Emma Puikkonen: Lupaus - ilmastoahdistusta lähitulevaisuudesta


Mitä minä voin tehdä ja voinko enää luvata lapsilleni suojelevani heitä?

Vaikka Emma Puikkosen Lupaus ei oikein puraissut, kirja on ajankohtaisen äärellä. Ollaan jossain lähitulevaisuudessa, Grönlanti sulaa ja ilmastokriisi alkaa konkretisoitua jokaisen arjessa. Maat eivät enää välttämättä myy ruokaa ulos omasta maasta. Ahvenanmaalta on loppunut pohjavesi. Punkkikanta on kasvanut, pölyttäjät hävinneet. Puhutaan jo ilmastopakolaisista. Nämä teemat ovat Lupaus-romaanissa taustalla läsnä.

Eniten saa tilaa päähenkilöäidin, Rinnan, kasvava ahdistus. Mitä isommaksi tytär Saana kasvaa, sitä puristavammaksi paine tulevaisuudesta paisuu.

Lupaus päätyi lukulistalle ilmastoteemansa vuoksi. Heinäkuun ilmastoaiheisessa kirjatriossa olivat mukana Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa (blogikirjoitukseen), Emmi Itärannan Teemestarin kirja (blogikirjoitukseen) ja nyt tuoreimpana Emma Puikkosen Lupaus. Aiheeltaan ja ajankohtaisuudeltaan Lupaus oli lupaava, mutta luku/kuuntelukokemuksena Lupaus oli tämän trion heikoin lenkki.

Lupaus keskittyy yllättävän paljon Saana-tyttären kasvun kuvaukseen ja pieniin arkisiin tuokioihin lapsen ja äidin välillä. Lupaus-romaania on kehuttu paljon, mutta itselle tuo arkinen ja pysähtynytkin kuvailu ja arkitunnelmien maalailu oli harmillisesti turn off. Kun romaanin rakenne alkaa tuntua löysältä ja lukijana alkaa kyseenalaistaa joidenkin osioiden tarpeellisuutta, lukumotivaatio alkaa kärsiä. Olivathan toki tuokiot tarkoitettu taustatapetiksi ahdistukselle, joka lopulta uhkaa äidin mielenterveyttä. Jäi silti tunne, että aiheesta olisi voinut saada enemmän irti.

Samalla tuli odotettua, että teksti olisi ladatumpaa, mutta panokset tuntuivat jäävän piippuun. Lukijana en jostain syystä kiinnittynyt irrallisiksi jääviin hahmoihin, joten heidän kohtalonsa ja ahdistuksensa jäivät tällä kertaa ulkokohtaisiksi. Tästä johtuen kuuntelin/luin Lupauksen lopulta tahdovoimalla loppuun.

Samoin kuin Sarasvatin hiekkaa, Lupaus vie lukijan Suomen lisäksi myös Grönlannin sulaville jäätiköille. Koska Sarasvatin hiekkaa oli niin tuoreena mielessä, Puikkosen jäätikkökuvaukset ja tapahtumat siellä jäivät Sarasvatin hiekkaa -romaanin yksityiskohtaisen ja asiantuntevan kuvailun jalkoihin. Varmasti Grönlannin ajankohtaisuudesta johtuen molemmissa romaaneissa sattui olemaan samanhenkinen kuvio, vaikka maailma on aihepiirejä täynnä.

Jos en olisi lukenut Teemestarin kirja ja Sarasvatin hiekkaa -romaaneja ensin, ehkä lukukokemus olisi ollut toisenlainen. Ihailen joka tapauksessa Emma Puikkosta siitä, että hän on saanut aikaan romaanin näin tärkeästä aiheesta - ja aina ylipäätään nostan hattua niille, jotka pystyvät kirjoittamaan sujuvan teoksen alusta loppuun. Ehkä Puikkosen tyyli vain ei satu sopimaan tälle lukijalle. Eurooppalaiset unetkin kun ovat vielä vaiheessa (myöhempi lisäys: Eurooppalaiset unet oli hienosti toimiva romaani, blogikirjoitukseen).

Erityiskiitos tälle kirjalle hienosta kannesta, jonka on suunnitellut Emmi Kyytsönen.


Puikkonen, Emma: Lupaus
WSOY 2019
Formaatti: Äänikirja ja E-kirja
Äänikirjan kertoja: Hanna Saari
Äänikirjan kesto: 6 h 9 min

Kuva
Tania Dimas, Pixabay






Lisää aiheesta
Emma Puikkonen Radio Helsingin haastattelussa

Kommentit

  1. Sarasvatin hiekkaa pitää lukea Teemestarin kirjan ja Lupauksen olen lukenut. Hyvä juttu, että kirjailijat ovat tarttuneet tähän ajankohtaiseen aiheeseen.

    VastaaPoista
  2. Juuri näin. Romaani voi tehdä enemmän työtä kuin muutama kymmen uutisjuttua yhteensä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)