän ystävän Sanjan uuden toivon äärelle. Osansa on myös teemestarien kirjoilla.<br />
<br />
Teemestarin kirjan vahvuus on juuri hieno tulevaisuusskenaarion maalaus: jos vedenpinta nousee ja ilmasto kuumenee, esimerkiksi näin ihmiskunta voisi reagoida. Tulee sotia vedestä ja muista luonnonvaroista, tuntemamme maailman kultturit voivat sulautua. Tältä voi tuntua, kun hanasta tulee enää tipoittain pahanmakuista vettä. <br />
Mutta yhtä kaikki: hirmuvalta, pelko, ahneus ja kuolema eivät ajan mukana poistu keskuudestamme. Eivätkä toisaalta ystävyys ja toivokaan.<br />
<br />
<b><i>Teemestarin kirja</i></b> ei ole mikään suuri ihmissuhderomaani, sillä henkilöhahmot ja ihmissuhteissa tapahtuvat käänteet jäävät ohuiksi varsinaisen päähahmon, erilaisen maailmankuvan, rinnalla. Mutta jo tämä kuva voi saada monen lukijan miettimään uudella tavalla hiilijalanjälkeään.<br />
Tähän voinkin siteerata Ylen kolumnistin, <b>Pekka Juntin</b>, osuvaa huomiota: "<i>Kaikkein pysäyttävimmissä teksteissä on kyse sen herättämistä kuvista ja tunteista eikä tarinasta</i>".<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpnKL5BmaI0jNvm-ARt3_4yydn-3F8hb7-9u-ebwcvi3k76VbYv1FLOaefKDKjFvky4gGxFIicS8PysNXaZ_CjvsR24I_yz5eMW9npeABBUCNmTMkuRCrUle8wDY0nQ9YBAf6y9Y-OBqE/s1600/itaranta-teemestari-kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="371" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpnKL5BmaI0jNvm-ARt3_4yydn-3F8hb7-9u-ebwcvi3k76VbYv1FLOaefKDKjFvky4gGxFIicS8PysNXaZ_CjvsR24I_yz5eMW9npeABBUCNmTMkuRCrUle8wDY0nQ9YBAf6y9Y-OBqE/s320/itaranta-teemestari-kansi.jpg" width="197" /></a></div>
<b>Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja</b><br />
Teos 2012<br />
Formaatti: Painettu kovakantinen kirjastosta<br />
<br />
<b>Lähteitä</b><br />
Nuoret ilmastolakossa ainakin 27 kunnassa maaliskuussa 2019 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10689655" target="_blank">YLEn seuranta ja videoita</a>)<br />
Greta Thunbergia esitetään Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10687970" target="_blank">Ylen juttu</a>) <br />
Pekka Juntin kolumni <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10742769" target="_blank">Pitäisi soittaa Kaaron Janille</a>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0Suomi61.924109999999992 25.74815109999997347.674136999999988 -15.560442900000027 76.174083 67.056745099999972tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-82157924087554870922019-07-13T12:11:00.001+03:002020-06-02T22:45:23.416+03:00Pirkko Saisio: Betoniyö<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</span>
<div align="center" style="margin: 0px; text-align: center;">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><u><span style="color: #000025;"></span></u><span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"></span><br /></span></div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSBSD5ty2htN36zcAqfel9R8fgvX7qV_hWD0ondVMAp1r7R_cDjQ1iPOc5rSx2XEUtHokhV2eycSgbdtzh5RFyivyfYyeSghNLB-3e5h0d7bfvmXNvRo_Pd15J6ydR0u4RdKadVzZQ2RU/s640/Betoniy%25C3%25B6.png" /></a> <br /> <i>Millainen on äiti, joka ilman epäröintiä määrää lapselleen ensimmäiseksi lääkkeeksi kaljan? </i>Näin kysyy kirjallisuudentutkija <b>Päivi Koivisto</b>, joka on tutkinut <b>Pirkko Saision</b> tuotantoa ja myös kirjoittanut esipuheen <i>Betoniyö</i>-romaaniin.<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; margin: 0cm; word-spacing: 0px;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div></span>Tämä Simon ja Ilkan äiti on romaanissa sivuosassa mutta edustaa hiljaisesti maailmanmenoa. Äidin ja kahden pojan yksikkö asuu jossain Helsingin betonilähiössä, ja on painostavan kuuma kesäpäivä. Betonitalon asunnossa on ahdasta, kosteaa, tupakansavuista, krapulanhikistä. Ikkunasta näkyy kymmenen vastaavaa betonitaloa, ellei ota laskuihin kolmea puolivalmista. Asunnosta näki 263 ikkunaa. <br /> <br /> Asiat ovat muutenkin ahtaasti. Simo on murrosiässä murtautumassa ulos omasta mielestään ja yrittää ymmärtää maailmaa vaikka sanoja ei oikein tunnu olevan. Ilkka jo isompi mutta sekaantunut rikoksiin ja odottelemassa vankilaan lähtöä. Äiti valehtelee naapureille olevansa matkoilla ja pitää verhoja kiinni. <br /> <br /> Tässä kirjassa ei kuunnella toista, eipä puhutakaan asioista. Ne jotenkin tapahtuvat. Ei kuuluta yhteisöihin, mainita ei muita kuin Ilkan epämääräinen rikoksiin sotkeutunut kaveriporukka, ei mainita töitä tai sukulaisia, mutta on kadut ja kapakat ja Linnanmäen alas syöksyvä vuoristorata. Päivä värisee kuumana ja mätänee ympärillä. <br /> <br /> Eikä lopussa käy hyvin. Sitä ennen tekisi mieli pelastaa Simo, kauhistunut ja eksynyt poikalapsi. <br /> <br /> Esipuhe sisältää herkullisia sitaatteja arvosteluista kirjan julkaisuvuodelta 1981. Esimerkiksi <b>Anni Sinnemäki</b> toteaa (Kulttuurivihkot 1981), että Betoniyön todellisuustausta lisääntyvine väkivaltaisuuksineen on tarkistettavissa joka-aamuisesta lehdestä. Romaania pidetään punkahtavana tai runsaasti kiroilevaa dialogia tylsänä luettavana tai näytelmällisenä tai trillerimäisenä. Sitä pidettiin myös yhteiskunnallisten ongelmien kuvauksena. Myös <b>Kuisma Korhonen</b> on analysoinut <i>Betoniyötä</i> <i>Maamme romaanissa</i>. Korhosen mukaan <i>Betoniyötä </i>voi lukea Marxinsa lukeneen kirjailijan laatimana luokan kuvauksena, syrjäytymisen analyysina. <br /> <br /><div> Esipuheessa kirjallisuudentutkija Koiviston mielestä kirjan retoriikassa kuuluu vielä vasemmistolaisuuden kaiku vaikkakin se on väistymässä. Ehkä tilalle olisi tulossa paremminkin oman identiteetin ja seksuaalisuuden käsittelyä. </div><br />Vaikka kirja on julkaistu liki 40 vuotta sitten, se oli siirrettävissä uskottavasti tähän päivään. Perusasetelmat eivät vain tunnu muuttuvan. Ainoastaan vuoropuhelu ja sanojen käyttö kirahti. Vielä tässä romaanissa puhuttiin hämyistä ja ehkä stadin slangi on 40 vuodessa elänyt eteenpäin. Saisio onkin kertonut päivittäneensä puhekieltä 2013 ilmestyneeseen kirjasta tehtyyn elokuvaan.<br /> <div><br /></div><div><br /></div> <div><a href="https://www.blogger.com/#" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUs03TYI-46ebs_M1VqQGzHr9Jcltu03uiosBezVo2BQEQAcdqGKCscSNKHTnQK9G2sG-MK3b36k87wvzOCDZN8n6VU8ADqd4DMsJvi-PsgvXQxQpa1SuNAprDiWFqg37cQnHtQjMkrvE/s320/Screenshot_20190713_114319_com.gtl.nextory.jpg" /></a><b><br /></b></div><div><b>Saisio, Pirkko: Betoniyö</b></div>Tammi 1981 <br /> Formaatti: E-kirja <br /> <br /> <b>Lähteitä </b><br /> <br /> <a href="https://www.blogger.com/#">Pirkko Saision ja Pirjo Honkasalon haastattelu Betoniyö-elokuvasta</a> (MeNaiset 1.11.2013) <br /> <br /> Korhonen, Kuisma 2017. 1980-luku: Goottilaista naturalismia. Teoksessa MAAMME ROMAANI Esseitä kirjallisuuden vuosikymmenistä 2017. Toim. Ojajärvi, Jussi & Työlahti, Nina. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 121. Jyväskylän yliopisto. 201 – 226. Maamme romaani <a href="https://www.blogger.com/#">sähköisenä versiona</a>. <br /> <br /> Moilanen, Anni 2016. Puheenomaisuuden ja henkilökuvauksen rakentuminen Pirkko Saision Betoniyö-romaanin dialogissa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. <a href="https://www.blogger.com/#">Sähköisenä versiona.</a> <br /> <br /> Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-39503964101586055262019-06-19T23:43:00.004+03:002020-06-02T22:50:08.616+03:00Joel Haahtela: Adèlen kysymys<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCzWVrXLgcsKEarDuS5CBYh5V22y_Y4lUEvTNcqqLxh0G9dia74vplmzyvIdvEJbXO_ROiBtb1CfK7I-_pnM3VvRpks8OG9dJMHacMAalLwzhLc_c3OhEglNrkwmcvAHqZfB2vVi14Sro/s1600/Luostari+%25281%2529.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="312" data-original-width="820" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCzWVrXLgcsKEarDuS5CBYh5V22y_Y4lUEvTNcqqLxh0G9dia74vplmzyvIdvEJbXO_ROiBtb1CfK7I-_pnM3VvRpks8OG9dJMHacMAalLwzhLc_c3OhEglNrkwmcvAHqZfB2vVi14Sro/s640/Luostari+%25281%2529.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><i>Adèlen kysymys</i></b> on hyvä kupla. Sen sisässä aika hidastuu ja arkinen elämänmeteli vaimenee taustakohinaksi. Jossain vaiheessa aloin pohtia, mahtoiko <b>Joel Haahtela</b> kuunnella kirkko/luostarimusiikkia kirjoittaessaan. Himmeät tulet palavat ja hiljainen hymni soi, kun luostarissa valvotaan <i>vigiliassa</i>, yövartiossa, ja ulkona muut nukkuvat. Myöhemmin romaanissa esitelläänkin 1400 - 1500-luvuilla vaikuttaneet kirkkomuusikot <b>Palestrina</b> ja <b>Josquin Des Prez. </b>Testasin: Kun lukiessa moniäänen laulu kaikui kuin luostarin seinistä konsanaan, kirja pääsi uppoamaan levollisemmin sinne minne pitikin, sieluun.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b>Adèlen kysymys</b></i> -</span>pienoisromaanissa kaikki alkaa siitä, kun erään sattuman johdosta Helsingin yliopiston opettaja lähtee luostariin Pyreneiden vuoriston alueelle tutkimaan Pyhän Adelèn mysteeriä. Pyhimyksen jäännöksiä säilytetään ranskalaisessa luostarissa, ja juuri ne olivat tehneet päähenkilön tuttavaan parantavan vaikutuksen. Tämä jää vaivaamaan: miten se oli mahdollista. Oliko tällainen yliluonnollinen ihme todella mahdollinen? Opettaja alkaa selvittää vanhoista asiakirjoista, miten pyhimys oli kanonisoitu. Adelè oli elänyt 1100-luvun Ranskassa, pudonnut jyrkänteeltä ja todistajien mukaan löytynyt maasta vahingoittumattomana. Tämän jälkeen tyttö oli alkanut parantaa lähiseudun ihmisiä. <br />
<br />Putoaminen toimii jonkinlaisena kuvana ja läpäisee monta elämän kerrosta: luostarin suojissa opettaja vaipuu hengellisyytensä orastuksiin, avioliittonsa säröilyyn, poikansa pelkoihin ja oman lapsuutensa traumaan. Vanhojen asiakirjojen tutkiminen johtaa siihen pisteeseen, että ehkä kaikki ei olekaan aivan niin kuin yleisesti on kerrottu. Adelèn elämä on peittynyt myyttiseen sumuun, kuin ammoin meren pohjaan vajonnut manner. Vain aaltojen alla häilyy mantereen tumma varjo. Tuntuu kuin Haahtela vertaisi pyhimyksen tarinaa Raamatun pyhiin kertomuksiin: meillä on vain tekstit ja usko. <br /><br />Muuta kouraantuntuvampaa emme saa.<br /><br /><i>"Eikö maailmassa ole paikkoja, joissa tuntee elävänsä hyvin lähellä Jumalaa"</i>, miettii luostarissa asuva veli Paul. Veli Paulin suulla kirja käy läpi useaan otteeseen hengellistä pohdintaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sattumaako vai ei, mieleeni nousi Joel Haahtelan kirjoitus <i>Parnassoon</i> vuodelta 2017. Kirjoituksessaan Haahtela pohtii kirjailijan tehtävää. Usein ajatellaan, että kirjailijan roolissa on normaalia vetäytyä, erakoitua ja kirjoittaa lopulta itselleen, omaa elämäänsä selväksi. Haahtela näkee kirjailijan roolin aivan päinvastaiseksi. Vallan syvin olemus on aina palveleminen - muuten valta muuttuu tyranniaksi. Haahtelan kirjoitus vihjaa, että myös kirjailijan tehtävää asioiden sanoittajana voi rinnastaa vallankäyttöön. Kirjailijan tehtävä on muovata olemattomasta merkityksellistä rakkauden läpi. Kirjailijan tehtävä on auttaa ihmistä löytämään yhteys omaan sieluunsa ja tavoittelemaan kadottamaansa yhteyttä harmoniaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Isoja sanoja. </div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Näistä sanoista löydän kuitenkin <span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><i><b>Adèlen kysymyksen</b></i>. </span></span>Luostari ja koko kirja sen ympärillä on kunnianhimoisesti ohut paikka, jossa kaksi todellisuutta voivat kohdata toisensa. Putoava Adelè ei läpäise pelkästään ihmiselämän eri kerroksia, vaan se läpäisee myös eri todellisuuksien ilmakehät. <span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div>
Kirja on myös rohkea. Haahtela on <i>Raamattunsa</i> lukenut. Tänä aikana on jopa kapinallista kirjoittaa niin selkeästi kristinuskon sanoman ympärille kiertyvää kerrontaa ja tuoda painettuna sanana esiin kristillistä sanomaa, vaikka se proosana sivuilla onkin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopetus on hieno, sillä se nostaa kirjan vielä vähän korkeammalle ja jättää leijumaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopetus sinetöi senkin, että kirja on sanoilla maalattu kuvateos. Tapahtumat itsessään eivät ole yhtä tärkeitä.</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<a href="https://data.kirjavalitys.fi/data/servlets/ProductRequestServlet?action=getimage&ISBN=9789511332534" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Adèlen kysymys" border="0" height="320" src="https://data.kirjavalitys.fi/data/servlets/ProductRequestServlet?action=getimage&ISBN=9789511332534" width="224" /></a><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Haahtela, Joel: Adèlen kysymys</b><br />
Otava 2019<br />
Formaatti: E-kirja<br />
<br />
<b>Lähteitä</b><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">- Parnasso 6 - 7/2017</span></span><br />
<div class="content__title">
<span style="font-family: inherit;">- Suomen Kuvalehti 7.4.2019: ”<i>Me kaikki ihmiset olemme haavoittuneita ja heikkoja”, sanoo psykiatri ja kirjailija Joel Haahtela. </i></span><i>Kirjoittaessaan Joel Haahtela tavoittelee harmoniaa. Sillä hän kuroo umpeen haavaa, tyhjää tai kipeää kohta, jollainen on jokaisen ihmisen sisällä</i>." <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/me-kaikki-ihmiset-olemme-haavoittuneita-ja-heikkoja-sanoo-psykiatri-ja-kirjailija-joel-haahtela/" target="_blank">Juttuun</a></div>
