Tekstit

Tuorein blogi

Jo Nesbø: Lepakkomies (äänikirja)

Kuva
Lepakkomies-dekkarissa tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Kyllähän tässä kirjassa murhaajan paljastumista odottaa, mutta se ei ole se juttu. Jo Nesbø onnistuu antamaan vähän sitä sun tätä kivaa lukijalle: nojatuolimatkaa, kurkkausluukkua Australian ja aboriginaalien kulttuuriin ja perimäkertomuksiin. Eikä voi jättää listasta pikkumaailmojen esittelyä, kuten nyrkkeilyä, sirkusta ja laskovarjohyppyä, jotka oli upotettu rusinoiksi dekkariin.
Jo Nesbø kirjoitti esikoisromaaninsa Lepakkomies otettuaan vapaata ekonomihommista pörssimeklarina. Alun perin hänen piti kirjoittaa bändinsä muisteloteos, mutta sen sijaan syntyikin Lepakkomiehen käsikirjoitus. Tämä tapahtui Australian-reissulla. Nesbø on kertonut olleensa niin pahassa jetlagissa saavuttuaan Sydneyyn, ettei pystynyt nukkumaan, joten hän alkoi kirjoittaa hotellihuoneessa - Harry Holesta, joka saapuu Sydneyyn ja kirjautuu samaan hotellihuoneeseen kuin Nesbø. Nesbø reissasi Australiassa hyvän pätkän mutta käytännössä kirjoitti intoh…

Antti Tuomainen: Parantaja - dystopiadekkarissa yhdistyvät ilmastonmuutos ja nordic noir Helsingissä

Kuva
"Niukkasanaisesti kirjoitettu, täynnä käänteitä ja äkillistä väkivaltaa, kyseessä on kokonaan uuden lajityypin synty: tämä on dystopiadekkari", luonnehti arvostelussaan The Sunday Telegraph. Financial Times jatkaa: "Tuomaisen karu tyyli sopii synkkään aiheeseen ja nostaa esiin vakavan kysymyksen: kuinka löydämme toivoa kun laki ja järjestys pettävät?".

Antti Tuomaisen dekkari Parantaja (2010) on käännetty yli 20 kielelle ja sen lopussa onkin pitkästi lainauksia maailmalla annetuista myönteisistä arvioista. Parantaja on päässyt siis käännetyimpien suomalaiskirjojen kunnioitettavaan joukkoon.

Parantaja tapahtuu lähitulevaisuuden Helsingissä. Suuren osan vuodesta sataa vettä. Merenpinta on noussut ja niellyt Helsingin tunnetut rantakadut. Ikänsä Helsingissä asuneena Antti Tuomainen on ottanut paljon irti Helsingin tuhoskenaariosta: Jätkäsaari, Kalasatama, Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Marjaniemi ovat toistuvasti jääneet veden alle. Metrotunneleita on välillä tyhjenn…

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat - hyvin ajateltu kirja

Kuva
Taivaalta tippuvat asiat (2015) on älykäs mutta sielukas kirja. Hienosti kirjoitettu, hyvin ajateltu.

Kukapa ei olisi miettinyt sattuman merkitystä. Miksi joku sairastuu, miksi joku kuolee, miksi joku toinen porskuttaa onnessaan. Maailma on pelottava. Maailma on mahtava.

Taivaalta tippuvat asiat -kirjan alussa perheen äiti yllättäen kuolee, kun hän jää kotipihassa lentokoneesta pudonneen jääkimpaleen alle. On myös salamaniskuja, lottovoitto ja toinenkin sekä monia muita kummallisia sattumuksia, joita maailmassa on todistetusti tapahtunut. Taivaalta on tosiaan satanut myös sammakoita.

Erikoista on se, että kun Selja Ahava oli kirjoittanut Taivaalta tippuvat asiat -romaania, hän koki saman kuin romaanihahmonsa: jotain putosi yllättäen. Eräänä päivänä Ahavan aviomies ilmoitti haluavansa muuttaa itsensä naiseksi. Tuosta vain. Siitä syntyi seuraavaksi omakohtainen Ennen kuin mieheni katoaa -romaani, josta lisää täällä.

Ennen kaikkea Taivaalta tippuvat asiat pitää lukea, jos haluaa tutkia, k…

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet - risteävät tarinat ja yhdistävät unelmat

Kuva
Eurooppalaiset unet (2016) teki vaikutuksen. Aluksi kuuntelu takkusi ja ehdin jo siirtyä pitämään taukoa muiden romaanien pariin. Itsellä kun saattaa olla monta romaania kesken kuuntelun tai luvun. On toimivaa, että voi tempaista kuulokkeisiin tai näytölle aina tilanteeseen ja tunnelmaan parhaiten sopivan kirjan.
Välissä ehdin muun muassa kuunnella samalta kirjoittajalta, Emma Puikkoselta, tuoreemman romaanin Lupaus, jonka luku ja kuuntelu takkusi (blogikirjoitukseen). Piti pohtia, eikö Puikkosen Emma vain ole minun kirjoittajani. Eurooppalaisille unille tuli annettua uusi mahdollisuus, ja se kannatti. Kun romaani pääsi vauhtiin, se piteli otteessaan loppuun saakka.

