Kirja-arvostelu: Anna Gavalda, Karkumatka
Anna Gavaldan Karkumatka sattui käteeni kirjastossa. " Anna Gavaldan teos on hauska, hellä ja häijy... Ihastuttava yllätys, raikas tuulahdus, seikkailu " lupailtiin takakannen arvostelulainauksessa. Etuliepeessä kerrottiin, että Gavalda edustaa ranskalaista uuden polven kirjallisuutta. Karkumatka -pienoisromaani ampaisi Ranskassa heti ilmestyttyään listan kärkeen. Lupaavaa. Koska Karkumatka oli minulle ensimmäinen laatuaan, ajattelin ottaa lukukokemuksen ennenkaikkea yleissivistävänä. Sellaiseksi se jäikin. Jouduin lainaamaan Karkumatkan ainakin kerran uudestaan, sillä lukeminen oli tahmaista kirjan lyhyydestä huolimatta (120 sivua). Oli vika sitten suomennoksessa tai alkuperäistekstissä, en lakannut pohtimasta, miksi Gavalda on niin rakastettu kirjailija. a) Juoni ohut b) tekstissä heppoisuuden vaikutelma c) kertojaminällä koulukiusaajaprofiili - tarinan henkilöt olivat ilkeitä, mutta myös kertojaminä valitsee, että se laittaa henkilöhahmonsa pilkkaamaan roma