Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)


Minkähänlainen on kirja, joka on ollut Suomen myydyimpiä pokkareita kymmenen vuotta? Pianhan se selviäisi, mietin, kun laitoin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan kuulokkeista tulvimaan. 

Oli perjantaipäivä. Töiden jälkeen napit korviin: ajelin autoa, kävin salilla, tein ruokaostokset, tein lihapullataikinan, siivoilin keittiötä, kuorin perunat, paistoin pyörykät, tein perunamuusin, syötin perheen. Kun nopeus oli 1,5-kertainen, koko päiväkirja oli kuunneltu tuossa neljässä ja puolessa tunnissa.

Oli sellainen olo, että koko tuon iltapäivän ja illan auton takapenkilläni ja keittiön pöydän ääressä oli istunut yksi äänekäs juopporemmi. Sen jorinaa, pullojen sihauttelua, korkkien narauttelua ja yltyvää remakkaa olin saanut kuunnella, kunnes porukka yrittäisi kadota jonnekin kulmaräkäkapakkaan.

Eikä tarvitse Juhan, Kristianin ja Mikaelin heti takaisin tullakaan. Päiväkirjan kirjoittaja Juha Berg on jotakuinkin kolmekymppinen, mutta jonkinlaiseen teiniränniin tämän jutuissa on juututtu. Viinaan liittyvät tarinat olivat vähän kuin kala- tai armeijajutut - niitä helposti yhdistää jonkinlainen liioiteltu sankarillinen poljento. On vaikeuksia ja vastustajia, asiantuntijuutta (tässä eri viinoista), esteet ja tyhmät tyypit voitetaan eikä kaveria jätetä. Tämän maailman teemat tosin ovat oksennus, viina, naiset, eritteet, päähänpistot, television heittelyt ja krapula.

Johonkin suomalaiseen hermoon kirjasarja on osunut. Pelkkä viina se ei voi olla, vaikka paljon sekin varmasti tekee. Kirjan suosion takana täytyy olla se, että Vuorinen on onnistunut tekemään tuosta kaikesta sotkusta liioiteltua. Sitä kautta tyyliin tulee huumoria vaikka se ei kaikkia nauratakaan. Tämä hyperbola nostaa Juoppohullun päiväkirjan johonkin höyryiseen nosteeseen. Jos ei nostaisi, olisivat nuo jutut umpisurkeaa luettavaa ja tahmaista rämpimistä. Vaiheet ovat niinkin lennokkaitta, että kirjan voisi tulkita lopulta kannanotoksi koko juopottelua ja alkoholismia vastaan.

Toinen syy on se, että ilmiselvästi Vuorinen tietää, mistä kirjoittaa. Hän on itsekin kamppaillut viinapirun kanssa ja raitistui vuonna 2008.

Teoksen historia on siinä, että Juha Vuorinen alkoi kirjoittaa keväällä 1998 nettiin Juoppohullun päiväkirja -blogia. Vuorinen ajatteli sen olevan pienen ringin luettavaa, mutta suosio paisui. Yhdessä kuukaudessa lukijamäärä hyppäsi 8 000:sta 80 000:een, mikä 1990-luvun lopussa riitti kaatamaan palvelimen. Kohta juttua alettiin pyytää kirjamuodossa ja Vuorinen ryhtyi itse kustantajakseen. Jatko-osia on ilmestynyt, ja siitä on tehty teatteria sekä Joonas Saartamon tähdittämä elokuva. Onpa Juoppohullun päiväkirjoja käännetty useammille kielille. Virossa sarjan kirjat ovat usein yltäneet myyntitilastojen top 10:een.

Itse kuuntelin Juoppohullun päiväkirjan maksullisella ääni- ja e-kirjapalvelulla mutta Juoppohullun päiväkirja on saatavana myös ilmaiseksi äänimuodossa, joskin lyhyissä pätkissä, Suplassa. Vuorinen ei ollut aiemmin innostunut tuottamaan äänikirjoja, mutta omien sanojensa mukaan tajusi, että pitää antautua "siipirattaiden rouskutettavaksi", jos haluaa kirjoilleen levikkiä.
Itse sanoisin tälle porukalle, joka siinä omassa keittiössä oli mekastanut, että hus ylös siitä. Roiskisin keittiörätillä jokaista korville molemmin puolin, komentaisin hinkkaamaan naamat punaisenkiiltävän puhtaiksi ja röörinsä hajuttomiksi, vaihtamaan kauluspaidat ja tekemään jotain vastuullista kuten auttamaan oikeiden murheiden kanssa kamppailevia, esimerkiksi jakamalla vapaaehtoistyöläisenä ruokakasseja, sekä tietysti menemään töihin ja kartuttamaan Suomen veropottia, jota he ovat tämän päiväkirjan perusteella toimillaan ja toimettomuudellaan tuntuvasti pienentäneet.

Lähteitä
Supla, Juha Vuorisen esipuhe
Avun haastattelu: En siedä lukijoideni aliarvioimista
Kirjastolehti omakustanteista
Diktaattori, Wikipedia

Vuorinen, Juha: Juoppohullun päiväkirja
Diktaattori Oy 1998
Formaatti: äänikirja
Äänikirjan lukija: Joonas Saartamo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)