Eurooppalaiset unet -romaania on luonnehdittu episodiromaaniksi. Kertomukset eri puolilta Eurooppaa eri ajanjaksoina muodostavat kokonaisuuden. Yhdeksän eurooppalaisen ihmisen elämät ja unelmat linkittyvät erikoisilla tavoilla toisiinsa. Kirjan tarina onkin enemmän kuin pikkutarinat yhteensä. Tähän muotoon Puikkosen tyyli s…

Emma Puikkonen: Lupaus - ilmastoahdistusta lähitulevaisuudesta

Kuva
Mitä minä voin tehdä ja voinko enää luvata lapsilleni suojelevani heitä?

Vaikka Emma Puikkosen Lupaus ei oikein puraissut, kirja on ajankohtaisen äärellä. Ollaan jossain lähitulevaisuudessa, Grönlanti sulaa ja ilmastokriisi alkaa konkretisoitua jokaisen arjessa. Maat eivät enää välttämättä myy ruokaa ulos omasta maasta. Ahvenanmaalta on loppunut pohjavesi. Punkkikanta on kasvanut, pölyttäjät hävinneet. Puhutaan jo ilmastopakolaisista. Nämä teemat ovat Lupaus-romaanissa taustalla läsnä.

Eniten saa tilaa päähenkilöäidin, Rinnan, kasvava ahdistus. Mitä isommaksi tytär Saana kasvaa, sitä puristavammaksi paine tulevaisuudesta paisuu.

Lupaus päätyi lukulistalle ilmastoteemansa vuoksi. Heinäkuun ilmastoaiheisessa kirjatriossa olivat mukana Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa (blogikirjoitukseen), Emmi Itärannan Teemestarin kirja (blogikirjoitukseen) ja nyt tuoreimpana Emma PuikkosenLupaus. Aiheeltaan ja ajankohtaisuudeltaan Lupaus oli lupaava, mutta luku/kuuntelukokemuksena Lupaus oli tämän tri…

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kuva
Vaikka Sarasvatin hiekkaa (2005) on 15 vuotta vanha kirja, se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Lisää jännää – tai huolta – tuo se, että Risto Isomäen romaanin tapahtumat sijoittuvat näihin päiviin, vuoden 2020 tietämille ja epilogi vuoteen 2026. Ja juuri nyt näemme yhä enemmän kuvia ja videoita siitä, kuinka Grönlanti sulaa.

Pääsin yllättymään siitä, kuinka kiinnostava ja vaihtoehtoisia ajatuskulmia herättävä Sarasvatin hiekkaa oli. Romaani on etenevä, helppolukuinen ja trillerimäinen mutta Isomäki on onnistunut upottamaan tiedonsärvintä rivin jos toisenkin väliin – välillä myös kovin silmiinpistävästi dialogeihin istutettuna, mikä syö realistisuuden tuntua. Mutta hällä väliä siitä. Isomäki kehittelee mielenkiintoista teoriaa siitä, kuinka megatsunamit voisivat pyyhkiä alleen suuria osia maapallon maa-alueista. Päähenkilöt ovat syvämerentutkija Sergei, intialainen meriarkeologi Amrita sekä suomalainen tutkija Kari. Jokainen tutkija tuo oman palasensa peliin niin meren syvänteistä, Bah…

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja - kuva siitä miltä ilmastonmuutos voisi näyttää

Kuva
Ilmasto ja tulevaisuus. Jos on jokin vuoden 2019 yhteinen puheenaihe nostettava esiin,  se olisi kysymys siitä, mitä maapallolle on tapahtumassa.