<u><span style="color: #000120;"></span></u><br />
<span style="font-family: inherit;">Kuva Pyreneiden vuoristosta: </span><span style="font-family: inherit;"><span style="color: #001000;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/Witizia-261998/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1763737" style="background-color: transparent; cursor: pointer; margin: 0px; outline: currentcolor none 0px;">Iris Vallejo</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1763737" style="background-color: transparent; cursor: pointer; margin: 0px; outline: currentcolor none 0px; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span></span></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: #001000;"></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-26334450210718220362019-06-02T13:34:00.002+03:002019-06-06T22:36:16.360+03:00Rosa Liksom: Everstinna (äänikirja)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfiPpL01sYAMBcduh94fZZcBEw84mrD348_TI9DYGcgh01FcCaU2PQ7nMCITHrXNQ8R43vrZOpt0jRPPa50P3QgOt34ERLK4TPt7mihR2ubocd_jK6CpOijwd5M1Vce-uu_KJn0WfbmXM/s1600/Liksom.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="1400" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfiPpL01sYAMBcduh94fZZcBEw84mrD348_TI9DYGcgh01FcCaU2PQ7nMCITHrXNQ8R43vrZOpt0jRPPa50P3QgOt34ERLK4TPt7mihR2ubocd_jK6CpOijwd5M1Vce-uu_KJn0WfbmXM/s640/Liksom.png" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div>
Kun olin kuunnellut <b><i>Everstinnan</i></b> jutut, tuli ajateltua omiakin ajatuksia vähän aikaa meänkielellä.</div>
<br />
Murre on Tornionjokivarressa syntyneen ja kasvaneen <b>Rosa Liksomin</b> eli <b>Anni Ylävaaran</b> kotikieli. Kertoja <b>Anna Saksman</b> onnistui tehtävässään sen verran hyvin, että tuntui kuin olisi kuunnellut jonkun pirtin pöydän ääressä iltahämärissä mikrofoniin puhuvaa everstinnaa itseään. Saksmanin ääni ei tosin ollut vielä seniori-ikään ehtineen naisen ääni, vaikka sitä tavoittelee. <b><i>Everstinna</i></b> sopii erinomaisesti kuunneltavaksi kirjaksi, sillä elävää <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/28/mean-kielta-hoon-paalta">hoon päältä puhumista</a> kuuntelee mielellään. Toisin voisi olla paperilta lukemisen laita.<br />
<br />
Kirjan lopussa on sanasto Tornionjokilaakson murteen termeistä. Kun saksalaiset nimet ja muut maailman ihmiset ja ilmiöt sanotaan niin kuin Torniojokivarressa, syntyy sellaista kuin Köppels, Vyyreri, Mein Kamppi, Poprikohvi (Bobrikov), Siik haili, Pah (Bach).<br />
<br />
Rosa Liksomin kieli ja tyyli tuntuu samansukuiselta kuin <b>Katja Ketun</b>, mutta <i><b>Everstinna</b></i> oli pakatumpaa ja kertomiseen keskittyvämpää. Joskin siellä täällä puhutaan härskeillä sanoilla ihmisen ruumiinpaikoista. Mikähän siinä mahtaa olla, että kun Lapin tapahtumista lappilainen kirjoittaa, asiat tapahtuvat niin lihallisesti. Loora värähtää.<br />
<br />
Alun ihmettelyn jälkeen romaani taivutti vahvasti puolelleen. Olinpa jopa yllättynyt, kuinka täyteläinen ja informoivakin romaani oli. Myöskään tyyli ei ollut niin tyly ja sylkevä kuin olisi luullut. (Mielikuva lienee jäänyt Liksomin <i>Hytti nro 6</i>:sta.)<br />
<br />
Viime vuosina suomalaisten nykykirjailijoiden sormenpäissä on kutitellut ihmeen paljon juuri Lapin sodan aikainen Suomen ja natsi-Saksan ristiriitainen suhde. Ennen <b><i>Everstinnaa</i></b> olin sattumalta kuunnellut<b> Katja Ketun </b><i>Kätilön</i> ja <b>Minna Rytisalon</b> <i>Lempin</i>, joissa molemmissa oltiin sota-Lapissa, ja liitosta natsi-Saksan kanssa seurasi huonoja asioita. Tuohon dramaattiseen pisteeseen Suomen historiassa <b><i>Everstinna</i></b> tarjoaa tuoreen, valkoisen päällystö-Suomen näkökulman. Ehkä oikeiston nousu Euroopassa on herättänyt kirjailijat kaivamaan historiantapahtumia samantyyppisestä ilmiöstä.<br />
<div>
<span style="color: black; margin: 0px;"></span></div>
<div>
<br /></div>
<i><b>Everstinna</b></i> tarinoi elämästään 1900-luvun alkupuolesta toisen maailmansodan yli melkein nykypäivään, jossa everstinna on tunnettu kirjailija. Jo ennen sotaa Suomen Lapissa ollaan puun ja kuoren välissä, toisella puolella Neuvostoliitto ja toisella puolella liittolainen natsi-Saksa. Everstinna itsekin on puristunut. Tytön lapsuudesta asti isän tuttu eversti on ollut liepeillä ja lopulta lähentynyt ihan liki niin, että heistä tulee ensin onnelliset rakastavaiset, sitten vähemmän onnelliset aviopuolisot. Miehellä on komea univormu ja jääkärikoulutus, mutta pahaksi onneksi myös sadistinen luonne ja huono itsetunto sekä aggressiota vaativat sotakokemukset. Perheväkivallalla tässä kirjassa ei kuitenkaan mässätä, vaan lukija saa rankentaa kuvaukset viittauksien perusteella itse, jos niin on tahtoakseen.<br />
<br />
Romaanin raameina on todellinen henkilö, <b>Annikki Kariniemi</b> (1913–84). <a href="https://www.lapinkansa.fi/uusirovaniemi/everstinnan-karu-ja-kiehtov-a-tarina-200555024/">Lapin Kansassa</a> Rosa Liksom kertoo, että kirjailija Annikki Kariniemi oli tuttu vieras Liksomin lapsuudenkodissa Ylitornion Lohijärvellä. Kariniemi oli tunnettu puheenaihe, kuten myös hänen puolisonsa, eversti <b>Oiva Willamo</b>. ”<i>Molemmista käytettiin nimitystä natsi</i>”, Rosa Liksom toteaa jutussa. Kun hieman tutustuu Kariniemen tarinaan, löytyykin paljon yhdyskohtia varsinkin kirjailijanuraan ja epäsovinnaiseen avioliittoon alaikäisen pojan kanssa. Raamit ovat todelliset, mutta Liksomin kynä on täyttänyt ne fiktiolla.<br />
<br />
Rosa Liksom on kertonut, että suurimpia motiiveja kirjan kirjoittamiseen oli selvittää, miten oli mahdollista, että Suomi päätyi tilanteeseen, jossa Suomen Lappi oli Saksan sotilasjohdon alainen. Lapissa oli yli 200 000 saksalaissotilasta 4 vuoden ajan.<br />
<br />
<div>
<b><i>Everstinnasta</i></b> saa hieman makua siitä, miten natsiaate saattoi saada Suomessa kasvualustaa, vaikka enemmänkin aihe olisi saanut saada sijaa. Everstinnaa vie nuoruudessa "vasismin" tielle oman isän perintö. Isä oli suojeluskuntalainen ja käynyt Saksassa kouluttautumassa jääkäriksi jo kauan ennen toisen maailmansodan kuohuja. Isän polkua Everstinnakin menee, kun menee kuuntelemaan Lapuan liikkeen karsimaattista<b> Vihtori Kosolaa</b>. Kun Kosola pitää puhetta spartalaisen soturin kauneudesta ja kukoistavasta laajennetusta isänmaasta, tyttö on pyörryksissä ja ostaa "mustan paian" ja kiskoo sen lottapuvun päälle. Sitten alkoi kiinnostaa enemmän Saksan Vyyreri. Siskon kanssa luettiin ääneen Mein Kamppia, jonka mukaan saastaiset ihmiset pitää viedä leireille ja tilalle tulisi uusi järjestyksen taso.<br />
Romaanissa vilahtelee aitoja historiallisia henkilöitä kuten uudesta fasismin aatteesta kiinnostuneet kulttuurihahmo <b>Maila Talvio</b> ja professori-kirjailija<b> V.A. Koskenniemi</b>. Jälkeenpäin on aina helppo paheksua, mutta tuolloin aate tarjosi uutta vanhan tilalle, vahvaa kansallisaatetta ja eteenpäin menoa kommunismin sijaan. Kuinka moni silloisen Suomen kulttuurihahmoista, poliittisista päättäjistä ja sotapäälliköistä todella pystyi näkemään koko kuvan ja sen, mitä kaikesta seuraisi?</div>
<br />
Everstinnan tarina toimiikin vertauskuvana Suomen ja natsien suhteelle. Everstinna rakastuu liki 30 vuotta vanhempaan everstiin tunteista kuohuvana teinityttönä eikä kuuntele varoituksia. Eversti taas on jo naimissa ollut, maailmaa ja sotia nähnyt hahmo, joka osaa hurmata juuri niin kauan ja paljon kuin on tarpeen, jotta saa liittoon haluamansa.<br />
<div style="line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"></span></div>
<div>
<span style="margin: 0px;"><b></b><b></b><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit4rhQaOy9SRCAu_iRIlod8VC3Mp76mJkeYV1qtNVkexblSaDLZSkAQfqdrl9jgVKY2YO6XRUnBEJtqWmBQN8njzCL-3SfDTVQTLK37pWB8TbgTcDnYRAL-ujTZJQ4okBNjNoWsET1hfM/s1600/everstinna.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1122" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit4rhQaOy9SRCAu_iRIlod8VC3Mp76mJkeYV1qtNVkexblSaDLZSkAQfqdrl9jgVKY2YO6XRUnBEJtqWmBQN8njzCL-3SfDTVQTLK37pWB8TbgTcDnYRAL-ujTZJQ4okBNjNoWsET1hfM/s320/everstinna.jpg" width="224" /></span></a></div>
<div style="margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit; margin: 0px;"><b>Liksom, Rosa: Everstinna</b></span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit; margin: 0px;">Like syyskuu 2017</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit; margin: 0px;">Formaatti: Äänikirja</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Kesto: 5 h 30 min</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit; margin: 0px;">Äänikirjan kertoja: Anna Saksman</span></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<b><span style="font-family: inherit;">Lisää</span></b></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Rosa Liksom <a href="https://areena.yle.fi/1-4589806" target="_blank">Maarit Tastulan haastateltavana</a> (23.3.2019)</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.rauhanpuolustajat.org/rauhantekija-rosa-liksom-havainnoi-historiaa-ja-tahtaa-tulevaan/" target="_blank">Juttu</a> Rosa Liksomin suhteesta fasismiin</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Blogi <a href="http://naskinen.blogspot.com/2014/06/fasismi-lumosi-suomalaistakin-alymystoa.html" target="_blank">Fasismin lumous -teoksesta</a> (2013)</span></div>
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;"><b>Kuva</b>: <span style="color: #333333; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/natatuovila-6466299/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2758877" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px; text-decoration: underline;">natatuovila</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2758877" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px !important; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span><span style="background-color: white; color: #333333; display: inline; float: none; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"> </span></span></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-46046604793785933112019-05-31T23:09:00.001+03:002019-07-31T16:07:19.156+03:00Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (äänikirja)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghTrHpltyQFZud8yZajp-uDkmOTrA-G2d7OYjxHqHvAYvLJ-8fTMVKJ-JY4EwGRyzavfBx0q2Jt0eEFjm4QjTOwfxYp_2VhzFlCWMyiaxrBLhXK1_7rAHXdwJRiWLKpwzzPPGJ1795-P4/s1600/auschwitz-1066516_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="735" data-original-width="1600" height="183" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghTrHpltyQFZud8yZajp-uDkmOTrA-G2d7OYjxHqHvAYvLJ-8fTMVKJ-JY4EwGRyzavfBx0q2Jt0eEFjm4QjTOwfxYp_2VhzFlCWMyiaxrBLhXK1_7rAHXdwJRiWLKpwzzPPGJ1795-P4/s400/auschwitz-1066516_1920.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;"><br />
</span> <span style="font-family: inherit;">Ensin oli mietittävä, pystyisikö kuuntelemaan uutta keskitysleiritarinaa, <i><b>Auschwitzin tatuoijaa</b></i>. </span><span style="font-family: inherit;">Tarinoita holokaustista on paljon, ja ne ovat surullisia ja kauhistuttavia. </span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;"><br />
</span> <span style="font-family: inherit;">Karvaimpia kuvauksia ovat olleet <i>Mila 18</i> ja <i>Exodus.</i> Itsekin juutalainen <b>Leon Uris</b> kirjoitti teokset 10 - 15 vuoden sisällä toisen maailmansodan päättymisestä ja se näkyy sivuilta. Ne jättävät kipeät mielikuvat Varsovan geton saalistuksista ja keskitysleirin teoista, joille ei löydy edes tarpeeksi syvää sanaa. (<i><a href="https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4885" target="_blank">Mila 18</a></i> ja <i><a href="https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_7601" target="_blank">Exodus</a> </i>Kirjasammon sivuilla.)</span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="background-color: transparent; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="background-color: transparent; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Toisaalta, joudun miettimään, jos kerran olen ihminen, miksi en kantaisi näitä muistoja sisälläni, yhdessä uhrien jälkeläisten kanssa. Onhan kyseessä koko ihmiskunnan historian suurimmista haavoista ja suruista. Miksi kipu ei kuuluisi siis myös minulle.</span></span></span></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: black; font-family: inherit;">Käydessäni Jerusalemissa Vainojen museossa, <a href="https://www.yadvashem.org/" target="_blank">Yad Vashemissa</a>, nuo kuullut, nähdyt ja luetut kertomukset realisoituivat niin, että oli vaikea pitää itsensä koossa. Yad Vashemissa on muun muassa datapankki, johon on koottuna jo miljoonien holokaustin uhrien tietoja. Heidän joukossaan todennäköisesti on myös niitä, joiden kohtaloita <i><b>Auschwitzin tatuoijakin </b></i>sivuaa.</span><br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: black;"></span><br />
</span></div>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><b><i>Auschwitzin tatuoijan</i></b> esittelyteksti lupaili, että kirja kertoisi ennen kaikkea kuitenkin rakkaudesta.</span></span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: black;"></span><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><i><span style="color: black;">"Auschwitzin tatuoija <span style="background-color: white; display: inline; float: none; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">on tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen <b>Lale Sokolovin </b>vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista."</span></span></i></span></div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"></span><br />
</span></span> <span style="background-color: transparent; display: inline; float: none; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; font-family: inherit;">Rakkaus ja keskitysleiri?</span></span><br />
<span style="color: black;"></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Kyllä, romaanissa <b><i>Auschwitzin tatuoija</i></b> on kaikki elokuvan ainekset: rakkaus, sota, kuolema, rakkauden selviytyminen vainojen keskellä, onnellinen loppu. Onhan tämä uskomaton tositarina. Ei pelkästään selviytyminen keskitysleirillä, vaan vielä se, mitä kaikkea ihmeellistä vielä keskitysleirin jälkeen tapahtui, ennen kuin rakastavaiset jälleen löysivät toisensa. </span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: black; font-family: inherit;">Kirjoittaja <b>Heather Morris</b> on sanonut, että kirja on 95-prosenttisesti totta. Tuo loput viisi prosenttia on tarinankerrontaa vaativaa dramatisointia. Ei siis ihme, että alun perin Heather Morris alkoi kirjoittaa tarinasta suoraan elokuvakäsikirjoitusta. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: black;"></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Romaani onkin elokuvallinen: se etenee alusta loppuun ilman ylimääräisiä kaunokirjallisia koukeroita ja lukijan sekoitteluja. Sanataidetta ei kaivata, kun on kertomisen arvoinen tarina.</span><br />
<b></b><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: black;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><b>Ludwig Eisenberg</b><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"> </span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">-</span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">nimisenä syntynyt </span>Lale Sokolov <span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">oli 24</span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">-</span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">vuotias, kun hänet kuljetettiin Slovakiasta Auschwitziin</span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">. Lalella on onnea - tai jotain - useampaan kertaan. Ensin hän joutui kuolemankieliin lavantautisena mutta joku veti hänet pois ruumiskärryiltä, toiseksi hän pä</span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">äsi leirin tatuoijan apulaiseksi kielitaitonsa ansiosta. Pian hänestä itsestään tuli </span><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Tätowierer, päätatuoija. Siinä, yhtä nuoren naisen käsivartta pidellessään, hän rakastui. Paljon muitakin onnenkantamoisia sattui, jotta hän ja hänen rakkaansa, <b>Gita</b>, pysyivät hengissä.</span></span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><br />
</span> <span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Tapahtumat etenevät kohtuullisen siivosti ja sota mekkaloi suurpiirteisesti taustalla, vaikka viittauksia raakuuksiin tähänkin kirjaan mahtuu. Miten muutenkaan. <b>Tohtori Mengelekin</b> käy saapastelemassa tapahtumissa useampaan otteeseen. Etusijalla on kuitenkin se, miten nuoret rakastavaiset onnistuvat kaiken keskellä löytämään yhteisiä hetkiä ja romantiikkaa. Rakkaus on kuitenkin väkevämpi kuin kuolema.</span></span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><br />
</span> <span style="background-color: white; display: inline; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Lale on selviytyjäluonne. Vaikka häntä onnestaa useassa kohtaa, paljon hän saa kiittää vahvuuksiaan. Lale on selvästi sosiaalinen, luontainen kaupankäyjä ja verkostoituja, joka herättää luottamusta ympärilleen. Myöhemmin hän saa eräässä kohdassa kiittää erityisesti sitä, että on ollut aulis jakamaan ruoastaan muille. Väistämättä nousi mieleen tuore suomalainen vankilakuvaus, <i><b>Vankina Venäjällä</b></i> (<a href="https://kirjakontti.blogspot.com/2019/05/ilkka-karisto-jan-salo-vankina.html" target="_blank">tästä blogikirjoitukseen</a>). Samalla tavalla venäläisille vankileireille joutunut suomalainen huumekuriiri sopeutui nopeasti vieraskielisten vankien ja erikoisten yhteisösääntöjen joukkoon ja sosiaalisten valmiuksiensa sai kokea toveruutta ja helpotusta oloonsa talvisissa vankiparakeissa.</span></span></span><br />
<span style="color: black;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #004000;"><span style="background-color: white;"><span style="color: black;">K<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">irja nosti muistista esiin niin ikään Auschwitzissa kärsineen psykiatri <b>Viktor Franklin</b>. Hän kirjoitti kokemuksistaan menestyskirjan<b><i> Ihmisyyden rajalla</i></b>. Frankl kertoo, kuinka vahvimmatkaan kaverit eivät selvinneet, ellei heillä ollut sisässään jotain merkitystä, mikä piti heidät hengissä. Jotkut juoksivat sähköaitaan tai muuten luovuttivat, jotkut eivät. Tuosta kirjasta on peräisin maailmalla ahkerasti lainattu sitaatti: "<i>Ih</i><span style="margin: 0px;"><i>miseltä ei voi ottaa viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä</i>".</span></span></span></span></span></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: #004000;"></span><span style="background-color: white;"></span><span style="color: black;"></span><br />
<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; font-family: inherit;">Verkosta Lalesta ja Gitasta löytyy useita valokuvia, nuorina ja vanhoina. On liikuttavaa, että he olivat hitsautuneet yhteen loppuelämäkseen. Lalesta on tehty myös <a href="https://www.youtube.com/watch?v=u_hOwsy4AM8" target="_blank">haastatteluvideo</a>, jolla hän kertoo yli 80-vuotiaana leskenä, kuinka tapasi Gitan: "<i>Auschwitz-Birkenaussa. Tatuoin hänen numeronsa hänen vasempaan käteensä ja hän tatuoi numeronsa minun sydämeeni</i>". Lyhyellä videolla hän murtuu yhä kyyneliin, kun kertoo, että hän oli 24-vuotias, kun hänet lastattiin "junaan kuin eläin ja vietiin tuntemattomaan paikkaan".</span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><br />
</span> <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Vapaudessa Lale jatkoi liikemiehenä myös työurallaan mutta joutui vaikeuksiin Israel-kytköstensä vuoksi ja muutti Gitansa kanssa Australiaan. Heistä sekä tästä kirjasta on tehty nyt lehtijuttuja ympäri maailman ja kirjan myynti lienee jo miljoonaluokkaa.</span></span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br />
</span></span> <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Teosta ei voi kuunnella/lukea tarkkana historiankuvauksena, sillä siitä on <a href="https://www.theguardian.com/books/2018/dec/07/the-tattooist-of-auschwitz-attacked-as-inauthentic-by-camp-memorial-centre" target="_blank">löydetty asiavirheitä</a>, jopa Gitan kädessä olleesta numerosta on eri tieto kuin kirjassa. Lalen pojan mukaan myös päähenkilön lempinimi olisi pitänyt kirjoittaa aitoon muotoonsa Lali eikä Lale (ehkä kyse on englanninkielisestä nimiversiosta). Kirjailija on puolustautunut sillä, että hän on kirjoittanut Lalen tarinan, ei tarkkaa historiadokumenttia. </span></span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br />
</span></span> <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">On otettava huomioon, että päähenkilö on kertonut tapahtumat 60 vuotta myöhemmin.</span> </span><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Jos on kuunnellut omia isovanhempiaan, tätejään ja setiään, on voinut todeta, että tarinoilla on tapana pyöristyä , mustavalkoistua ja ohentua tiettyyn näkökulmaan. On varmasti niin, että oikea tarina olisi mustempi, ristiriitaisempi, tuskaisempi ja päähenkilö olisi paikoittain epävarmempi ja hakevampi kuin tämä päämäärätietoinen ja järkähtämätön kirjan sankari. Samalla leirillä ollut, edellä mainittu psykiatri, Viktor Frankl kirjoitti sentään juuri samoista olosuhteista ja aivan eri tavalla niin, että lukijankin iholle tarttuu kuoleman uhan, epätoivon ja toivon läsnäolo.</span></span></span><br />
<span style="color: black;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><br />
</span> <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mutta se oli eri tarina se. </span></span></span><br />
<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; font-style: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; font-family: inherit;">Tämä on Lalin ja Gitan tarina, kuten Lali sen muisti. Eiköhän tämä kirja saa olla heidän rakkautensa jälki tähän maailmaan.</span></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinzCpwfTpiIltTv5EcjE-kKni1UcANxcD9GBnQ-PFqgOqcA4a_iiC-hjawCI1gIU74oeOkDfKHWAamlQCyoTTye3w3SBQ0GElVqF_1TQzqwYrXFQkB5-WQmp5qXZA7HOFkxQKUT-0iOXw/s1600/Auschwitzin-tatuoija_kansi300dpi-686x1024.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; clear: left; float: left; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></a><span style="color: black;"></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinzCpwfTpiIltTv5EcjE-kKni1UcANxcD9GBnQ-PFqgOqcA4a_iiC-hjawCI1gIU74oeOkDfKHWAamlQCyoTTye3w3SBQ0GElVqF_1TQzqwYrXFQkB5-WQmp5qXZA7HOFkxQKUT-0iOXw/s1600/Auschwitzin-tatuoija_kansi300dpi-686x1024.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; clear: left; float: left; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="686" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinzCpwfTpiIltTv5EcjE-kKni1UcANxcD9GBnQ-PFqgOqcA4a_iiC-hjawCI1gIU74oeOkDfKHWAamlQCyoTTye3w3SBQ0GElVqF_1TQzqwYrXFQkB5-WQmp5qXZA7HOFkxQKUT-0iOXw/s200/Auschwitzin-tatuoija_kansi300dpi-686x1024.jpg" width="133" /></span></a><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;"><b>Morris, Heather: Auschwitzin tatuoija</b></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Kustannusosakeyhtiö Aula & Co 2019</span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">A<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; display: inline !important; float: none; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">lkuperäinen teos: <i>T</i></span><i>he Tattooist of Auschwitz</i>, 2018</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;">Suomentanut: <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: white; display: inline !important; float: none; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">Pekka Tuomisto</span></span></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Formaatti: Äänikirja</span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Kesto: 6 h 54 min</span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;">Äänikirjan kertoja: Markus Niemi</span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><span style="color: #005000;"></span><span style="background-color: white;"></span><b></b><i></i><span style="color: #b08000;"></span><span style="background-color: white;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="color: black;"></span><br />
<span style="color: black; font-family: inherit;"><b><br /></b></span>
<span style="color: black; font-family: inherit;"><b>Lähteitä</b></span><br />
<a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/afe85375-ce4a-4878-a323-2192b61d1d13">Iltalehden juttu Sokolovista</a><span style="font-family: inherit;">
</span>
<br />
<div style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;">Viktor Franklista <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/viimeinen-inhimillinen-vapaus?fb_comment_id=1483018801819742_1486007641520858" target="_blank">Kirkko ja Kaupunki</a> -lehdessä, <a href="http://logoterapia.fi/cmsms/index.php?page=viktor-e-frankl" target="_blank">Logoterapia</a>-instituutissa sekä keskitysleirikokemuksista tiedelehti <a href="https://hybrislehti.net/viktor-e-frankl-lysi-keskitysleirillkin-elmstn-tarkoituksen" target="_blank">Hybriksessä</a></span></span></span></span></span></div>
<a href="https://www.theguardian.com/books/2018/dec/07/the-tattooist-of-auschwitz-attacked-as-inauthentic-by-camp-memorial-centre">Guardianin juttu ristiriitaisista faktoista</a><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.thejc.com/comment/comment/the-tattooist-of-auschwitz-when-fact-meets-%EF%AC%81ction-a-best-seller-is-born-1.474402" target="_blank">The Jewish Chronicle</a> epätarkkuuksista - silti kiitollisena kirjan suosiosta</span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;"><b>Kuva</b>: <span style="font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/DzidekLasek-1329146/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1066516" style="background-color: transparent; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px; text-decoration: underline;">Dariusz Staniszewski</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1066516" style="background-color: transparent; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span></span></span><br />
<h4>
<a href="https://aulakustannus.fi/wp-content/uploads/2018/12/Auschwitzin-tatuoija_kansi300dpi-686x1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></h4>
<a href="https://aulakustannus.fi/wp-content/uploads/2018/12/Auschwitzin-tatuoija_kansi300dpi-686x1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> </a> <br />
<h4>
