Kirje Tuomas Kyrölle teoksesta Benjamin Kivi

Benjamin Kivi on romaani, jossa idea on hyvä ja tarinan käänteet imuvoimaisia. Romaani tuo esiin ajankuvaa, vaikkakin kirjoittajan voimakkaana tulkintana. Kieli on tiivistä, siitä on ravisteltu löysät pois. Paikoin virkkeet ovat niin punnittuja, että niitä voisi lainata aforismikirjaan. Mutta kieli on myös rumaa, kylmää ja äijää. 

Romaani on luettu vuonna 2012, ja tuolloin kirjoitin Tuomas Kyrölle lukijapalautteen, jota en koskaan lähettänyt. Nyt kirje on julkaistuna tässä. Kuva on otettu kirjasta, jonka ostin talteen omaan hyllyyn muutama vuosi lukemisen jälkeen.

Hyvä Tuomas Kyrö,

Kiitos kirjasta Benjamin Kivi. 

Puolisen vuotta sitten päätin antaa suomalaiselle nykykirjallisuudelle mahdollisuuden. Sitä ennen olin lukenut lähinnä kuolleita kirjailijoita. Suomalaisia eläviä kirjailijoita vain hiukan, sillä tietämättäni olin punninnut riskejä. Maksaako anti vaivan. 

Halusin kuitenkin tietää, mistä maassamme kirjoitetaan. Aloin käydä kirjastossa, avasin oppijanmieleni suomalaisille kirjanjulkaisijoille.  Kokeilun tässä vaiheessa olen lukenut noin 20 kirjan otannan suomalaisista nykyromaaneista. Olen käynyt lapsuuksissa, Lapissa, Virossa ja itärajan takana, Pariisissa, puretuissa taloissa ja uusiksi rakennetuissa kaupungeissa, menneissä kylissä, Stockmannin kahvilassa, työläisosakkeissa, satamissa, raharikkaiden huviloilla, metsissä montakin kertaa, olen rakastanut, oksentanut, hylännyt, eristynyt, karannut, pelännyt, kuollut. Olen heitellyt kiviä ja kerännyt niitä.

Benjamin Kivi oli tähänastisista ensimmäinen, jonka voisin jättää omalle hyllylle. Ostan kirjoja erittäin harvoin, mutta tämän voisin hankkia, jotta voisin palata sen kieleen, ajankuviin ja viitteisiin. 

Ei se antanut minulle elämän tarkoitusta, ei iloa elää eikä oikeaa mielentilaa kuolemiseen, nämä minulla jo oli. En pitänyt Benjaminista, en jumalattomuudesta, enkä ukkojen ähisemistä hikisistä riveistä. Paras jännite ja sen mukana lupaus jostain suuresta hiipuivat pienemmiksi kirjan puolivälissä. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli erinomaisen hyvin kirjoitettu. 

Kivi selvisi, tai ainakin eli, maailman haperoudessa, siispä näidenkin kehujen on oltava rei’ittyneet ja ristiriitaiset. Tämä palaute ei tarkoita sitä, että lukisin nyt koko tuotannon (vaikka saatan niin tehdäkin joskus). Palautteen halusin antaa kertoakseni, että havaitsin sinun olevan kirjailija, ei mikä tahansa kirjoittaja. Tämän kirjan vuoksi jatkan kirjastossa käymistä toiveikkain mielin.

Kyrö, Tuomas: Benjamin Kivi 
WSOY 2007
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta, sittemmin ostettu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)