Emmi Itäranta: Teemestarin kirja - kuva siitä miltä ilmastonmuutos voisi näyttää

Ilmasto ja tulevaisuus. Jos on jokin vuoden 2019 yhteinen puheenaihe nostettava esiin,  se olisi kysymys siitä, mitä maapallolle on tapahtumassa.

Tätä alleviivasivat koululaisten ilmastolakko maaliskuussa yli 120 maassa ja 15-vuotiaana lakkoliikkeen aloittaneen Greta Thunbergin Nobel-rauhanpalkintoehdokkuus. Suomen eduskuntavaalejakin seuratessa monille taisi tulla viimeistään selväksi, mikä on hiilinielu.
Teemaan sopii kaksi hienoa suomalaista romaania, Emmi Itärannan Teemestarin kirja vuodelta 2012 sekä Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa (blogikirjoitukseen) jo vuodelta 2005. Nämä romaanit olivat luvussa nyt sopivasti peräkkäin ja ne pystyi jopa liittämään osaksi samaa tarinaa.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja sijoittuu aikaan jonkin suuren katastrofin jälkeen ja se yllättää jo alussa. Ollaan Suomen Lapissa tunturimaisemissa, mutta maailma on muuttunut toiseksi. On hiekkaista, kuumaa ja kuivaa. Nimet tuntuvat yhtä aikaa suomalaisilta ja japanilaisilta. Noria Kaitio, Sanja, Jukara, Taro tai mestari Niiramo. Alueista mainitaan Uusi Qian, Xinjing, Skandinavian Unioni mutta myös tuttu Kuusamon kaupunki, joka vaikuttaa isoltakin metropolilta. Tapa haravoida pihan kivipuutarha ja arvostetut teeseremoniat saavat pian kysymään, ketkä tai kenen jälkeläiset tätä tulevaisuuden Lappia asuttavat.

Asetelma kuulostaa scifiltä, mutta olisi harmi sulloa Teemestarin kirja niin ahtaisiin raameihin. Ennemmin Teemestarin kirja on kaunokirjallinen teos, joka vain sijoittuu tulevaan aikaan.
Tässä maailmassa vedestä on pulaa. Juomavesi puhdistetaan merivedestä, ja se on voimakkaasti säännösteltyä. Näkyvimpiä rikoksia on vesirikos, jonka tekijän koti merkitään pahanenteisellä sinisellä ympyrällä.
Päähenkilö Norian isä on teemestari, joka puolestaan on perehdyttänyt tyttärensä tarkkojen teeseremonioiden vaiheisiin. Kun Noria perii ammatin isältään, hän perii myös ikivanhat eri teemestarien kirjat. Teemestari on aina ollut myös veden vartija, ja tämän mukana tullut salaisuus painaa Norian lopulta vaikeuksiin. Entismaailman muovihaudoista löytyy esineitä, jotka johtavat Norian ja tämän ystävän Sanjan uuden toivon äärelle. Osansa on myös teemestarien kirjoilla.

Teemestarin kirjan vahvuus on juuri hieno tulevaisuusskenaarion maalaus: jos vedenpinta nousee ja ilmasto kuumenee, esimerkiksi näin ihmiskunta voisi reagoida. Tulee sotia vedestä ja muista luonnonvaroista, tuntemamme maailman kultturit voivat sulautua. Tältä voi tuntua, kun hanasta tulee enää tipoittain pahanmakuista vettä.
Mutta yhtä kaikki: hirmuvalta, pelko, ahneus ja kuolema eivät ajan mukana poistu keskuudestamme. Eivätkä toisaalta ystävyys ja toivokaan.

Teemestarin kirja ei ole mikään suuri ihmissuhderomaani, sillä henkilöhahmot ja ihmissuhteissa tapahtuvat käänteet jäävät ohuiksi varsinaisen päähahmon, erilaisen maailmankuvan, rinnalla. Mutta jo tämä kuva voi saada monen lukijan miettimään uudella tavalla hiilijalanjälkeään.
Tähän voinkin siteerata Ylen kolumnistin, Pekka Juntin, osuvaa huomiota: "Kaikkein pysäyttävimmissä teksteissä on kyse sen herättämistä kuvista ja tunteista eikä tarinasta".


Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Teos 2012
Formaatti: Painettu kovakantinen kirjastosta

Lähteitä
Nuoret ilmastolakossa ainakin 27 kunnassa maaliskuussa 2019 (YLEn seuranta ja videoita)
Greta Thunbergia esitetään Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi (Ylen juttu)
Pekka Juntin kolumni Pitäisi soittaa Kaaron Janille

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)