</h4>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-90155837383859302562019-05-26T10:55:00.003+03:002020-06-02T23:01:31.719+03:00Katja Ketun Kätilö sekä Minna Rytisalon Lempi<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfB5_AwFommrqHhqG-Gi9fwHVDf0UTbHqktm1NYe829wdD9otuMJ_XxOf7qh8ICp3snaypbMr2L1gFt4ijmgRdF05-7V7UqUYhepKIpaxTJC8M0CrhZGTjyah7yzJ_I6PDCS3SrklmH0/s1600/Katilo-DavidMarkPixabayst%25C3%25A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="681" data-original-width="1600" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfB5_AwFommrqHhqG-Gi9fwHVDf0UTbHqktm1NYe829wdD9otuMJ_XxOf7qh8ICp3snaypbMr2L1gFt4ijmgRdF05-7V7UqUYhepKIpaxTJC8M0CrhZGTjyah7yzJ_I6PDCS3SrklmH0/s640/Katilo-DavidMarkPixabayst%25C3%25A4.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><i><span style="color: black; margin: 0px;"><br /></span></i></b></div><i>Kätilö </i>on niitä kirjoja, jotka ovat jääneet elämään. Romaanin (julkaistu 2011) elämänkaari on saanut nostetta Kätilö-elokuvasta (2015) ja yhä lisääntyvistä käännöksistä. Itse menin näkemään <b>Antti Jokisen </b>elokuvan ensin, eikä se oikein päässyt puhuttelemaan, joten kirjakin jäi lukematta.<br /> <br /> <b>Katja Ketulta</b> olin lukenut aikoinaan ainoastaan ronskin novellikokoelman <i>Piippuhylly</i>, minkä hurja ja lotiseva tyyli myös pidätteli etäällä Kätilöstä. <br /> <br /> Kuinka ollakaan, jälleen puhelimen kirjasovellus yllytti ja romaani jäi haaviin, kun lenkeille piti etsiä vetävää kuunneltavaa. Ja sitähän <i>Kätilö </i>oli. Eipä tehnyt edes mieli kesken jättää. Ronskihan tämäkin oli, mutta arvostin kirjaan tehtyä taustatyötä, kansansanastoa, ilmeistä rakkautta suomen kieleen sekä nyanssipitoista sota-ajankuvausta ja Jäämeren tunnelmaa. <br /> <br /> Katja Kettu on sanonut, että kun hän muutti aikoinaan Rovaniemeltä etelään, hän oli järkyttynyt, ettei ihmisillä tuntunut olevan mitään hajua siitä, että puoli Suomea oli poltettu sodassa ja 17 000 ihmistä evakuoitu. Tuohon tarpeeseen Kettu on alkanut romaaniaan kirjoittaa. Sysäkkeen Kettu sai, kun oli vaeltamassa ja päätyi eksyneenä hakemaan suojaa kirjassa kuvatusta Kuolleen miehen mökistä. Mökin pöydällä oli auki jäänyt norjalainen päiväkirja. Kun Kettu pääsi autoon läppärin äärelle, hän alkoi kirjoittaa Kätilöä. <br /> <br /> <i>Kätilö</i>-romaanissa kaikkea kuljettava voima on lapsenpäästäjä Vikasilmän ja SS-upseerin rakastuminen. Tapahtumat sijoittuvat Lapin sotaan Petsamon Parkkinan kylään, saksalaisten pitämälle Titovkan vankileirille sekä Jäämerelle mökkiin Kuolleen miehen vuonossa. Romaanissa voi siis osittain elää uudelleen kadonnutta palaa Suomesta. Kätilö Vikasilmä on kokenut hylkäämistä ikänsä, äiditön ja isätön, vanhempiensa värin vuoksi punahuora, mahokin vielä, jota ei ole kukaan 36 vuoteen mennessä rakastunut saati astunut. SS-upseeri Johannes on naisten silmään komea ja hän saakin senmukaisesti tytöiltä suosiota. Johannes kärsii kuitenkin omista traumoistaan. Sotamelskeen keskellä nämä kaksi kipeää ihmistä kiinnittyvät toisiinsa, mistä seuraa sekä hyvää että pahaa. <br /> <br /> Vastikään olin kuunnellut tuoreemman Lappiin sijoittuvan rakkaustarinan, <b>Minna Rytisalon</b> esikoisromaanin <i>Lempi </i>(2016). Lempissä liikuttiin Lapin sodan aikoihin Rovaniemeltä Sodankylään ja käytiin myös lopulta Saksassa. En voinut olla toteamatta, että kahdesta romaanista löytyi yllättävän vahvoja yhtäläisyyksiä, vaikka perustarina on eri. On kiinnostavaa, että Suomen kirjahistoriasta löytyy kaksi lähekkäistä myyntimenestystä, joista molemmat kutovat tarinaa näin samankaltaisilla Lappi-sota-äidittömyys-vihollis-rakkaus-kuolema-langoilla. <br /> <br /> <i>Lempissäkin </i>rakastuttiin, tai ainakin tykästyttiin, saksalaissotilaaseen. Kun Saksa siirtyikin vihollisleiriin, suomalaismorsiamien piti miettiä kuvio uudelleen ja pelätä niin saksalaisten kuin oman kansan hylkäämistä tai jopa mereen heittämistä. <br /> <br /> <i>Kätilössä </i>Vikasilmän ammattiin opastaja, Näkkälän Aune, totesi aiheesta osuvasti sakemannien tullessa: ”Jos kakssattaatuhattaa jullia jolkkaa irrallaan ympäri kairaa niin siitä ei kenellekään hyvää seuraa. Teuraskarja siinä hupenee ja siveät neidot”. <br /> <br /> <i>Kätilö </i>koostuu kolmen eri henkilön kirjoittamista teksteistä, jotka on kirjoitettu Kuolleen miehen vuonolla. Kuullaan Vikasilmän kirjeitä Johannekselle, Johanneksen muistiinpanoja sekä salaperäisen Palonaaman vakoiluviestejä sekä katuvia kirjeitä tyttärelleen. <br /> <br /> <i>Lempi </i>rakentuu niin ikään kolmen henkilön näkökulmista tapahtumiin. Äänen saa sotaan joutunut tuore aviomies Viljami, joka joutuu jättämään Sodankylään yksin raskaana olevan vaimonsa Lempin. Tälle järjestetään kuitenkin avuksi piikatyttö. Toinen kertoja on tuo kipeäsieluinen piika. Kolmas on Lempin kaksossisko Sisko, joka kuvaa omia sotamorsiamen tarinansa surullisia käänteitä. <br /> <br /> Erona on tyyli. Kun Katja Kettu kutoo langoista romaania, kaikkea on runsaasti ja pursuavasti, on toisiinsa sopimattomia värejä ja suheroa. Hajuakin olisi mukana. Langat olisi värjätty Lapin kituneilla kasveilla. Iso kuvio hahmottuu vasta, kun astuu muutaman askeleen taaksepäin. Minna Rytisalon kutomassa taas on laskettu huolellisesti silmukoita, tarkistettu kuvioiden täsmäävyys ja värien harmonia. Hillityllä pohjalla olisi ehkä verenpunainen yllätyskuvio. Rytisalon kieltä onkin kuvattu eri arvosteluissa kuulaaksi ja lyyriseksi. <br /> <br /> Äänikirjana <i>Kätilö </i>toimi. Pitkän linjan näyttelijä <b>Eija Ahvo </b>on erittäin hyvä kertojana, jonka kieli taipuu Lapin murteeseen ja varpaiden, veren ja tölväisevän kielen maailmaan. <i>Lempi </i>jäi äänikirjana hieman etäiseksi ja välillä täytyi yrittää palata aiempaan kohtaan, kun mieli harhautui - johtuiko se enemmän sitten tekstin tasaisesta tyylistä vain kertojan vähäeleisemmästä eläytymisestä. <br /> <br /> Yhtä kaikki, näitä kahta romaania suomalaiset ovat lukeneet ja paljon. Viehätystä sotaromaaneihin pohdin jo aiemmin, kun luin <a href="https://www.blogger.com/#">Kazuo Ishiguron romaania Haudattu jättiläinen</a>. Ishiguro on kertonut halunneensa kirjoittaa siitä, kuinka yhteiskunnat selviävät traumaattisista tapahtumista unohtamalla. Ishiguro on kirjoittanut aiemminkin siitä, kuinka myös yksittäiset ihmiset kamppailevat henkilökohtaisten muistojensa kanssa ja kuinka he kohtaavat menneen jonkin tapahtuman kautta. Myös kansoilla on haudattuja jättiläisiä. <br /> <br /> Suomessa yhä vain toisesta maailmansodasta ja sisällissodasta löytyy uusia kipeitä tarinoita, ja suomalaiset lukijat ostavat nuo kirjat ja menevät katsomaan sen jälkeen niistä tehdyt elokuvat. Me kaivamme ja haluamme löytää kohtaloita, syitä, luita ja verta ja nimetä niiden särkijät ja vuodattajat.<br /> <br /> Tässä kohtaa on armahdettava meitä suomalaisia. Ehkä emme vain halua vaipua muistamaan vääristyneitä, yhtenäistettyjä kertomuksia. Me taidamme kaivaa aihetta niin kauan, että ilma on kirkasta. <br /> Ehkä nytkin joku tuolla kirjoittaa seuraavaa suurta sotaromaania, joka antaa meidän elää uudestaan asioita, niin kuin ne ehkä ovat todellisemmin olleet. Isovanhempien ja isoisovanhempien kokemia painajaisia mutta myös toivonalkuja. Niistä me kaikki kuitenkin olemme syntyneet.<span style="color: black; margin: 0px;"></span>
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<a href="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510386521_frontcover_final_medium.jpg" style="background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: "times new roman"; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 16px; margin-right: 16px; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img alt="Katja Kettu" border="0" height="320" src="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510386521_frontcover_final_medium.jpg" style="background-color: transparent; color: black; font-family: "times new roman"; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;" title="Kätilö" width="209" /></a><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b>Kettu, Katja: Kätilö</b><br />
WSOY 2011<br />
Formaatti: Äänikirja<br />
Äänikirjan kertoja: Eija Ahvo<br />
<br />
<b>Rytisalo, Minna: Lempi</b><br />
Gummerus 2016<br />
Formaatti: Äänikirja<br />
Äänikirjan kertoja: Krista Putkonen-Örn<br />
<a href="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510386521_frontcover_final_medium.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Lempi" class="img-responsive" height="342" src="https://gummerus.studio.crasman.fi/file/dl/c=bookpage/_Q9Nlw/X4qZNtsZqsMDXqwO-hOiJg/lempi04346.jpg" title="Minna Rytisalo Lempi" width="209" /><b></b><i></i><sub></sub><sup></sup><strike></strike></a>
<br />
<b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></b>
<b>Lähteet</b><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.uusimaa.fi/artikkeli/89778-katilo-syntyi-kuolleen-miehen-mokilla-koetusta-tunnelatauksesta" target="_blank">Haastattelu, Uusimaa</a>: <a href="https://www.uusimaa.fi/artikkeli/89778-katilo-syntyi-kuolleen-miehen-mokilla-koetusta-tunnelatauksesta" target="_blank">Kätilö syntyi Kuolleen miehen mökillä koetusta tunnelatauksesta</a></span></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<a href="https://www.blogger.com/Haastattelu,%20Uusimaa:%20Kätilö%20syntyi%20Kuolleen%20miehen%20mökillä%20koetusta%20tunnelatauksesta%20Haastattelu,%20Suomen%20kuvalehti:%20Kirjailija%20Katja%20Kettu%20henkilökuvassa%20–%20”Karmeat%20on%20jutut%20tytöllä”" target="_blank">Haastattelu, Suomen kuvalehti: Kirjailija Katja Kettu henkilökuvassa – ”Karmeat on jutut tytöllä”</a></div>
</span><span style="font-family: inherit;"><b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></b></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Kuva</b>: <span style="color: #333333; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/12019-12019/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2184822" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: currentcolor none 0px; text-decoration: underline;">David Mark</a> <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=2184822" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: currentcolor none 0px; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span><span style="background-color: white; color: #333333; display: inline; float: none; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"> </span></span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><br />Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-80746036717960990782019-05-23T23:32:00.002+03:002019-05-24T00:03:15.093+03:00Ilkka Karisto, Jan Salo: Vankina Venäjällä. Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina. (äänikirja)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV835h1MPf9kKX6Lvg2a9dWSNWoKAUQRxAbILnRzG-OvT_w_5XmVedi5miAabbDEST3S2Kk1N4r-pvBPDU-6HENfKZzeaCquxfvvjIH3Zp-539nnucM6oC7XGOJSIHLyhVPio7bPDqWqs/s1600/Vankila.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="696" data-original-width="1600" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV835h1MPf9kKX6Lvg2a9dWSNWoKAUQRxAbILnRzG-OvT_w_5XmVedi5miAabbDEST3S2Kk1N4r-pvBPDU-6HENfKZzeaCquxfvvjIH3Zp-539nnucM6oC7XGOJSIHLyhVPio7bPDqWqs/s640/Vankila.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kun suomalainen huumekuriiri pääsi pois muutama vuosi sitten Venäjän vankileireiltä, moni kannusti, että hänen pitäisi kirjoittaa kokemuksista kirja. Tässä se nyt sitten on, <b><i>Vankina Venäjällä</i></b>.<br />
<br />
Kuuntelin teoksen äänikirjana, ja kuunneltavaksi se soveltui erinomaisesti. Tositarina etenee aikajärjestyksessä jyskyttäen ja vakaasti eteenpäin kuin vankijuna. Johtuuko sitten päähenkilön - kokeneen vankilakundin - suorasukaisuudesta vai kirjoittajan,<b> Ilkka Kariston</b>, toimittajataustasta, mutta koko kirjan tyyli on looginen ja toteava, tosiasioihin perustuva ja ulkokohtaisen journalismimainen. Ja sehän sopii selkeyttä vaativalle äänikirjalle hyvin.<br />
<br />
Kirjassa <b>Jan Salo</b> -nimellä esiintyvä huumerikollinen jää kiinni Venäjän tullissa
yrittäessään salakuljettaa Suomeen heroiinia. Salo oli tehnyt saman lukuisia kertoja, mutta tuolla kertaa tullissa oli valmiiksi vastassa FSB:n miehiä eli Venäjän turvallisuuspalvelu. Se tiesi huonoa. Kätketyt huumeetkin löytyivät, kun Salo kuljetettiin sairaalaan röntgeniin. Viranomaisilta tämä oli niin harkittua touhua, että Salolla oli syytä epäillä, että hänet oli ilmiannettu.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Jan Salo viedään ensin poliisivankilan selleihin, sieltä Viipuriin vankilan tutkintavankeuteen ja sieltä vankileirille Uralin lähettyville, Komin tasavaltaan. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Sellikaverit eivät ole uskoa, että Salo on suomalainen ja laitettu lusimaan heidän kanssaan. Hän saakin pian <i>paganjalan</i> eli vankinimen <b>Finn</b> (Suomalainen). Tuolla nimellä hänet tunnettiin runsaat kolme vuotta siihen saakka, että hänet kuljetettiin vihdoin Pulkovon kansainväliselle lentokentälle ja siitä Suomeen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Kun samassa lauseessa mainitaan Venäjä ja vankilat, väistämättä odottaa ronskia kauhukertomusta. Yllättävintä oli, miten vähäisin tunteenpurkauksin Salo käsittelee Venäjän vankeusaikaa. Kyllähän kirjassa tuodaan esiin kuvottavat hajut, hiiret, luteet, ruoanruikku, kovat sängyt, väkivalta ja eri vankien hierarkiat. Silti jää olo, että tästä kirjasta ei ole haluttukaan tehdä valitusvirttä. Vankiloissa 34-vuotias Salo oli istunut jo entuudestaan yli kolmasosan elämästään ja hän tuo useaan otteeseen esiin, kuinka vankilassa ei saa olla turisti. Pitää tietää pelisäännöt, niillä pärjää.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">”<i>Pitää osata lusia niin kuin miehen pitää</i>”, Salo sanoo. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
Kirja tuntuu kaiken kaikkiaan jopa sankarilliselta selviytyjätarinalta, jonka varmaan tulisi lukemaan moni vanha sellikaverikin. Että ei tässä itkemään julkisesti ruveta.</span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Jan Salo on selvästi sosiaalinen tyyppi, ja hän kokoaa nopeasti verkoston, missä vankilassa milloin onkaan. Hän alkaa opiskella tavoitteellisesti venäjän kieltä, luo kontakteja ja hakeutuu niihin porukoihin, joissa juttu lentää. Kaverille ollaan lojaali. Vaikka vaihtoehtona saattoi joskus olla paikka kahden hengen rauhallisessa sellissä, Salo valitsi aina mieluummin sellin, jossa oli paljon porukkaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Onkin hämmästyttävää jälleen todeta, että sosiaalisilla taidoilla pärjää olosuhteissa kuin olosuhteissa. Oli kyse sitten työelämästä tai venäläisestä vankileiristä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Salo omaksuu mukisematta vankileirin hierarkian, jota pidetään yllä ehdottomilla säännöillä. Alimpaan kastiin kuuluvat ainakin seksuaalirikolliset ja entiset poliisit. Alennetut olivat muille näkymättömiä, eikä heille saanut puhua, jollei itsekin halunnut alennetuksi. Alennettuja sai komentaa siivoamaan milloin mitäkin, ja heidän oli toteltava. Mutta muuten he olivat muille ilmaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
Aikamoinen maailma pienoiskoossa kaikkine vääristymisineen vankileiri on. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Kirjassa oli paljon kiinnostavia yksityiskohtia, joista hauskimpia oli Salon sellikissa ja tapa, jossa Salo sitä koulutti. Tarkalla korvalla tuli kuunneltua juttua myös tiedonvaihdosta sellistä toiseen, mustanpörssin kaupasta sekä Venäjän ammattirikollisten vallasta. Ilkka Karisto on upottanut kirjaan taustatietoa Venäjän vankileireistä ja niiden historiasta, mikä sekin oli hyvää tietoa.</span><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div class="row" itemprop="publisher">
<div class="cell" itemprop="name">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDlmMheP5W9JJ2pu6ZpLzPI_Nf0ArsR4tg952w4TOpAcF9F_zirxg8JrwAugZOrSvBcvL3rJc7SFhOF_K7A-SmG00VLSU4AkhOIdq5vSvqXh_pMw-6dFII1hbax7iKHzOBBXJ3jqSVEJI/s1600/Vankina-Venajalla.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDlmMheP5W9JJ2pu6ZpLzPI_Nf0ArsR4tg952w4TOpAcF9F_zirxg8JrwAugZOrSvBcvL3rJc7SFhOF_K7A-SmG00VLSU4AkhOIdq5vSvqXh_pMw-6dFII1hbax7iKHzOBBXJ3jqSVEJI/s320/Vankina-Venajalla.jpg" width="202" /></a></div>
<b>Karisto, Ilkka & Salo, Jan: Vankina Venäjällä, Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina</b></div>
<div class="cell" itemprop="name">
WSOY<span class="nowrap"> 2018</span></div>
<div class="cell" itemprop="name">
<span class="nowrap">Formaatti: Äänikirja</span></div>
<div class="cell" itemprop="name">
Äänikirjan kertoja: Toni Kamula
</div>
</div>
<div class="row">
</div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
Blogin kuva: <span style="color: #333333; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: nowrap; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/Tama66-1032521/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1761653" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px !important; text-decoration: underline;">Peter H, </a><a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=1761653" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px !important; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span></span>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-12049741945378241682019-05-16T10:18:00.006+03:002020-06-02T23:04:39.910+03:00Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgri2xe1bc3C6HSKDV1xsYm3q17yB4L6uvPvRKFh5ML9z-K4XhJbZDly1S5wOedl_W7inxZYnO2BjoYDzk47PcDQzTiC5o5_pdKqOYG3FTxTFTQ62yseDodl7xu1myRxJu91-sXaGcRJw/s1600/farrel-nobel-haahtela-kaksi-kertaa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="713" data-original-width="1600" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgri2xe1bc3C6HSKDV1xsYm3q17yB4L6uvPvRKFh5ML9z-K4XhJbZDly1S5wOedl_W7inxZYnO2BjoYDzk47PcDQzTiC5o5_pdKqOYG3FTxTFTQ62yseDodl7xu1myRxJu91-sXaGcRJw/s640/farrel-nobel-haahtela-kaksi-kertaa.jpg" width="640" /></a></div>
<b>Joel Haahtelalta</b> oli tullut luettua pari - kolme teosta aiemmin, mutta nyt koitti esikoisen vuoro.<br /> <br /> On kiinnostavaa lukea kirjailijan esikoisromaani: tällä teoksella kaikki on lähtenyt liikkeelle, näin hän on kirjoittamisensa hahmottanut, noin asetellut lauseet, tällaisen tarinan alustanut, muovannut ja litistellyt ja polttanut muotoonsa ja sillä ylittänyt julkaisukynnyksen.<br /> <br /> Joel Haahtela on ollut noin 26-vuotias, kun on saanut julkaistua esikoisteoksensa <i>Kaksi kertaa kadonnut</i>. Käsittääkseni teos on tullut uunista ulos, kun hän on valmistunut yliopistosta ja samassa taitteessa aloittanut työnsä lääkärinä. Siitä sitten alkoi putki, josta hän on syössyt tasaisesti ulos päivätyön ohessa 11 romaania. Moni yrittää kirjoitella vuosia mutta päätyy lähinnä tuhertelemaan, joten on sanottava, että hieno suoritus Haahtelalta.<br /> <br /> Merkille pantavaa on, että Joel Haahtela on löytänyt tyylinsä näköjään jo <i>Kaksi kertaa kadonnut</i> -romaanissa. Teksti on jo riisuttua, kuorittuina esiin vain lauseiden ytimet. Runollisia ikkunoita siellä täällä, varsinkin lukujen lopuissa tai aluissa. Sellaisia ikkunaluukkuja, joista kurkistaessa maailman pyörähdys ehkä hetken hidastuu.<br /> <br /> "<i>Sitten hän väänsi poliisilaitoksen numeron, teki ilmoituksen käsittääkseen luonnottomasta kuolemasta ja ajatteli: ihmiset särkyvät kuin esineet</i>."<br /> <br /> Niinhän ne toden totta särkyvät, ajattelee lukija.<br /> <br /> Jo ensimmäisessä romaanissaan Haahtela on rakentanut tarinan arvoituksen ja jonkin kadonneen ympärille. Myöhemmistä teoksistakin lukija on saanut tunnistaa saman teeman.<br /> <br /> Kahvilassa työskentelevä Lolita saa lahjaksi käytetyn kameran, ja sen sisällä on kehittämätön filmi. Paljastuu, että kuvien mies on Ramon Basha, onnettomuudessa kadonnut kommunistianarkisti, joka ilmiselvästi onkin elossa. Lolita alkaa jäljittää miestä, ja samalla hän löytää muitakin hahmoja - kenties itsensäkin.<br /> <br /> "<i>Lolita ajatteli ihmisiä, joiden luokse kuvat olivat vieneet hänet: Jesuf K:ta, Simon kirjailijaa, muusikkoa ja Natashaa. Ihmiset tulivat ja menivät, uudet kasvot pyyhkivät yli edelliset, tuoksut haalistuivat. Entä seuraavaksi? Jatkuisiko ketjua loputtomiin? Kaikki toistuisi yhä uudestaan ja uudestaan kunnes kaikki muuttuisi kyllästyttäväksi, harmaaksi, tyhjäksi, saavuttamattomaksi. Jossain täytyi olla kaiken päätepiste</i>."<br /> <br /> Silti Lolitan ystävän, nuoren postinkantaja Juleksen, sivutarina on ainakin yhtä tärkeä. Kuten myös vetovoimaisen ja salaperäisen rouva Gossardin, jonka mustat hiukset lainehtivat kuin meri.<br /> <br /> Romaania lukiessa jostain rivien väleistä alkoi väikkyä ranskalainen kirjailija <b>Patrick Modiano</b>. Olin puoli vuotta aiemmin kirjoittanut <a href="https://www.blogger.com/#">Hämärien puotien kujasta</a>, jossa päähenkilö on menettänyt muistinsa ja saanut tuttavaltaan uuden henkilöllisyyden. Hän alkaa selvittää valokuvan avulla, kuka oikein on. Seuraamalla johtolankoja hän pääsee itsensä jäljille. Kymmeniä Patrick Modianon romaaneja yhdistävät tietyt teemat kuten muistaminen ja muistot, menetys, identiteetti ja etsiminen. Jotain samaa tunnelmaa myös Haahtelan <i>Kaksi kertaa kadonnut</i> huokuu, ytimessä sama etsiminen ja identiteetin hakeminen. <br /> <br /> Suurin piirtein samoihin aikoihin tämän kirjan lukemisen kanssa kuuntelin <a href="https://www.blogger.com/#">Epäröintejä</a> <b>Pirkko Saisiolta</b>. Kuinka sattuikaan, Saisio kirjoittaa, että kaikkien maailman tarinoiden taustalla on seitsemän aihetta: rakkaus, kuolema, petos, valta, syyllisyys, katumus sekä pitkästymisen välttely. Näihin kirjoittajat palaavat aina uudestaan, vaikkakin eri sanoin ja hahmoin.<br /> <br /><div> Modianon <i>Hämärien puotien kujassa</i> on läsnä kipu kuolevaisuudesta. Kuten elämässä, Modianon kirjassakin kipu on piilossa näkymättömässä aukossa, joka on aina edessämme, tyynenä ja painavana. Sen läsnäolon aistii, ja nähdä sen voi vain, kun sen ympärillä kiehuu myrsky ja elämä. <br /></div><div><br /></div><div>Haahtelan <i>Kaksi kertaa kadonnut</i> on lukijan mielessäni esimakua siitä, mitä kohti Haahtela myöhemmissä teoksissaan on edennyt yhä määrätietoisemmin: tuohon samaan keskuudessamme olevaan aukkoon. Sinne, missä ovat merkitystä hakeva ihminen sekä kuolevaisuuden, katoamisen ja lakkaamisen ääneen sanomattomat sanat.</div> <span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: "merriweather", "georgia", serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnOm7AwdEDyleJxS_HXrx6EGjgOhe8MjPQt5Zv_tR6PJ-aDHigeDqvQHNbq7BWorWFvgk9TnLDryrEBo8EP9beKKfKm3RXam3pSOoRUBK48HcFl8quiD7purhv7APyeOhx5laMfcK4eoM/s1600/Haahtela-kaksi-kertaa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="379" data-original-width="235" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnOm7AwdEDyleJxS_HXrx6EGjgOhe8MjPQt5Zv_tR6PJ-aDHigeDqvQHNbq7BWorWFvgk9TnLDryrEBo8EP9beKKfKm3RXam3pSOoRUBK48HcFl8quiD7purhv7APyeOhx5laMfcK4eoM/s200/Haahtela-kaksi-kertaa.jpg" width="123" /></a></div>
<b>Haahtela, Joel: Kaksi kertaa kadonnut</b><br />
Otava 1999<br />
Formaatti: E-kirja, julkaistu 2011Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-294432789751475112019-05-14T08:00:00.003+03:002020-06-02T23:11:56.687+03:00Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (äänikirja)<span style="font-family: inherit;"></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Pirkko Saisio</b> aloittaa mistä aloittaa ja lopettaa mihin lopettaa. <i><b>Epäröintejä</b></i> ei rakennu juonelle eikä oikein tietylle tarinallekaan. Asiat vain tulevat tekstiin ja sitten menevät. Mutta sekava teos ei ole. <br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Kannattelevin voima on Kirjailija, joka kertoo tekstiä, tosin kohta teksti alkaa kertoa myös itse Kirjailijasta. Tekstillä on siis kai monta kertojaa ja teksti kommentoi itse itseään ja väittelee välillä itse itsensä kanssa. Kun kertoja kertoo tietyistä hahmoista ja tapahtumista, kertoja alkaa epäröidä ja muuttaakin mieltään, monta kertaa. </span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;">Kuten: "<i>Nyt tarvitsen tarinaan näkökulmahenkilön</i>", kertoja toteaa. "M<i>ies, komea. Ei missään tapauksessa komea</i>." Sitten kertoja asettelee sivulle muitakin hahmoja ja kommentoi, kuka so</span><span style="font-family: inherit;">pii rooliin parhaiten. "<i>Tarina alkaa. Oho. Ei alkanutkaan</i>". Kun hahmot löytyvät, alkaa asettelu, mutta kertoja jää epävarmaksi. "<i>En päätä mistään mitään. Katsotaan mitä tapahtuu.</i>"</span><span style="font-family: inherit;"> (Koska kuuntelin tekstin, en tiedä, missä paikoissa välimerkit oikeassa tekstissä ovat).</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Teoksen kertojaminä jopa paljastaa lukijalle, että häntä on pyydetty kertomaan tämä tarina, ja pyytäjä on kirjailija, se <b>Pirkko Saisio</b>, sittemmin tässä teoksessa Epäkirjailija.</span><br /><span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
Tämä on riemukasta. Uteliaisuutta herättävää. Pirkko Saisiota on lisäksi hieno kuunnella. On erityisen miellyttävää, että kirjoittaja lukee itse tekstiään, varsinkin kun tämä on koulutukseltaan näyttelijä ja hänen äänensä karismaattinen ja pehmeä. Hyvä lukija ei lue, vaan elää tekstiä. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että hyvän lukijan, tai paremminkin tulkitsijan, kertojan, tunnistaa erikoisella tavalla myös siitä, voiko tätä kuunnella nopeutettuna. Saisiota voi, eikä teksti muutu mahdottoman oravaiseksi - vaikka tätä kirjaa ei halua nopeutettuna kuunnellakaan. On aivan hyvä, että Saisio saa kertoa asiansa omaan tahtiinsa ja sävykkäästi. Viedä kuulijan milloin minnekin. Tarinoihin, joista johtuu toinen tarina. <br /> <br /> Tekstissä käyvät olemassa estraditaiteilijat, lauluntekijät, teatteri, elokuvaohjaajat, kirjoittajat ja kirjailijat sekä kirjat, matkat ja rakastumiset. Tuon hahmopiirin vuoksi Epäröintejä-teoksessa maistuu jonkinlainen kulttuurikuplan sivumaku. Mutta Pirkko Saision nimisen kirjoittajan kynästä tulleena teksti välittää silloinkin aidosti vain sitä, mistä käsin kirjoittaja itse on maailmaa havainnoimassa.<br /> <br /> En tiedä edelleenkään, mistä suoraviivaisesti oli tarkoitus puhua, tosin haluaakokaan Saisio - tai kertojaminä tai kuka hyvänsä - määritellä, mitä haluaa kertoa. Erityisesti pidin siitä, kuinka kertoja kuvaa kirjoittamista ja paljastaa kaikkien maailman tarinoiden taustalla olevat seitsemän aihetta. Niitä on seitsemän kuin kuolemansyntejäkin. Rakkaus, kuolema, petos, valta, syyllisyys, katumus, pitkästymisen välttely. <br /> <br /> Saisio on taitava siinä, että hän kytkee pieniin asioihin suuria teemoja kuten rakkautta, kristinuskoa, aatteita. Pidin venäläisistä yksityiskohdista: <b>Dostojevskin, Tolstoin ja Tšehovin </b>tulkinnoista. Erikoinen Venäjä-pala oli pitkäkestoinen Pussy Riot -analyysi, tai paremminkin <b>Maria Aljohinan</b> ja ortodoksiaktivisti<b> Dmitri Enteon</b> (mahdollisen) rakkaustarinan analyysi. Pidin myös huomiosta, kuinka olemisen sietämätön keveys vaikuttaa väkivaltaisten dystopioiden syntyyn. Ja sen määrittelystä, miten taide ja viihde eroavat toisistaan. <br /> <br /> Pirkko Saisio on, kuten on, viisas, selkeä ja oivaltava kirjoittaja. Kuitenkin, ja sen takia, melkein mieluiten olisin lukenut tällä kertaa näistä teemoista esseeteoksen.<div><br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: "times new roman"; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"></span><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Saisio, Pirkko: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudes</b></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcUvYBZVz_gndmKBCymRY21L-0qEuRKUgkqgWata96Fkq33TvsqsiSsvta_bZcxZ2teOvL8l5TOV0GCOhRQ5dzDoI7BXSEBTQbju29IIlugvh0xPqfhv-pMQZHNH32pttUd6D2O9Jo3XI/s1600/Saisio.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="clear: left; float: left; font-family: inherit; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="332" height="366" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcUvYBZVz_gndmKBCymRY21L-0qEuRKUgkqgWata96Fkq33TvsqsiSsvta_bZcxZ2teOvL8l5TOV0GCOhRQ5dzDoI7BXSEBTQbju29IIlugvh0xPqfhv-pMQZHNH32pttUd6D2O9Jo3XI/s320/Saisio.jpg" width="243" /></span></a><span style="font-family: inherit;"><b>ta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä </b></span></div>Siltala 2019 <br /> Formaatti: Äänikirja <br /> Äänikirjan lukija: Pirkko SaisioKirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-64931592957459206882019-05-13T07:09:00.004+03:002020-06-02T23:13:33.970+03:00Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8tgvTVw4rLGlzhpZat75hUv8nxTBlwcwSt1CwHr2Z4pPiiUVQc9qbF4Gpv5N9-8otQ8UbP4wdnUsIW2fLEdOabCknQOBWszWbm2ZCOgcZtV2J-w04XypFINzJxApDzDCC0Pr1ljv4BrM/s1600/Juoppo.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="383" data-original-width="235" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8tgvTVw4rLGlzhpZat75hUv8nxTBlwcwSt1CwHr2Z4pPiiUVQc9qbF4Gpv5N9-8otQ8UbP4wdnUsIW2fLEdOabCknQOBWszWbm2ZCOgcZtV2J-w04XypFINzJxApDzDCC0Pr1ljv4BrM/s320/Juoppo.jpg" width="196" /></a></div>
Minkähänlainen on kirja, joka on ollut Suomen myydyimpiä pokkareita kymmenen vuotta? Pianhan se selviäisi, mietin, kun laitoin <span style="font-family: inherit;"><span style="color: #001000;"><span style="background-color: white;"><b>Juha Vuorisen <i>Juoppohullun päiväkirjan</i></b> </span></span></span>kuulokkeista tulvimaan.<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #001000;"><span style="background-color: white;"> </span></span></span><br />
<br /> Oli perjantaipäivä. Töiden jälkeen napit korviin: ajelin autoa, kävin salilla, tein ruokaostokset, tein lihapullataikinan, siivoilin keittiötä, kuorin perunat, paistoin pyörykät, tein perunamuusin, syötin perheen. Kun nopeus oli 1,5-kertainen, koko päiväkirja oli kuunneltu tuossa neljässä ja puolessa tunnissa.<br /> <br /><div> Oli sellainen olo, että koko tuon iltapäivän ja illan auton takapenkilläni ja keittiön pöydän ääressä oli istunut yksi äänekäs juopporemmi. Sen jorinaa, pullojen sihauttelua, korkkien narauttelua ja yltyvää remakkaa olin saanut kuunnella, kunnes porukka yrittäisi kadota jonnekin kulmaräkäkapakkaan.</div><div><br /></div> Eikä tarvitse Juhan, Kristianin ja Mikaelin heti takaisin tullakaan. Päiväkirjan kirjoittaja Juha Berg on jotakuinkin kolmekymppinen, mutta jonkinlaiseen teiniränniin tämän jutuissa on juututtu. Viinaan liittyvät tarinat olivat vähän kuin kala- tai armeijajutut - niitä helposti yhdistää jonkinlainen liioiteltu sankarillinen poljento. On vaikeuksia ja vastustajia, asiantuntijuutta (tässä eri viinoista), esteet ja tyhmät tyypit voitetaan eikä kaveria jätetä. Tämän maailman teemat tosin ovat oksennus, viina, naiset, eritteet, päähänpistot, television heittelyt ja krapula.<br /> <br />
Johonkin suomalaiseen hermoon kirjasarja on osunut. Pelkkä viina se ei voi olla, vaikka paljon sekin varmasti tekee. Kirjan suosion takana täytyy olla se, että Vuorinen on onnistunut tekemään tuosta kaikesta sotkusta liioiteltua. Sitä kautta tyyliin tulee huumoria vaikka se ei kaikkia nauratakaan. Tämä hyperbola nostaa <i><b>Juoppohullun päiväkirjan</b></i> johonkin höyryiseen nosteeseen. Jos ei nostaisi, olisivat nuo jutut umpisurkeaa luettavaa ja tahmaista rämpimistä. Vaiheet ovat niinkin lennokkaitta, että kirjan voisi tulkita lopulta kannanotoksi koko juopottelua ja alkoholismia vastaan.<br />
<br />
Toinen syy on se, että ilmiselvästi Vuorinen tietää, mistä kirjoittaa. Hän on itsekin kamppaillut viinapirun kanssa ja raitistui vuonna 2008. <br />
<br />
Teoksen historia on siinä, että Juha Vuorinen alkoi kirjoittaa keväällä 1998 nettiin <i>Juoppohullun päiväkirja</i> -blogia. Vuorinen ajatteli sen olevan pienen ringin luettavaa, mutta suosio paisui. Yhdessä kuukaudessa lukijamäärä hyppäsi 8 000:sta 80 000:een, mikä 1990-luvun lopussa riitti kaatamaan palvelimen. Kohta juttua alettiin pyytää kirjamuodossa ja Vuorinen ryhtyi itse kustantajakseen. Jatko-osia on ilmestynyt, ja siitä on tehty teatteria sekä Joonas Saartamon tähdittämä elokuva. Onpa <i><b>Juoppohullun päiväkirjoja</b></i> käännetty useammille kielille. Virossa sarjan kirjat ovat usein yltäneet myyntitilastojen top 10:een.<br />
<br />
Itse kuuntelin <i><b>Juoppohullun päiväkirjan</b></i> maksullisella ääni- ja e-kirjapalvelulla mutta<i><b> Juoppohullun päiväkirja</b></i> on saatavana myös ilmaiseksi äänimuodossa, joskin lyhyissä pätkissä, <a href="https://www.supla.fi/audio/2949611">Suplassa</a>. Vuorinen ei ollut aiemmin innostunut tuottamaan äänikirjoja, mutta omien sanojensa mukaan tajusi, että pitää antautua "siipirattaiden rouskutettavaksi", jos haluaa kirjoilleen levikkiä. <br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
</div>
Itse sanoisin tälle porukalle, joka siinä omassa keittiössä oli mekastanut, että hus ylös siitä. Roiskisin keittiörätillä jokaista korville molemmin puolin, komentaisin hinkkaamaan naamat punaisenkiiltävän puhtaiksi ja röörinsä hajuttomiksi, vaihtamaan kauluspaidat ja tekemään jotain vastuullista kuten auttamaan oikeiden murheiden kanssa kamppailevia, esimerkiksi jakamalla vapaaehtoistyöläisenä ruokakasseja, sekä tietysti menemään töihin ja kartuttamaan Suomen veropottia, jota he ovat tämän päiväkirjan perusteella toimillaan ja toimettomuudellaan tuntuvasti pienentäneet.<br />
<br /><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span>
<b>Lähteitä</b><br />
<a href="https://www.supla.fi/audio/2949611" target="_blank">Supla, Juha Vuorisen esipuhe</a><br />
<a href="https://www.apu.fi/artikkelit/juha-vuorinen-en-sieda-lukijoideni-aliarvioimista">Avun haastattelu: En siedä lukijoideni aliarvioimista</a><br />
<a href="http://kirjastolehti.fi/artikkelit/paikallisuus-on-valtti/" target="_blank">Kirjastolehti</a> omakustanteista<br />
<a href="https://www.diktaattori.fi/kustantamo/" target="_blank">Diktaattori</a>, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vuorinen" target="_blank">Wikipedia</a><br />
<u><span style="color: #000120;"></span></u><br />
<b>Vuorinen, Juha: Juoppohullun päiväkirja</b><br />
Diktaattori Oy 1998<br />
Formaatti: äänikirja<br />
Äänikirjan lukija: Joonas SaartamoKirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-80401760026294052862019-05-07T01:12:00.001+03:002019-06-19T22:12:54.802+03:00Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina, Napoli-sarja 4 (äänikirja)<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd3TfZk7YxgCibTiSgCRgg3Cel7zgoltJcWRii9MnmKC9s3pqY07AsGyr18ZvYSsnnHYLTOcxthMEGdQR3d-R2dCwo9FzbliJ5a4F9pJfrnHRTmvzLmVhAHFdNpqZ8pQbFMURJiYLVfYA/s1600/Ferrante-kadonneen-lapsen-tarina-pixabay.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="458" data-original-width="1000" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd3TfZk7YxgCibTiSgCRgg3Cel7zgoltJcWRii9MnmKC9s3pqY07AsGyr18ZvYSsnnHYLTOcxthMEGdQR3d-R2dCwo9FzbliJ5a4F9pJfrnHRTmvzLmVhAHFdNpqZ8pQbFMURJiYLVfYA/s640/Ferrante-kadonneen-lapsen-tarina-pixabay.jpg" width="640" /></a></div>
<i><b>Kadonneen lapsen tarina </b></i>päättää Napoli-sarjan. Elena kirjoittaa, kasvattaa siinä ohessa tyttäriään minkä pystyy sekä tekee suuren päätöksen ja muuttaa takaisin Napoliin. Vanhassa kotikaupungissa hän on lähellä perhettä ja elämänpituista ystäväänsä Lilaa, mutta asiat tuppaavat jälleen menemään monimutkaisiksi. Kuten Elena-kertoja pohtii, asiat eivät mene selkeästi ja kauniisti kuin kirjoissa.<br />
<br />
Sekä Lilan että Elenan elämään tulee yllätys samaan aikaan, ja se lähentää ystävyksiä jälleen niin, että ainakin hetken kaikki on kuin lapsuudessa.<br />
<br />
<div style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Elena Ferrante</b> on sanonut harvinaisessa<b> <i>The Paris Reviewin</i></b><i> </i>haastattelussa, että Napoli-sarjan tarina on paljon Elenan ja Lilan eroavaisuuden varassa. "<i>Elena on äärimmäisen kurinalainen ja tavoittelee aina seuraavia älyllistä etappiaan. Hän liittoutuu intensiivisesti maailman sääntöjen kanssa. Vastavoimana on Lila, jonka Elena kuvaa kirjassa jäävän taakse. Elenalle on tärkeää, että hän on saanut etäisyyttä Lilaan. Mutta kuitenkin yhä uudestaan Lila ilmestyy aina jostakin, ollen aktiivisempi ja jopa raivokkaasti osallistuvampi. Lopulta Lila todella vetäytyy ja jättää kentän ystävälleen. Se, mitä voisi kutsua eroavaisuudeksi, on luontaista värähtelyä kahden hahmon välillä ja Elenan tarinan sisässä. Jos tuota värähtelyä ei olisi, he olisivat vain toistensa kaksoisolentoja. Siksi lukijat voivat identifioitua molempiin naisiin</i>."</span></div>
<span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"></span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
Ihmissuhteita myös kariutuu ja lapsiakin katoaa. Isot, epäloogiset käänteet ovat juuri <span style="background-color: white;"><span style="color: black; display: inline; float: none; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Ferranten tarinankerrontaa, ja se osaltaan tekee luetusta elämänmakuista. </span></span><br />
<br />
Vaikka romaanissa on tapahtumia ja käänteitä, jää silti tunne, että teos on yksi pitkä piste. Romaani keräilee aiemmissa kirjoissa esitellyt langanpätkät ja sitoo nyt ne yhteen, sulkee ympyrät, vastaa moniin kysymyksiin ja pikakelaa Elenan ja Lilan elämän viimeiset 30 vuotta muutamaan sataan sivuun. Monen kanssa jätetään jäähyväisiä: aina kiukkuisen ja vaativan äidin suhde Elenaan muuttuu loppuvuosina. Useat tutut nimet harmaantuvat, lihovat ja etääntyvät tai sitten kuolevat.<br />
<br />
Lopetukset ovat vaikeita. Varsinkin koko elämän pituisen kirjasarjan lopetus on vaikeaa. Kun on kehitellyt jännitteitä ja juonenkäänteitä kaikissa edellisissä kirjoissa, jossain kohtaa on alettava kaarrella loppuun. Jännitteet raukeavat, ilma tyhjenee, asiat pitää vain jaksaa kertomalla kertoa vaikka vähän tiivistetysti. Samaan aikaan kun kuuntelin <i><b>Kadonneen lapsen tarinaa</b></i>, television puolella maailman katsotuin tv-sarja <b>Game of Thrones </b>pyöri viimeistä kauttaan HBO:lla. Seurasin uteliaisuudesta jonkin verran katsojien <a href="https://www.metacritic.com/tv/game-of-thrones/season-8/user-reviews" target="_blank">kommentteja ja arvosteluja</a>, ja sama lopettamisen haikeus ja vaikeus näkyy sielläkin. Kun jännitteitä on ladattu vuositolkulla, saa olla taitava, että saa pidettyä jännitteet kasassa loppuun saakka ja laukaistua ne tyylikkäästi niin, ettei synny vaikutelmaa läpijuoksusta ja pakollisten loppuratkaisujen pikakuvauksesta. Monissa kommenteissa on ollut nähtävissä ihmettelyä ja pettymystäkin. Noita kommentteja en voinut olla miettimättä, kun kuulostelin omia tunteita Napoli-sarjan kanssa.<br />
<br />
Napoli-sarjan kuuntelin eniten siitä syystä, että Ferranten kirjoista on siinnyt maailmanlaajuinen ilmiö ja huuma. Hänen todentuntuinen tyylinsä on helppoa ja palkitsevaa seurata. Suuria tunne-elämyksiä tai tunnesidettä ei syntynyt, mutta on myönnettävä, että tuntuu, kuin tuntisin Elenan ja Lilan. Siksi on outoa päättää kirjan viimeiset sivut, ikään kuin painaa luuri viimeisen kerran kiinni tietäen, ettei kuule heistä enää.<br />
<br />
Lähinnä jonkinlaista oivallusta oli lopussa esiin noussut ajatus siitä, että elämän värit ja vuolaus olivat Elenan tarinassa runsaimmillaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Tuolloin solmitut ihmissuhteetkin kantoivat läpi elämän: korttelin pojat olivat lojaaleja toisilleen sekä korttelin tytöille koko aikuisuuden ajan. Tuolloin syntyneet rakkaudet kytivät suurimmalla liekillä. Aikuisuus ja vanhuus taas asettuivat ajaksi, jolloin kaikki oli ohikiitävämpää, kuivempaa, kovempaa ja katkerampaa. Monella meistä voi olla samoin: lapsuus ja nuoruus ovat kipuineen ja kauhuineenkin se aika, jolloin päivät olivat pitkiä, tunnit värikkäitä ja väriseviä ja maailma maistui, tuoksui, poltti ja leimusi todesti ja raikkaasti. Paisuva elämä oli siinä sormenpäissä ja kuolema itsestä vielä kaukana.<br />
<br />
Linan ja Elenan tarina ja ystävyys jää yhtä sumuiseen loppuun kuin Tuulen viemää. Auki jää, mihin Lila katoaa. Elena tarvitsee itsekkäästi Lilaansa loppuun saakka, jotta hänellä olisi jotain mihin heijastua, ja kun hän ei ole siinä, kirjailija kirjoittaa hänet paperille pysyväksi. Ehkäpä jostain sellaisesta ovat nämäkin romaanit syntyneet.<br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br />
