Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (äänikirja)

Pirkko Saisio aloittaa mistä aloittaa ja lopettaa mihin lopettaa. Epäröintejä ei rakennu juonelle eikä oikein tietylle tarinallekaan. Asiat vain tulevat tekstiin ja sitten menevät. Mutta sekava teos ei ole.

Kannattelevin voima on Kirjailija, joka kertoo tekstiä, tosin kohta teksti alkaa kertoa myös itse Kirjailijasta. Tekstillä on siis kai monta kertojaa ja teksti kommentoi itse itseään ja väittelee välillä itse itsensä kanssa. Kun kertoja kertoo tietyistä hahmoista ja tapahtumista, kertoja alkaa epäröidä ja muuttaakin mieltään, monta kertaa. Kuten: "Nyt tarvitsen tarinaan näkökulmahenkilön", kertoja toteaa. "Mies, komea. Ei missään tapauksessa komea." Sitten kertoja asettelee sivulle muitakin hahmoja ja kommentoi, kuka sopii rooliin parhaiten. "Tarina alkaa. Oho. Ei alkanutkaan". Kun hahmot löytyvät, alkaa asettelu, mutta kertoja jää epävarmaksi. "En päätä mistään mitään. Katsotaan mitä tapahtuu." (Koska kuuntelin tekstin, en tiedä, missä paikoissa välimerkit oikeassa tekstissä ovat).

Teoksen kertojaminä jopa paljastaa lukijalle, että häntä on pyydetty kertomaan tämä tarina, ja pyytäjä on kirjailija, se Pirkko Saisio, sittemmin tässä teoksessa Epäkirjailija.

Tämä on riemukasta. Uteliaisuutta herättävää. Pirkko Saisiota on lisäksi hieno kuunnella. On erityisen miellyttävää, että kirjoittaja lukee itse tekstiään, varsinkin kun tämä on koulutukseltaan näyttelijä ja hänen äänensä karismaattinen ja pehmeä. Hyvä lukija ei lue, vaan elää tekstiä. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että hyvän lukijan, tai paremminkin tulkitsijan, kertojan, tunnistaa erikoisella tavalla myös siitä, voiko tätä kuunnella nopeutettuna. Saisiota voi, eikä teksti muutu mahdottoman oravaiseksi - vaikka tätä kirjaa ei halua nopeutettuna kuunnellakaan. On aivan hyvä, että Saisio saa kertoa asiansa omaan tahtiinsa ja sävykkäästi. Viedä kuulijan milloin minnekin. Tarinoihin, joista johtuu toinen tarina.

Tekstissä käyvät olemassa estraditaiteilijat, lauluntekijät, teatteri, elokuvaohjaajat, kirjoittajat ja kirjailijat sekä kirjat, matkat ja rakastumiset. Tuon hahmopiirin vuoksi Epäröintejä-teoksessa maistuu jonkinlainen kulttuurikuplan sivumaku. Mutta Pirkko Saision nimisen kirjoittajan kynästä tulleena teksti välittää silloinkin aidosti vain sitä, mistä käsin kirjoittaja itse on maailmaa havainnoimassa.

En tiedä edelleenkään, mistä suoraviivaisesti oli tarkoitus puhua, tosin haluaakokaan Saisio - tai kertojaminä tai kuka hyvänsä - määritellä, mitä haluaa kertoa. Erityisesti pidin siitä, kuinka kertoja kuvaa kirjoittamista ja paljastaa kaikkien maailman tarinoiden taustalla olevat seitsemän aihetta. Niitä on seitsemän kuin kuolemansyntejäkin. Rakkaus, kuolema, petos, valta, syyllisyys, katumus, pitkästymisen välttely.

Saisio on taitava siinä, että hän kytkee pieniin asioihin suuria teemoja kuten rakkautta, kristinuskoa, aatteita. Pidin venäläisistä yksityiskohdista: Dostojevskin, Tolstoin ja Tšehovin tulkinnoista. Erikoinen Venäjä-pala oli pitkäkestoinen Pussy Riot -analyysi, tai paremminkin Maria Aljohinan ja ortodoksiaktivisti Dmitri Enteon (mahdollisen) rakkaustarinan analyysi. Pidin myös huomiosta, kuinka olemisen sietämätön keveys vaikuttaa väkivaltaisten dystopioiden syntyyn. Ja sen määrittelystä, miten taide ja viihde eroavat toisistaan.

Pirkko Saisio on, kuten on, viisas, selkeä ja oivaltava kirjoittaja. Kuitenkin, ja sen takia, melkein mieluiten olisin lukenut tällä kertaa näistä teemoista esseeteoksen.

Saisio, Pirkko: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä

Siltala 2019
Formaatti: Äänikirja
Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio