Alice Munro - Viha, ystävyys, rakkaus ja lukemisen motiivit

 

Miksi luen tätäkin? Se oli päällimmäinen kysymys Alice Munron novellikokoelman äärellä. Munron lukijan on kiinnostuttava yhä uudelleen kavalkadista yhä uusia fiktiivisiä pää- ja sivuhenkilöitä sekä uusia tapahtumapaikkoja, uusia ajankohtia ja taas uusia jännitteitä ja elämänkohtaloita. Useiden lyhyiden kertomusten marssitus saa lopulta miettimään enemmän omia lukemisen motiiveja kuin Munron novellien sanomaa. Hyvin pelkistetysti voisi kysyä, missä suhteessa lukeminen on tahtoa ja tunnetta. Mitä ovat motiivit?

Yhdeksän novellia. 398 sivua. Paljon henkilöitä. Johanna Parry, asemapäällikkö, herra McCaley, Edith, Sabitha, Marcelle, Roxanne, Ken Boudreau, Herman Shultz, herra Willets ja hänen äitinsä rouva Willets, Clark-setä siskoineen ja hänen miehineen, Milady, Mary Jo, Stan, Omar. Ainakin nämä sekä monia paikannimiä ja tapahtumia yksistään ensimmäisessä novellissa Viha, ystävyys, riiaus, rakkaus, häät. 

Munron novellikokoelma ei ole tarkoitettu hätäilevälle lukijalle. Kun on yhden novellin selvittänyt, on kuin olisi noussut pintaan tiheästä toisesta maailmasta, jonka yksityiskohdat ovat täyttäneet mielen ja vastaanottokyvyn. Novelleissa on pitkän proosan tuntua, vaikka kaikki on tiivistettyä ja rikasta. Ennen seuraavaa novellia on pidettävä hyvän aikaa hengittelytaukoa, vaikka novellien aiheet ja teemat nousevat arkisista ja hitaista, tavallisten ihmisten pienistä asioista. Kertomukset sijoittuvat usein Kanadan Ontarion maaseudulle.

Munro on itse sanonut, ettei kirjallisuudelle ole pieniä tai isoja aiheita. Paha, jota maailmassa esiintyy, on suoraa sukua pahalle, jota esiintyy samassa ruokapöydässä istuvien ihmisten kesken (Ylen uutinen 2013).

Kun haukoin happea jonkin novellin jälkeen, lueskelin hieman, mitä Munrosta on kirjoitettu. Oli ilahduttavaa löytää Munron oma selitys tiiviydelleen: "Vuosia ja vuosia ajattelin, että novellit olivat vain harjoitusta, kunnes saisin aikaa kirjoittaa romaanin. Huomasin että novellit olivat se, mitä osasin tehdä. Luulen että pyrkimykseni sisällyttää niin paljon asioita novelleihin on ollut kompensaatiota (hyvittämistä, korvaamista sille, että ei ole kirjoittanut romaania [toim.huom])."

Alice Munrolle myönnettiin kirjallisuuden Nobel 2013, ja hän sai samalla kunnian olla ensimmäinen kanadalainen nobelisti. Nobel annettiin hänen ansiostaan mestarillisena novellistina. Häntä on pidetty novellien rakenteen uudistajana, sillä Munro aloittaa novellinsa usein odottamattomasta paikasta ja liikkuu sitten ajassa taakse- tai eteenpäin. Alice Munroa pidetään myös terävänä ihmisluonteen paljastajana. 

Pidin erityisesti kokoelman ensimmäisestä novellista Viha, ystävyys, riiaus, rakkaus, häät sekä viimeisestä Karhu tuli vuoren takaa.  Näissä oli hienosti muovattuina sekä rakenne että juoni yllättävine käänteineen. Kirjan kaikissa novelleissa käsitellään paljolti rakkaussuhteita, avioliittoa, pettämistä ja ihmissuhteiden jännitteitä. 

Koska teemat eivät itselle ole sitä koskettavinta sorttia, novelleja enemmän jäin tarkkailemaan itseäni lukijana. Miksi luen tätäkin? Se oli päällimmäinen kysymys Alice Munron novellikokoelman äärellä. Munro luottaa, ja on tietysti luotettava, siihen, että tarinat kantavat ja niissä on jotain, mikä motivoi ihmistä maailman toisella laidalla lukemaan ne kaikki. Munron lukijan on kiinnostuttava yhä uudelleen kavalkadista yhä uusia fiktiivisiä pää- ja sivuhenkilöitä sekä uusia tapahtumapaikkoja, uusia ajankohtia ja taas uusia jännitteitä ja elämänkohtaloita. 

Lukija antaa paljon päivistään, viikoistaan ja vuosistaan vain paneutuakseen huolella jonkun ihmisolennon kirjoittamiin teksteihin. Olivat ne sitten romaaneja, novelleja, tietokirjoja, tutkimuksia, esseitä tai journalistisia tekstejä. Hyvin pelkistetysti voisi kysyä, missä suhteessa lukeminen on tahtoa ja tunnetta. Mitä ovat motiivit?

Sivistys - oletettu sivistys - julkaistava lukumäärä - blogisisältö - somesisältö - tieto kirjallisuudesta - tieto elämästä ja maailmasta - oman ajattelun kehittyminen - tutkimus ja analyysi - kritisointi - kirjoittamisen ruoka - oppiminen - peilaus omiin kokemuksiin, vertaiskokemus ja lohtu - tirkistelynhalu - jännite - virike - romantiikannälkä -  protestanttinen työetiikka: sen minkä aloitat, on tehtävä loppuun, myös lukemisessa?

On myönnettävä, että Munron novellikokoelmaa tulin lukeneeksi 75 % tahdonvoimalla ja 25 % tunteella - tai jollain, minkä voi tuohon laariin löyhästi luokiltella. Ensisijainen motiivi oli saada selvää siitä, kuka on Alice Munro ja miksi hänelle on myönnetty Nobel. 

Kiitän kuitenkin Munroa siitä, että vastaavalla luokittelulla voin arvioida jatkossakin, miksi teos voi herättää niin vihaa kuin rakkautta, ehkä ystävyyttäkin.

Munro, Alice: Viha, ystävyys, rakkaus. Kertomuksia
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002

Alkuperäisteos: Hateship, Friendship, Courtship, Loveship, Marriage. Stories. 2001

Alkuperäisteoksen kieli: Englanti

Suomennos: Kristiina Rikman

Formaatti: Painettu kirja kirjastosta