</span><br />
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglv0ZGhzvbPKE4oZj4hCa9-sXT9fuGpZyMl4dMy3a1l02C6UxrCZ7lU9__ZFEf4RAQ8TR0sgtMkl1mNp0cjg-fIomRuj8i4BVqXKGtu0EZVDO4sdl-J0vF4ChPnJD7rmNG3oIsrg2URHI/s1600/Kadonneen-lapsen-tarina_wsoy.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglv0ZGhzvbPKE4oZj4hCa9-sXT9fuGpZyMl4dMy3a1l02C6UxrCZ7lU9__ZFEf4RAQ8TR0sgtMkl1mNp0cjg-fIomRuj8i4BVqXKGtu0EZVDO4sdl-J0vF4ChPnJD7rmNG3oIsrg2URHI/s320/Kadonneen-lapsen-tarina_wsoy.jpg" width="202" /></a></div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; margin: 0px;"><b>Ferrante, Elena: Kadonneen lapsen tarina, Kypsyys-Vanhuus</b></span></span><span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br /></span></div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</span>
<br />
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">WSOY 2018</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Alkuperäisteos: Storia della bambina perduta 2014</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Alkuperäisteoksen kieli: Italia</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Suomentaja: Helinä Kangas</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Formaatti: Äänikirja</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Äänikirjan kertoja: Erja Manto</span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><b></b><br /></span>
<span style="color: black; margin: 0px;"><b>Lähteet</b></span></span></div>
<div style="background: white; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="color: black; margin: 0px;"><a href="https://www.theparisreview.org/interviews/6370/elena-ferrante-art-of-fiction-no-228-elena-ferrante" target="_blank">The Paris Reviewin haastattelu</a></span></span></div>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</span>Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-58602239862730101792019-05-04T02:57:00.000+03:002019-05-19T07:39:24.502+03:00Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Napoli-sarja 3, aikuisvuodet (äänikirja)<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx76wseS9y3U04ebZAfm5hHq5Yo14NC-NS628wFE7ia6QylOA28_Os9CMMexH9uv-Qf6diIC-Bqb-kvI5NR8GJnTVtvEjfeeurLOw6_KjesTtuBAatLoshupzBHgANcqUWKwMTUUv71oY/s1600/Ferrante-3-web.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1600" height="334" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx76wseS9y3U04ebZAfm5hHq5Yo14NC-NS628wFE7ia6QylOA28_Os9CMMexH9uv-Qf6diIC-Bqb-kvI5NR8GJnTVtvEjfeeurLOw6_KjesTtuBAatLoshupzBHgANcqUWKwMTUUv71oY/s640/Ferrante-3-web.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"><b>Elena Ferranten</b> Napoli-sarjan kolmannessa osassa Elena ja Lila kulkevat yhä enemmän eri suuntiin. Lila tekee raskasta työtä tehtaassa haavoittuneilla käsillään. Elena on julkaissut esikoisteoksensa, ja häntä ylistetään älykköpiireissä. Vaikka roolien railo on leventynyt ystävysten välillä, molemmat ovat silti myös aikuisia naisia, äitejä, puolisoita ja oman polkunsa etsijöitä.</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Ennen kaikkea Napoli-sarjan kolmannessa osassa on läsnä näkyvästi kolmas päähenkilö: maailma ystävysten ympärillä. Kun lapsuuden korttelissa Elena ja Lila saivat todistaa väkivaltaisia kahinoita ja riitoja, jopa murhia, nyt väkivaltaa on kaikkialla ympärillä, muuallakin kuin Napolissa, ei vain rääväsuisessa kotikorttelissa.</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Italia kärsi 1970-luvulla erityisesti äärivasemmistolaisesta ja
-oikeistolaisesta terrorismista. Jo Napoli-sarjan ensimmäisessä osassa lapsille kävi selväksi, että oli kommunisteja ja fasisteja, ja he eivät pitäneet toisistaan. Nyt kolmannessa osassa tutut hahmot ovat kasvaneet aikuisiksi ja ovat valinneet puolensa. Vasemmistolaisia on niin työläisluokissa kuin yliopistopiireissä ja hyvätuloisempien joukossa. </span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Lilan kautta Elena Ferrante kuvaa makkaratehtaan oloja mieleenpainuvasti, ja Lila kytkeytyy vanhojen korttelituttujensa kautta mukaan vasemmistolaisliikkeeseen. Kuten aina ennenkin, Lila tuo mukanaan muutosvoimaa ja jopa jotain vallankumouksellista. Asiat eskaloituvat väkivaltaisuuksiksi. </span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Elena on perustanut perheen Firenzessä, eivätkä ystävät pidä juuri yhteyttä, kunnes suurimman hädän tullen Lila tukeutuu Elenaan ja saa avun. Lihavina kauppiaanrouvavuosinaan Lila oli auttanut Elenaa, nyt oli Elenan vuoro.</span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="interview-slug">
<blockquote class="tr_bq">
O<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">piskelijamellakoita, protesteja, kumouksellisuutta, terrorismia, utopioita</span></span></blockquote>
</div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Yhteiskunnan levottomuuden kuvaus on mielestäni Napoli-sarjan kolmannen osan kiinnostavinta antia. Koko 1970-luvun Italiaa leimasi yhteiskunnan sosiaalinen,
poliittinen ja kulttuurinen muuttuminen. Oli opiskelijamellakoita, protesteja, kumouksellisia liikkeitä, terrorismia ja utopioiden tavoittelua. Yläluokkaisissa vasemmistopiireissä pyörii huumeita ja irrallisia seksuaalisuhteita. Katolinen kirkko alkoi menettää otettaan ja avioero sekä abortti tulivat laillisiksi. Elena Ferrante kuvaa näitä aikoja viitteellisesti päähenkilöidensä kautta ja kuohunta tapahtuu jossain heidän takanaan. Esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Punaiset_prikaatit" style="background-color: transparent; color: #0066cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;" title="Punaiset prikaatit">Punaisten prikaattien </a>tekemä pääministerin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aldo_Moro" style="background-color: transparent; color: #0066cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;" title="Aldo Moro">Aldo Moron</a> sieppaus ja murha mainitaan aivan ohimennen yhtenä kuohunnan esimerkkinä.</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Jos Italia on myllerryksessä, sitä on kuitenkin myös Lilan ja Elenan elämä. Kuten Italiaa, eri voimat raapivat myös näitä naisia - he toisiaan, muut heitä ja he niitä. Kolmannessakin osassa näyttelevät osansa kotikorttelin tutut pojat: vihanneskauppiaan poika <b>Enzo</b>, radikaalikommunisti <b>Pasquale</b>, Elenan entinen poikaystävä <b>Antonio</b>, <b>Carracin</b> kauppiasveljekset <b>Stefano</b> (Lilan aviomies) ja <b>Alfonso</b> sekä kulmakuntaa tyrannisoineet gangsteriveljekset <b>Marcello</b> ja <b>Michele</b> <b>Solara</b> (jotka ovat vuorollaan ihailleet ja rakastaneet Lilaa) sekä tietenkin Elenan ikuinen ihastus <b>Nino Sarratore.</b> Monet liittoutumat, suhteet ja avioliitot alkavat rakoilla ja uusia syntyä.</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Elenalla on ulkoisesti kaikki erinomaisesti; hän on naimisissa ja kahden tyttären äiti sekä kirjoittaja. Mutta ei auta. Kuten yhteiskunnassa moraalisäännöt rakoilevat, Elena alkaa nakertaa avioliittoaan, flirttailee sinne ja tänne ja lopulta pettää. Elena repäisee itsensä irti yllättävällä tavalla.</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;">Erityistä tässä osassa on se, että miesten kautta sanoitetaan Lilan ja Elenan todellista ydintä. Michele Solara tunnistaa ja sanoittaa Lilassa sen, mitä muu ympäristö ei näe. Hän ylistää Lilan älykkyyttä ja luovaa hulluutta ja haluaa tämän hinnalla millä hyvänsä leipiinsä. Nino Sarratore puolestaan lausuu jossain kohtaa Elenalle totuuden sanat ja paljastaa asian samalla myös lukijalle: "<i>Olet heijastanut Lilaan sen, mitä itse olet</i>."</span></div>
<div class="interview-slug">
<span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: inherit;"></span><br /></div>
<div class="row" itemprop="publisher">
<div class="header">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZJEVEenxvTsU1_tXxQ5P9SSr7YYk8mKTP-9cxqfatXICzc8uJRGOyllSuAWV11qqMcMMUPWKcfjYFILI3pcEsi_U2igKfkr7AtiM6Nd5eUB3ZWNzwRte-vvuZFR8IJ3IX2NqQNn-l7U/s1600/Ferrante-Napoli-3-front.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZJEVEenxvTsU1_tXxQ5P9SSr7YYk8mKTP-9cxqfatXICzc8uJRGOyllSuAWV11qqMcMMUPWKcfjYFILI3pcEsi_U2igKfkr7AtiM6Nd5eUB3ZWNzwRte-vvuZFR8IJ3IX2NqQNn-l7U/s320/Ferrante-Napoli-3-front.jpg" width="202" /></a></div>
<b>Ferrante, Elena: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät</b></div>
<div class="cell" itemprop="name">
WSOY 2018</div>
</div>
<div class="interview-slug">
Alkuperäisteos: <i>Storia di chi fugge e di chi resta</i> 2013</div>
<div class="row">
</div>
<div class="interview-slug">
Suomentaja: Helinä Kangas
</div>
<div class="header">
Formaatti: Äänikirja<br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Kieli: Italia</span><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike></div>
<div class="header">
Äänikirjan kertoja: Erja Manto</div>
<div class="header">
Kuva: G<span style="color: #333333; font-style: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><a href="https://pixabay.com/fi/users/giselaatje-5659706/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=4114905" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px; text-decoration: underline;">iselaatje</a>, <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=4114905" style="background-color: transparent; color: #333333; cursor: pointer; margin: 0px; outline: 0px !important; text-decoration: underline;">Pixabay</a></span></div>
<div class="interview-slug">
<br /></div>
<div>
<b>Lähteitä</b></div>
<div>
<a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/183218-kuva-havainnollistaa-nain-tappavaa-oli-terrori-euroopassa-1970-1980-luvuilla" target="_blank">Terrorismi Euroopassa </a>1970-luvulla</div>
<div>
<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/punaisten-prikaatien-terroristit-murhasivat-aldo-moron-30-vuotta-sitten/" target="_blank">Aldo Moro</a></div>
<div>
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Punaiset_prikaatit" target="_blank">Punaiset prikaatit</a></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-33425029575156989312019-05-02T01:15:00.003+03:002019-05-19T07:42:16.786+03:00Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, Napoli-sarja 2 (äänikirja)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"></span><span style="font-size: x-small;"></span><br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAgh3coV4wv-dSZkgH55AHvHMzOq7Vzz3UweW8aaLz0H8IrPEyuVq4di8Wb_a5mEEUihZ9U-zJL_jnNywotVY9EPPQ8c3eD-HiICbSbjpUVczN3dBpy8A4ET_qjRV-uwEGrtXr089LdS0/s1600/Ferrante-Uuden-nimen-tarina.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="1000" height="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAgh3coV4wv-dSZkgH55AHvHMzOq7Vzz3UweW8aaLz0H8IrPEyuVq4di8Wb_a5mEEUihZ9U-zJL_jnNywotVY9EPPQ8c3eD-HiICbSbjpUVczN3dBpy8A4ET_qjRV-uwEGrtXr089LdS0/s640/Ferrante-Uuden-nimen-tarina.jpg" width="640" /></span></a></div>
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: black; line-height: 107%; margin: 0px;"><b>Elena Ferranten </b></span></span></span></span><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Napoli-sarjan toisessa osassa <i><b>Uuden nimen tarina</b></i> ystävykset Elena
ja Lila kypsyvät nuoriksi aikuisiksi. Lila on nyt rouva <b style="word-spacing: 0px;">Stefano
Carracci</b>, vaikka 16-vuotiaana avioituneena hän joutuu nopeasti liian isoon
rooliin. Älykkyytensä ja luovuutensa ansiosta hänestä tulee silti ideoiva ja
energinen voimanpesä Carracin perheen kauppaketjussa. </span></span></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Avoauto, kennedymäisen
tyylikkäät vaatteet ja filmitähden olemus ei ole kuitenkaan kaikki, vaan Lila
alkaa kokea aikuiselämän ja avioliiton synkkiä puolia. Romaani ottaa kantaa muun muassa korttelissa hyväksyttyyn perheväkivaltaan, jota yhteisö ei
ole huomaavinaan, vaikka kaikki ymmärtäisivät, mitä on tapahtunut. Tuon ajan Italiassa, ainakin tässä korttelissa, saatettiin olla sitä mieltä, että vaimo tarvitsi ojennusta. Lyödessään mies siis tekee, kuten miehen kuuluu.</span></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">
Elena sopeutuu 1960-luvun Italian opiskelijamaailmaan ja yrittää oppia
ulos kotikorttelin murteesta, tavoista ja ajattelusta. Kun puhuu yleiskielellä,
tuntee latinaa ja kreikkaa, osaa referoida kirjoja ja lausua opittuja
mielipiteitä maailman poliittisista tapahtumista, on jotain muuta kuin on
ollut.</span></span><br />
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Molemmat yrittävät tehdä elämästään jotain muuta niillä
pelimerkeillä, mitä ovat saaneet. Lila rakentaa itselleen uutta elämää
kotikorttelin rajojen sisällä päästyään osaksi varakasta perhettä. Hän haluaa
siivittää isänsä ja veljensä kengänvalmistuksen menestykseen ja jakaa
mielellään rahaa armollisesti köyhempään osaan jääneille ystävilleen. Elena
taas puurtaa ja jatkaa opintojaan ja etenee lopulta yliopistoon saakka. Silti
molemmat kokevat irrallisuutta ja epävarmuutta uusien rooliensa sisällä.</span></span><br />
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mieleenpainuvin osuus ja käännekohta on kesä Ischian lomasaarella.
Lääkäri määrää Lilan merenrantalomalle, jotta Lila voimistuisi ja raskaus
lähtisi helpommin käyntiin (kahdehdittava resepti). Mukaan lähtevät ystävä
Elena ja käly <b>Pinuccia</b> sekä esiliinaksi Lilan äiti <b>Nunzia Cerullo</b>.
