Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, Napoli-sarja 2 (äänikirja)



Elena Ferranten Napoli-sarjan toisessa osassa Uuden nimen tarina ystävykset Elena ja Lila kypsyvät nuoriksi aikuisiksi. Lila on nyt rouva Stefano Carracci, vaikka 16-vuotiaana avioituneena hän joutuu nopeasti liian isoon rooliin. Älykkyytensä ja luovuutensa ansiosta hänestä tulee silti ideoiva ja energinen voimanpesä Carracin perheen kauppaketjussa. 

 Avoauto, kennedymäisen tyylikkäät vaatteet ja filmitähden olemus ei ole kuitenkaan kaikki, vaan Lila alkaa kokea aikuiselämän ja avioliiton synkkiä puolia. Romaani ottaa kantaa muun muassa korttelissa hyväksyttyyn perheväkivaltaan, jota yhteisö ei ole huomaavinaan, vaikka kaikki ymmärtäisivät, mitä on tapahtunut. Tuon ajan Italiassa, ainakin tässä korttelissa, saatettiin olla sitä mieltä, että vaimo tarvitsi ojennusta. Lyödessään mies siis tekee, kuten miehen kuuluu.

Elena sopeutuu 1960-luvun Italian opiskelijamaailmaan ja yrittää oppia ulos kotikorttelin murteesta, tavoista ja ajattelusta. Kun puhuu yleiskielellä, tuntee latinaa ja kreikkaa, osaa referoida kirjoja ja lausua opittuja mielipiteitä maailman poliittisista tapahtumista, on jotain muuta kuin on ollut.

Molemmat yrittävät tehdä elämästään jotain muuta niillä pelimerkeillä, mitä ovat saaneet. Lila rakentaa itselleen uutta elämää kotikorttelin rajojen sisällä päästyään osaksi varakasta perhettä. Hän haluaa siivittää isänsä ja veljensä kengänvalmistuksen menestykseen ja jakaa mielellään rahaa armollisesti köyhempään osaan jääneille ystävilleen. Elena taas puurtaa ja jatkaa opintojaan ja etenee lopulta yliopistoon saakka. Silti molemmat kokevat irrallisuutta ja epävarmuutta uusien rooliensa sisällä.

Mieleenpainuvin osuus ja käännekohta on kesä Ischian lomasaarella. Lääkäri määrää Lilan merenrantalomalle, jotta Lila voimistuisi ja raskaus lähtisi helpommin käyntiin (kahdehdittava resepti). Mukaan lähtevät ystävä Elena ja käly Pinuccia sekä esiliinaksi Lilan äiti Nunzia Cerullo. Siitä tulee paratiisimainen kesäloma, jonka he tietävät muistavansa lopun elämäänsä. Jännitettä kaikkeen tuo se, että samoilla rannoilla lomailevat myös Elenan lapsuudenrakkaus, edelleen ihmeellisen komea Nino Sarratore, sekä hänen ystävänsä, rikkaan makkaratehtaan vesa, Bruno Soccavo. Kuten elämässä usein, myös tässä romaanissa tapahtuu merkittäviä äkkikäännöksiä. 

"Kaikki elämässä tapahtuu summamutikassa, hyvä ja paha menevät sekaisin", kuuluu yksi virke romaanin loppupuolella. Tämä kuvaa hyvin romaanin käänteitä. Ferrante tuntuu kutovan tekstinsä juuri tuota toteamaa, mistä syntyy vahva toden tuntu, kuten muihinkin Napoli-sarjan osiin.

Elena etenee parisuhderintamalla ja alkaa saada myös kirjoittamisestaan merkityksellistä palautetta. Aina vihainen äitikin osoittaa pienillä eleillä hyväksyntäänsä. Elenan menestys vertautuu toiseen tapahtumaketjuun, jossa Lila rikkoo oman kuplansa ja tekee suuria valintoja. Aivan kuin ennenkin näillä ystävyksillä; kun toisella menee - ainakin pinnallisesti katsoen - hyvin, toisella on mentävä - ainakin pinnallisesti katsoen - huonosti. 

 Mutta koska kyseessä ovat Lila, ja Elena, asioilla ei ole taipumus jäädä junnaamaan paikoilleen. Eivätkä ne jää nytkään, siitä tarina jatkuu kolmanteen Napoli-sarjan osaan.

 (Muokattu 15.5.2019)

Ferrante, Elena: Uuden nimen tarina
WSOY 2017
Alkuperäisteos: Storia del nuovo cognome 2012
Alkuperäisteoksen kieli: Italia
Formaatti: Äänikirja
Suomentaja: Helinä Kangas
Äänikirjan kertoja: Erja Manto
Kuva: Nathan Ziamanski on Unsplash

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Kuva
Miten Albert Camus 'n klassikon päähenkilö Meursault ja suomalainen rikosdraamajulkimo Anneli Auer linkittyvät toisiinsa? Eivätpä yleensä mitenkään, mutta tässä blogikirjoituksessa se tapahtuu. Yhtä tahattomasti kuin Sivullisen päähenkilö Meursault ampuu algerialaisella rannalla tuntemattoman arabin, tulin lukeneeksi Sivullisen osittain samaa tahtia Anneli Auerin Murhalesken muistelmia -teoksen kanssa. Ensimmäisen viivytellen pokkarina, toisen kuulokkeista puhelinsovelluksesta. Näin kaksi tarinaa pääsivät kietoutumaan odottamattomasti yhteen. Albert Camus 'n Sivullinen on ohuudestaan huolimatta järkälemäinen. Se on kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan, ja sen jälkeen siitä on sanottu rahtilaivallinen asioita. Tiivistettynä: kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, mikään ei liikuta, objektiiviset arvot murtuvat, maailma on absurdi, asiat ovat samantekeviä, on niin irrallista, että sitä on oman elämänsä sivuhenkilö. Teos on filosofinen, eksistentialismin klassikko...
Lue lisää