Tätä alleviivasivat koululaisten ilmastolakko maaliskuussa yli 120 maassa ja 15-vuotiaana lakkoliikkeen aloittaneen Greta Thunbergin Nobel-rauhanpalkintoehdokkuus. Suomen eduskuntavaalejakin seuratessa monille taisi tulla viimeistään selväksi, mikä on hiilinielu.
Teemaan sopii kaksi hienoa suomalaista romaania, Emmi ItärannanTeemestarin kirja vuodelta 2012 sekä Risto IsomäenSarasvatin hiekkaa (blogikirjoitukseen) jo vuodelta 2005. Nämä romaanit olivat luvussa nyt sopivasti peräkkäin ja ne pystyi jopa liittämään osaksi samaa tarinaa.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja sijoittuu aikaan jonkin suuren katastrofin jälkeen ja se yllättää jo alussa. Ollaan Suomen Lapissa tunturimaisemissa, mutta maailma on muuttunut toiseksi. On hiekkaista, kuumaa ja kuivaa. Nimet tuntuvat yhtä aikaa suomalaisilta ja japanilaisilta. Noria Kaitio, Sanja, J…

Pirkko Saisio: Betoniyö

Kuva
Millainen on äiti, joka ilman epäröintiä määrää lapselleen ensimmäiseksi lääkkeeksi kaljan? Näin kysyy kirjallisuudentutkija Päivi Koivisto, joka on tutkinut Pirkko Saision tuotantoa ja myös kirjoittanut esipuheen Betoniyö-romaaniin.
Tämä Simon ja Ilkan äiti on romaanissa sivuosassa mutta edustaa hiljaisesti maailmamenoa. Äidin ja kahden pojan yksikkö asuu jossain Helsingin betonilähiössä, ja on painostavan kuuma kesäpäivä. Betonitalon asunnossa on ahdasta, kosteaa, tupakansavuista, krapulanhikistä. Ikkunasta näkyy kymmenen vastaavaa betonitaloa, ellei ota laskuihin kolmea puolivalmista. Asunnosta näki 263 ikkunaa.
Asiat ovat muutenkin ahtaasti. Simo on murrosiässä murtautumassa ulos omasta mielestään ja yrittää ymmärtää maailmaa vaikka sanoja ei oikein tunnu olevan. Ilkka jo isompi mutta sekaantunut rikoksiin ja odottelemassa vankilaan lähtöä. Äiti valehtelee naapureille olevansa matkoilla ja pitää verhoja kiinni.
Tässä kirjassa ei kuunnella toista, eipä puhutakaan asioista. Ne jotenkin…

Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Kuva
Adèlen kysymys on hyvä kupla. Sen sisässä aika hidastuu ja arkinen elämänmeteli vaimenee taustakohinaksi. Jossain vaiheessa aloin pohtia, mahtoiko Joel Haahtela kuunnella kirkko/luostarimusiikkia kirjoittaessaan. Himmeät tulet palavat ja hiljainen hymni soi, kun luostarissa valvotaan vigiliassa, yövartiossa, ja ulkona muut nukkuvat. Myöhemmin romaanissa esitelläänkin 1400 - 1500-luvuilla vaikuttaneet kirkkomuusikot Palestrina ja Josquin Des Prez. Testasin: Kun lukiessa moniäänen laulu kaikui kuin luostarin seinistä konsanaan, kirja pääsi uppoamaan levollisemmin sinne minne pitikin, sieluun.
Adèlen kysymys -pienoisromaanissa kaikki alkaa siitä, kun erään sattuman johdosta Helsingin yliopiston opettaja lähtee luostariin Pyreneiden vuoriston alueelle tutkimaan Pyhän Adelèn mysteeriä. Pyhimyksen jäännöksiä säilytetään ranskalaisessa luostarissa, ja juuri ne olivat tehneet päähenkilön tuttavaan parantavan vaikutuksen. Tämä jää vaivaamaan: miten se oli mahdollista. Oliko tällainen yliluonnol…

Rosa Liksom: Everstinna (äänikirja)

Kuva
Kun olin kuunnellut Everstinnan jutut, tuli ajateltua omiakin ajatuksia vähän aikaa meänkielellä.
Murre on Tornionjokivarressa syntyneen ja kasvaneen Rosa Liksomin eli Anni Ylävaaran kotikieli. Kertoja Anna Saksman onnistui tehtävässään sen verran hyvin, että tuntui kuin olisi kuunnellut jonkun pirtin pöydän ääressä iltahämärissä mikrofoniin puhuvaa everstinnaa itseään. Saksmanin ääni ei tosin ollut vielä seniori-ikään ehtineen naisen ääni, vaikka sitä tavoittelee. Everstinna sopii erinomaisesti kuunneltavaksi kirjaksi, sillä elävää hoon päältä puhumista kuuntelee mielellään. Toisin voisi olla paperilta lukemisen laita.

Kirjan lopussa on sanasto Tornionjokilaakson murteen termeistä. Kun saksalaiset nimet ja muut maailman ihmiset ja ilmiöt sanotaan niin kuin Torniojokivarressa, syntyy sellaista kuin Köppels, Vyyreri, Mein Kamppi, Poprikohvi (Bobrikov), Siik haili, Pah (Bach).

Rosa Liksomin kieli ja tyyli tuntuu samansukuiselta kuin Katja Ketun, mutta Everstinna oli pakatumpaa ja kerto…