Siitä tulee paratiisimainen kesäloma, jonka he tietävät muistavansa lopun
elämäänsä. Jännitettä kaikkeen tuo se, että samoilla rannoilla lomailevat myös Elenan
lapsuudenrakkaus, edelleen ihmeellisen komea <b>Nino Sarratore</b>, sekä hänen
ystävänsä, rikkaan makkaratehtaan vesa, <b>Bruno Soccavo</b>. Kuten elämässä usein, myös tässä romaanissa</span></span><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"> tapahtuu merkittäviä äkkikäännöksiä. </span></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">"<i>Kaikki elämässä tapahtuu summamutikassa, hyvä ja paha
menevät sekaisin</i>", kuuluu yksi virke romaanin loppupuolella. Tämä
kuvaa hyvin romaanin käänteitä. Ferrante tuntuu kutovan tekstinsä juuri tuota
toteamaa, mistä syntyy vahva toden tuntu, kuten muihinkin Napoli-sarjan osiin.</span></span><br />
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Elena etenee parisuhderintamalla ja alkaa saada myös kirjoittamisestaan merkityksellistä palautetta. Aina vihainen äitikin osoittaa
pienillä eleillä hyväksyntäänsä. </span></span><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Elenan menestys vertautuu toiseen tapahtumaketjuun,
jossa Lila rikkoo oman kuplansa ja tekee suuria valintoja. </span></span><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Aivan kuin ennenkin näillä ystävyksillä; kun toisella menee - ainakin pinnallisesti katsoen - hyvin,
toisella on mentävä - ainakin pinnallisesti katsoen - huonosti. </span></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mutta koska kyseessä ovat Lila, ja Elena, asioilla ei ole
taipumus jäädä junnaamaan paikoilleen. Eivätkä ne jää nytkään, siitä tarina
jatkuu kolmanteen Napoli-sarjan osaan.</span></span><br />
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">(Muokattu 15.5.2019)</span></span></div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"></span><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<b><span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Ferrante, Elena: Uuden nimen tarina</span></span></b><span style="color: black; margin: 0px;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">WSOY 2017</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Alkuperäisteos: <i>Storia del nuovo cognome</i> 2012</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Alkuperäisteoksen kieli: Italia</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Formaatti: Äänikirja</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Suomentaja: Helinä Kangas</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Äänikirjan kertoja: Erja Manto</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="background: white; line-height: 16.8pt; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: black; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Kuva: Nathan Ziamanski on Unsplash</span></span></div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-85445458029247568232019-04-27T09:47:00.001+03:002019-05-07T19:42:25.598+03:00Kirja-arvostelu: Laura Manninen - Kaikki anteeksi (äänikirja)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCN6im83UK4oyQ60T7L0pOniAHYYT9hAsqjHnZZtWD2AO0I-HOyxS0OVH7yZKKWP8mGCdqrVPDXOOjiXzjtomNnP7tCNWjlqON-JGmBFChn-6mxbfovvKHbKeXuhsIsxmYCHZYBTFOW7k/s1600/Orkidea-px.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="739" data-original-width="1600" height="294" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCN6im83UK4oyQ60T7L0pOniAHYYT9hAsqjHnZZtWD2AO0I-HOyxS0OVH7yZKKWP8mGCdqrVPDXOOjiXzjtomNnP7tCNWjlqON-JGmBFChn-6mxbfovvKHbKeXuhsIsxmYCHZYBTFOW7k/s640/Orkidea-px.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Ainoa mitä saattoi tehdä, oli lähettää kotiin ja antaa matkaan hieman toisenlaisia rauhoittavia. Vähän vahvempia ja tehokkaampia ja niitä pitäisi sitten aina ottaa, ennen kuin tilanne riistäytyy hallinnasta".</blockquote>
<br />
Tässä kohtaa <b>Laura Mannisen</b> esikoisromaani <b><i>Kaikki anteeksi</i> </b>pääsi puraisemaan. Itsenäinen viestintäalan ammattilainen Laura on ihastunut ja rakastunut Mikkoon, joka on oikeastaan täydellinen, komea, kohtelias ja tunneälykäs. Kun Laura oli ostanut miesystävälleen pienoismallin Davidin patsaasta, miehen lapset ihmettelivät, että patsas oli aivan isän näköinen. Elämät kietoutuivat nopeasti yhteen: ollaan samaa mieltä, tehdään samoja juttuja, käydään Sodankylän elokuvafestareilla, juostaan merenrantalenkeillä, syödään ravintolassa yhteensä kahdella haarukalla, sillä on pakko pitää toista samalla kädestä.<br />
Sitten Laura jo löytää itsensä uusperheen äidin roolista: kolme lasta, koira, vanha omakotitalo ja omenapuut.<br />
<br />
Heikkoja signaaleja jostain myrskyisemmästä rintamasta oli matkan varrella kyllä esillä, mutta ihminen sokaistuu eikä näe asioita, jos ne uhkaavat rikkoa oman todellisuuskuplan. Kun kuvio lopulta alkaa kunnolla rakoilla, kaikki käy nopeasti, homma menee väkivaltaiseksi ja kirjakin laittaa uuden vaihteen silmään.<br />
Sittenkin mies katuu, itkee, sanoo, että mä otan nyt kaiken avun vastaan ja älä jätä mua yksin. Ne tyypilliset oikeat sanat.<br />
<br />
Kova kohta on se, että pari ei saa kunnolla apua viranomaisilta, vaikka sitä hakevat yhdessä eräänkin raa'an episodin jälkeen. Edes lastensuojelu ei jututa Lauraa kahden kesken - se taho, jonka pitäisi ymmärtää, että pelosta ihminen ei todennäköisesti kerro totuutta.<br />
<br />
Kunnioitettavaa on kirjan loppuosan kuvaus ja tapa, jolla romaani kohoaa poliittiseksi kannanotoksi ja hätähuudoksi väkivallan mahdollistamaa hissuttelua vastaan. Me tavalliset ihmisetkin olemme niitä, jotka vaikenemme liikaa.<br />
<br />
Kaunokirjallisena teoksena romaani ei varmaan ensisijaisesti tavoittelekaan asemaa kirjallisuuden Finlandia-tähtitaivaalla, sillä tekstissä on jotain niin paljon tärkeämpää sanottavaa. Kävin kirjan läpi kuuntelemalla ja on myönnettävä, että alkupuolikkaassa tuli vedettyä monesti 1,75 - 2-kertaisella nopeudella. Ehkä menee esikoisuuden piikkiin, että kuvauksissa, muisteloissa ja tukihahmoissa ja heidän tarinoissaan oli istutetun tuntua. Tosin ne kyllä nivoutuivat merkityksellisemmiksi kirjan loppupuolella. Ajoittain teksti muistutti Pauliina Rauhalan lyhytlauseista ja napakkaa tyyliä ja luontokuvauksien kautta juonen tihentämistä. Ehkä tuo tapa vaan ei sovi minun lukutyyliini.<br />
<br />
Romaani on parhaimmillaan suhteen hetkiä kuvatessaan ja juuri loppupuolella kantaaottavissa osuuksissaan. Välillä tuntui, kuin Laura olisi istunut pöydän toisella puolella ja kertonut kaikki nuo asiat siinä, luottamuksellisesti, kuin ystävälle.<br />
<br />
Erityiskiitos siitä, miten orkidea nivoutuu kirjan lopussa merkitykselliseksi vertauskuvaksi ihmisen selviytymiskeinoista. En ollut ennen kuullutkaan. Siksipä se lienee noussut kirjan kanteenkin.<br />
<br />
Lukemisessa/ kuuntelussa meitä ihmisiä motivoi tietysti se, että kirja on autofiktiota. Laura Manninen on monissa haastatteluissa kertonut, että tarina on osittain totta ja omakohtaista. Väkivaltaisen suhteen käsittely on jatkunut lehtien palstoilla. Näin lukija/kuulija saa tyydytettyä tirkistelynhaluaankin. Varmasti on googletettu jo monta kertaa "Laura Mannisen mies", jos saa arvata. Voi meitä ihmisiä.<br />
<br />
<div class="row">
<div class="header">
<b>Manninen, Laura: Kaikki anteeksi</b></div>
<div class="header">
WSOY 2018<br />
Formaatti: Äänikirja</div>
</div>
<div class="row">
<div class="cell" itemprop="name">
Lukija: Sanna Majuri<br />
<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
Kuva: Orkidea, Pixabay</div>
</div>
</div>
Kirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1253272842741938294.post-23476578588415662132019-04-26T00:50:00.004+03:002020-06-03T11:42:32.099+03:00Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbP08afLWGBXhURvfnIvSkODvlmWxOJia2WwxZIAcnbPnOHIUDjXxsMTgu6mMIYuoHRnj_Y8nQyNEXCDbrxuwssOqy1p3TLbnPlO_QMvQXAlDrPg4K9_PY1ZL6kt2z4YrqMJA4sE1D0Lo/s1600/Ferrante-Loistava-ystavani-unsplash.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbP08afLWGBXhURvfnIvSkODvlmWxOJia2WwxZIAcnbPnOHIUDjXxsMTgu6mMIYuoHRnj_Y8nQyNEXCDbrxuwssOqy1p3TLbnPlO_QMvQXAlDrPg4K9_PY1ZL6kt2z4YrqMJA4sE1D0Lo/s640/Ferrante-Loistava-ystavani-unsplash.jpg" width="640" /></a></div>
Piti vain löytää jotain helppoa kuunneltavaa puhelimesta. Testimielessä otin Elena Ferranten <b>Napoli-sarjan </b>ensimmäisen osan <b><i>Loistava ystäväni</i></b>, kun siitä oli niin kohuttu - jos sen verran kuuntelisi, että tietäisi, mistä on kyse. Niinhän siinä sitten kävi, että kerralla meni koko kirja ja heti perään jatko-osa.<br />
<br />
<b>Elena Ferrante</b> ei ole mikä tahansa lukuromaanin kirjoittelija. Kirjoissa on imua, kyllä, mutta ennen kaikkea niissä on jotain totta. Elämä heittelee. Asiat eivät etene järkevästi - ja joskus yhtäkkiä jokin loksahtaa. Ystävyys kahden tytön välillä ei ole saumaton ja hyväntahtoinen. Elämässä on epävarmuuksia. Toinen ei ole läpeensä hyvä eikä läpeensä paha - hän on molempia, ja minäkin olen. Kun tarpeeksi kaivaa, meistä löytyy aina itsekkäitä ja likaisia motiiveja. Niiden penkomiseen 1950-luvun Napolin roskaiset ja pinttyneet kujat sekä työläiskorttelin metelit ja riidat ovat juuri sopiva taustakuva. Jonkun asunnon ikkunasta saattaa kuulua huutoa ja yhtäkkiä siitä lentää läpi kattiloita tai kokonainen pikkutyttö. <br />
<br />
<div><b><i>Loistava ystäväni</i> </b>kertoo kahdesta tytöstä, Elenasta (<span class="sc-esOvli jstLnp">Lenù) </span>ja Lilasta, heidän perheistään sekä korttelin värikkäästä naapurustosta. <span class="sc-esOvli jstLnp">Lenù</span> ja Lila ovat syntyneet köyhään kortteliin: toisen isä on vähävarainen suutari, toisen isä vähän paremmassa ammatissa, hän on nimittäin vahtimestari, vaikka köyhä on hänkin. Tyttöjen ystävyys syntyy vaivihkaa. Koulussa lahjakkaat tytöt erottuvat muista: Lenù oli ollut luokan paras, kunnes opettaja huomaa, että Lila osasi jo lukea ja kirjoittaa ja laskea, ilman, että kukaan oli opettanut. Koulu kylvi pohjan elämänpituiselle ihailulle, kateudelle ja ystävyydelle. <br /></div><div><br /></div><div>Alun avainkokemus, jossa aito ystävyys syntyi, on kohtaus kellarinikkunan edessä. Lila haluaa vaihtaa nukkeja, ja Lenùn nuken saatuaan Lila heittää nuken ikkunasta pimeään kellariin. Lenù tekee saman perässä Lilan nukelle. "<i>Tein vain saman minkä sinä</i>" - Lenùn repliikistä tulee koko heidän ystävyyttään määrittelevä lause. Tytöt eivät löydä enää nukkeja ja epäilevät korttelin pahamaineisen Don Achillen vieneen nuket ja Lila haluaa mennä hakemaan ne mieheltä. Oven takana itsenäinen, ilkeä, kovasuinen ja aina päämäärätietoinen Lila ottaa Lenùa kädestä.</div>
<br /><div>
Tulevinakin vuosina asiat tehdään yhdessä mutta vertaillen, kilpaillen älyssä, kauneudessa, menestyksessä, lahjakkuudessa ja rakkaudessa. Ensimmäisen kerran ystävien yhteinen tie rakoilee, kun Lenù saa jatkaa opiskeluja, mutta Linan perheellä ei ole siihen rahaa. Ystävyys kuitenkin säilyy tytöt kietoutuvat yhteen niin vahvasti, että vahva ja omapäinen Lila tuntuu määrittelevän epävarmemman Lenùn valintoja aikuisuuteen saakka. Kaikki on kipeää, rumaa ja ihanaakin yhtä aikaa.</div><div><br /></div><div> Teini-ikään edetessä rakkaudet tulevat mukaan - erityisesti <b>Nino Sarratore</b>, entinen naapurinpoika, jota Lenù on rakastanut lapsesta saakka. Kirjan loppulehdillä, kun tytöt ovat 16-vuotiaita, toinen heistä on menossa jo naimisiin ja toinen kapuamassa ylöspäin opinportaita. Mutta onko tyttö menossa naimisiin rakkaudesta vai pelastaakseen perheensä? <br /></div>
<br />
Hiljaisia taustakertomuksia ovat Italian voimakkaat tuloerot, köyhyyden periytyminen sekä taistelu rahasta ja elintilasta. Sosiaaliturvaa ei ole, vain yritteliäisyys palkitaan, ellei joku satu riistämään sinulta oman työsikin hedelmää. Ihmiset asuvat tiukasti kortteleissaan eivätkä poistu kaupunginosastaan. Tytötkään eivät tiedä, miltä meri näyttää, vaikka asuvat merenrantakaupungissa. Vesuvius on kaukainen vuori, vaikka se on Napolin kyljessä kiinni. Viitteelliset taustakertomukset rakentavat äänettömästi toisen kerroksen tyttöjen tarinan alle.<br />
<br />
Ei ihme, että Napoli-sarjan ensimmäisestä kirjasta on kuvattu HBO-sarja <i>My brilliant friend</i>. Kirjojen imussa sitä on tullut katsottua muutamia jaksoja, ja koko korttelin räväkkä henkilökaarti on saanut uudenlaiset kasvot ja tulkinnan korttelista - esimerkiksi napolilaisista kaupoista ja konditoriasta sai nyt ehkä vähän aidomman 1950-lukulaisen kuvan. Sarja näyttää olevan mahdollisimman uskollinen alkuperäisteokselle. Erityisesti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Max_Richter" target="_blank">Max Richterin </a>upea musiikki on jo syy katsoa sarjaa. Laittaisin soundtrackin taustalle myös loppua Napoli-sarjaa lukiessa, ellen kävisi läpi romaaneja äänikirjoina.<br />
<br />
Kirjoja on käännetty kymmenille kielille ja
myyty miljoonittain. Ferrante on ollut kymmenen parhaan joukossa maailman myydyimpien kirjailijoiden listalla. Kirjojen on sanottu olevan autofiktiota, mutta salanimen takana oleva oikea kirjoittaja ei ole sitä käsittääkseni myöntänyt. Oli kirjoittaja siis mies tai nainen tai kirjoittajapariskunta, hän onnistuu luomaan kuvan siitä, että tämä itse on kasvanut tuossa työläiskorttelissa.<br />
<br /><div>
Erityiskiitos lukijalle, <b>Erja Mantolle</b>. Erinomaista työtä. Hänen äänensä ja tyylinsä antaa kirjalle juuri oikeanlaisen sielun, kuin hän olisi kaiken tapahtuneen tarkkailija Elena itse.</div><div><br /></div><div>[muokattu 6/2020]<br /></div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTpqVyzdqEIPEoR9efs3kCEG1RCvz9tmu9YLvHyF3suyDcvHHhPTpBkZSfqa8ia9HAv8C-MOOlzWYiGfnaVUSF92eVsPovgONXh-np3Gclw1KjhNxdzh3lZAwelOK3VfF78XVwREirFSM/s1600/Ferrante-Napoli-1-frontcover.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTpqVyzdqEIPEoR9efs3kCEG1RCvz9tmu9YLvHyF3suyDcvHHhPTpBkZSfqa8ia9HAv8C-MOOlzWYiGfnaVUSF92eVsPovgONXh-np3Gclw1KjhNxdzh3lZAwelOK3VfF78XVwREirFSM/s320/Ferrante-Napoli-1-frontcover.jpg" style="cursor: move;" width="202" /></a><br />
<b>Lähteitä</b><br />
<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/elena-ferranten-romaaniin-perustuvassa-hbo-sarjassa-puhutaan-napolin-murretta/9d62624a-b832-3173-831e-76926c6859d5" target="_blank">Kauppalehti</a><br />
<a href="https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kirja-arvio-kuka-on-hypetetty-mysteerikirjailija-elena-ferrante-23621946" target="_blank">Aamulehti</a><br />
<a href="https://aikalainen.uta.fi/2018/03/02/elena-ferrante-on-kirjamaailman-mystinen-suosikki/" target="_blank">Aikalainen</a><br />
Ferranten kommenttikooste <a href="https://www.theguardian.com/books/2016/oct/03/elena-ferrante-in-her-own-words-to-relinquish-my-anonymity-would-be-very-painful" target="_blank">the Guardianissa</a> kirjailijan anonymiteetistä<br />
<br />
<b>Ferrante, Elena: Loistava ystäväni</b><br /> WSOY 2016<br /> Alkuperäisteos: L´amica geniale 2011<br /> Alkuperäisteoksen kieli: Italia<br /> Suomentaja: Helinä Kangas<br /> Formaatti: Äänikirja<br /> Äänikirjan kertoja: Erja Manto<br />
<br /> <b>Kuva</b>: Andrea Tummons, UnsplashKirjakontin Katihttp://www.blogger.com/profile/11187083173663910505noreply@blogger.com0