Rosa Liksom: Everstinna (äänikirja)

Kun olin kuunnellut Everstinnan jutut, tuli ajateltua omiakin ajatuksia vähän aikaa meänkielellä.

Murre on Tornionjokivarressa syntyneen ja kasvaneen Rosa Liksomin eli Anni Ylävaaran kotikieli. Kertoja Anna Saksman onnistui tehtävässään sen verran hyvin, että tuntui kuin olisi kuunnellut jonkun pirtin pöydän ääressä iltahämärissä mikrofoniin puhuvaa everstinnaa itseään. Saksmanin ääni ei tosin ollut vielä seniori-ikään ehtineen naisen ääni, vaikka sitä tavoittelee. Everstinna sopii erinomaisesti kuunneltavaksi kirjaksi, sillä elävää hoon päältä puhumista kuuntelee mielellään. Toisin voisi olla paperilta lukemisen laita.

Kirjan lopussa on sanasto Tornionjokilaakson murteen termeistä. Kun saksalaiset nimet ja muut maailman ihmiset ja ilmiöt sanotaan niin kuin Torniojokivarressa, syntyy sellaista kuin Köppels, Vyyreri, Mein Kamppi, Poprikohvi (Bobrikov), Siik haili, Pah (Bach).

Rosa Liksomin kieli ja tyyli tuntuu samansukuiselta kuin Katja Ketun, mutta Everstinna oli pakatumpaa ja kertomiseen keskittyvämpää. Joskin siellä täällä puhutaan härskeillä sanoilla ihmisen ruumiinpaikoista. Mikähän siinä mahtaa olla, että kun Lapin tapahtumista lappilainen kirjoittaa, asiat tapahtuvat niin lihallisesti. Loora värähtää.

Alun ihmettelyn jälkeen romaani taivutti vahvasti puolelleen. Olinpa jopa yllättynyt, kuinka täyteläinen ja informoivakin romaani oli. Myöskään tyyli ei ollut niin tyly ja sylkevä kuin olisi luullut. (Mielikuva lienee jäänyt Liksomin Hytti nro 6:sta.)

Viime vuosina suomalaisten nykykirjailijoiden sormenpäissä on kutitellut ihmeen paljon juuri Lapin sodan aikainen Suomen ja natsi-Saksan ristiriitainen suhde. Ennen Everstinnaa olin sattumalta kuunnellut Katja Ketun Kätilön ja Minna Rytisalon Lempin, joissa molemmissa oltiin sota-Lapissa, ja liitosta natsi-Saksan kanssa seurasi huonoja asioita. Tuohon dramaattiseen pisteeseen Suomen historiassa Everstinna tarjoaa tuoreen, valkoisen päällystö-Suomen näkökulman. Ehkä oikeiston nousu Euroopassa on herättänyt kirjailijat kaivamaan historiantapahtumia samantyyppisestä ilmiöstä.

Everstinna tarinoi elämästään 1900-luvun alkupuolesta toisen maailmansodan yli melkein nykypäivään, jossa everstinna on tunnettu kirjailija. Jo ennen sotaa Suomen Lapissa ollaan puun ja kuoren välissä, toisella puolella Neuvostoliitto ja toisella puolella liittolainen natsi-Saksa. Everstinna itsekin on puristunut. Tytön lapsuudesta asti isän tuttu eversti on ollut liepeillä ja lopulta lähentynyt ihan liki niin, että heistä tulee ensin onnelliset rakastavaiset, sitten vähemmän onnelliset aviopuolisot. Miehellä on komea univormu ja jääkärikoulutus, mutta pahaksi onneksi myös sadistinen luonne ja huono itsetunto sekä aggressiota vaativat sotakokemukset. Perheväkivallalla tässä kirjassa ei kuitenkaan mässätä, vaan lukija saa rankentaa kuvaukset viittauksien perusteella itse, jos niin on tahtoakseen.

Romaanin raameina on todellinen henkilö, Annikki Kariniemi (1913–84). Lapin Kansassa Rosa Liksom kertoo, että kirjailija Annikki Kariniemi oli tuttu vieras Liksomin lapsuudenkodissa Ylitornion Lohijärvellä. Kariniemi oli tunnettu puheenaihe, kuten myös hänen puolisonsa, eversti Oiva Willamo. ”Molemmista käytettiin nimitystä natsi”, Rosa Liksom toteaa jutussa. Kun hieman tutustuu Kariniemen tarinaan, löytyykin paljon yhdyskohtia varsinkin kirjailijanuraan ja epäsovinnaiseen avioliittoon alaikäisen pojan kanssa. Raamit ovat todelliset, mutta Liksomin kynä on täyttänyt ne fiktiolla.

Rosa Liksom on kertonut, että suurimpia motiiveja kirjan kirjoittamiseen oli selvittää, miten oli mahdollista, että Suomi päätyi tilanteeseen, jossa Suomen Lappi oli Saksan sotilasjohdon alainen. Lapissa oli yli 200 000 saksalaissotilasta 4 vuoden ajan.

Everstinnasta saa hieman makua siitä, miten natsiaate saattoi saada Suomessa kasvualustaa, vaikka enemmänkin aihe olisi saanut saada sijaa. Everstinnaa vie nuoruudessa "vasismin" tielle oman isän perintö. Isä oli suojeluskuntalainen ja käynyt Saksassa kouluttautumassa jääkäriksi jo kauan ennen toisen maailmansodan kuohuja. Isän polkua Everstinnakin menee, kun menee kuuntelemaan Lapuan liikkeen karsimaattista Vihtori Kosolaa. Kun Kosola pitää puhetta spartalaisen soturin kauneudesta ja kukoistavasta laajennetusta isänmaasta, tyttö on pyörryksissä ja ostaa "mustan paian" ja kiskoo sen lottapuvun päälle. Sitten alkoi kiinnostaa enemmän Saksan Vyyreri. Siskon kanssa luettiin ääneen Mein Kamppia, jonka mukaan saastaiset ihmiset pitää viedä leireille ja tilalle tulisi uusi järjestyksen taso.
Romaanissa vilahtelee aitoja historiallisia henkilöitä kuten uudesta fasismin aatteesta kiinnostuneet kulttuurihahmo Maila Talvio ja professori-kirjailija V.A. Koskenniemi. Jälkeenpäin on aina helppo paheksua, mutta tuolloin aate tarjosi uutta vanhan tilalle, vahvaa kansallisaatetta ja eteenpäin menoa kommunismin sijaan. Kuinka moni silloisen Suomen kulttuurihahmoista, poliittisista päättäjistä ja sotapäälliköistä todella pystyi näkemään koko kuvan ja sen, mitä kaikesta seuraisi?

Everstinnan tarina toimiikin vertauskuvana Suomen ja natsien suhteelle. Everstinna rakastuu liki 30 vuotta vanhempaan everstiin tunteista kuohuvana teinityttönä eikä kuuntele varoituksia. Eversti taas on jo naimissa ollut, maailmaa ja sotia nähnyt hahmo, joka osaa hurmata juuri niin kauan ja paljon kuin on tarpeen, jotta saa liittoon haluamansa.

Liksom, Rosa: Everstinna

Like syyskuu 2017

Formaatti: Äänikirja

Kesto: 5 h 30 min

Äänikirjan kertoja: Anna Saksman

Lisää

Rosa Liksom Maarit Tastulan haastateltavana (23.3.2019)

Juttu Rosa Liksomin suhteesta fasismiin

Blogi Fasismin lumous -teoksesta (2013)

Kuva: natatuovila, Pixabay