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kuva
Vaikka Sarasvatin hiekkaa (2005) on 15 vuotta vanha kirja, se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Lisää jännää – tai huolta – tuo se, että Risto Isomäen romaanin tapahtumat sijoittuvat näihin päiviin, vuoden 2020 tietämille ja epilogi vuoteen 2026. Ja juuri nyt näemme yhä enemmän kuvia ja videoita siitä, kuinka Grönlanti sulaa. Pääsin yllättymään siitä, kuinka kiinnostava ja vaihtoehtoisia ajatuskulmia herättävä Sarasvatin hiekkaa oli. Romaani on etenevä, helppolukuinen ja trillerimäinen mutta Isomäki on onnistunut upottamaan tiedonsärvintä rivin jos toisenkin väliin – välillä myös kovin silmiinpistävästi dialogeihin istutettuna, mikä syö realistisuuden tuntua. Mutta hällä väliä siitä. Isomäki kehittelee mielenkiintoista teoriaa siitä, kuinka megatsunamit voisivat pyyhkiä alleen suuria osia maapallon maa-alueista. Päähenkilöt ovat syvämerentutkija Sergei, intialainen meriarkeologi Amrita sekä suomalainen tutkija Kari. Jokainen tutkija tuo oman palasensa peliin niin meren syvänteistä...
Lue lisää

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Kuva
Piti vain löytää jotain helppoa kuunneltavaa puhelimesta. Testimielessä otin Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni , kun siitä oli niin kohuttu - jos sen verran kuuntelisi, että tietäisi, mistä on kyse. Niinhän siinä sitten kävi, että kerralla meni koko kirja ja heti perään jatko-osa. Elena Ferrante ei ole mikä tahansa lukuromaanin kirjoittelija. Kirjoissa on imua, kyllä, mutta ennen kaikkea niissä on jotain totta. Elämä heittelee. Asiat eivät etene järkevästi - ja joskus yhtäkkiä jokin loksahtaa. Ystävyys kahden tytön välillä ei ole saumaton ja hyväntahtoinen. Elämässä on epävarmuuksia. Toinen ei ole läpeensä hyvä eikä läpeensä paha - hän on molempia, ja minäkin olen. Kun tarpeeksi kaivaa, meistä löytyy aina itsekkäitä ja likaisia motiiveja. Niiden penkomiseen 1950-luvun Napolin roskaiset ja pinttyneet kujat sekä työläiskorttelin metelit ja riidat ovat juuri sopiva taustakuva. Jonkun asunnon ikkunasta saattaa kuulua huutoa ja yhtäkkiä siitä lentää läpi...
Lue lisää

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Kuva
On vaikea päättää, onko 21 oppituntia maailman tilasta tietokirja, esseeteos vai pamfletti . Tietokirja kyllä siten, että Yuval Harari tarjoaa suuren kokoluokan kuvan nykymaailman ilmiöistä. Hän käsittelee työelämää sekä teknologista murrosta, ihmisen vapautta massadatan aikana, tasa-arvoa, yhteisön ja sivilisaation tulevaisuutta, nationalismia, maahanmuuttoa, terrorismia, totuutta, uskontoja ja Jumalaa. Isoja teemoja. Mutta se voisi olla myös pohdiskeleva esseekokoelma ja loppuosassaan jo pamfletti. Hararin työelämän ja teknologian käsittely on erittäin kiinnostavaa ja tuorettakin. Tekoälyn siivittämä teknologinen disruptio, erityisesti bioteknologia, levittäytyy työelämään niin, että Harari otsikoi yhden lukunsa: "A ikuiseksi kasvettuasi sinulla ei ehkä ole töitä ". Hararilla on ehkä keskimääräisiä raportteja radikaalimpi näkemys työn tulevaisuudesta. Hän heittää, että tekoäly voi suoriutua ihmistä paremmin jopa työtehtävistä, jotka edellyttävät intuitiota toisis...
Lue lisää

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)

Kuva
Minkähänlainen on kirja, joka on ollut Suomen myydyimpiä pokkareita kymmenen vuotta? Pianhan se selviäisi, mietin, kun laitoin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan   kuulokkeista tulvimaan.   Oli perjantaipäivä. Töiden jälkeen napit korviin: ajelin autoa, kävin salilla, tein ruokaostokset, tein lihapullataikinan, siivoilin keittiötä, kuorin perunat, paistoin pyörykät, tein perunamuusin, syötin perheen. Kun nopeus oli 1,5-kertainen, koko päiväkirja oli kuunneltu tuossa neljässä ja puolessa tunnissa. Oli sellainen olo, että koko tuon iltapäivän ja illan auton takapenkilläni ja keittiön pöydän ääressä oli istunut yksi äänekäs juopporemmi. Sen jorinaa, pullojen sihauttelua, korkkien narauttelua ja yltyvää remakkaa olin saanut kuunnella, kunnes porukka yrittäisi kadota jonnekin kulmaräkäkapakkaan. Eikä tarvitse Juhan, Kristianin ja Mikaelin heti takaisin tullakaan. Päiväkirjan kirjoittaja Juha Berg on jotakuinkin kolmekymppinen, mutta jonkinlaiseen teiniränniin tämän jutu...
Lue lisää