Kirja-arvostelu: Anna Gavalda, Karkumatka

 

Anna Gavaldan Karkumatka sattui käteeni kirjastossa. "Anna Gavaldan teos on hauska, hellä ja häijy... Ihastuttava yllätys, raikas tuulahdus, seikkailu" lupailtiin takakannen arvostelulainauksessa. Etuliepeessä kerrottiin, että Gavalda edustaa ranskalaista uuden polven kirjallisuutta. Karkumatka-pienoisromaani ampaisi Ranskassa heti ilmestyttyään listan kärkeen.

Lupaavaa. Koska Karkumatka oli minulle ensimmäinen laatuaan, ajattelin ottaa lukukokemuksen ennenkaikkea  yleissivistävänä. Sellaiseksi se jäikin.

Jouduin lainaamaan Karkumatkan ainakin kerran uudestaan, sillä lukeminen oli tahmaista kirjan lyhyydestä huolimatta (120 sivua). Oli vika sitten suomennoksessa tai alkuperäistekstissä, en lakannut pohtimasta, miksi Gavalda on niin rakastettu kirjailija. a) Juoni ohut b) tekstissä heppoisuuden vaikutelma c) kertojaminällä koulukiusaajaprofiili - tarinan henkilöt olivat ilkeitä, mutta myös kertojaminä valitsee, että se laittaa henkilöhahmonsa pilkkaamaan romaanissa vilahtelevia ihmisiä ja asia jää romaanissa silleen. Jostain syystä tässä romaanissa pilkalle tuntuu jäävän oikeutus.

Gavalda oli ottanut Karkumatkan näkökulmaksi sisarusten suhteet.  Kolme sisarusta ovat matkalla sukulaisen häihin mutta karkaavat sitten tapaamaan katraan neljättä, pikkuveljeään. Siellä olisi ilman muuta voinut sattua seikkailuja, kuten takakannessa lupailtiin, mutta sisarukset päätyvät toisiin häihin, ja.. ja.. ja.. kohtaavat muutaman päihtyneen miehen ja koiran ja lähtevät ajamaan takaisin kotiin. 

Teksti on suurelta osin nopeatempoista dialogia, joka sisältää suurimmaksi osaksi "hulluttelua" mutta myös pahan puhumista. Pahojen puheiden kohteena on eniten veljen farmaseuttivaimo, jota ivataan muun muassa siitä, ettei suostu menemään kyykkypissalle pusikkoon hääjuhlatamineissa. "Eihän muutama pisara kengillä haittaa".

Myönnän että hypin jonkin verran harmillisen turhauttavan lukukokemuksen vuoksi. Onhan ilman muuta teksti lopulta lukijansa tuote. Kirjoittajalla on ollut alunperin ehkä hyviä ideoita, jotka ovat jääneet itse romaanissa piiloon. Näin paljoa ei kuitenkaan kannata jättää lukijan syventämiskyvyn varaan. En vonut olla ajattelematta, että keneltä tahansa aloittelevalta kirjoittajalta vaaditaan syvyyttä ja eheyttä tekstiin, jotta sitä edes harkitaan julkaistavaksi. Miksi ranskalaiselta eturivin kirjoittalta sitä ei ole vaadittu?

Galvalda, Anna: Karkumatka

Gummerus Kustannus 2010

Alkuperäisteos: L'Échappée belle 2009

Kieli: Ranska

Suomennos: Lotta Toivanen
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta