Asko Sahlberg: Amandan maailmat

  • "Pihalta aamuisin kaikkoavat varjot saivat Amandan ajattelemaan ihmisiä, jotka eivät tulleet koskaan tapaamaan häntä". 
  • "Mikäpä siinä", Amanda myöntyi.
Siinä olivat ensimmäinen ja viimeinen virke pienoisromaanista Amandan maailmat. Kirjailija Asko Sahlberg on kertonut, että hänellä on aina selvillä teoksen ensimmäinen ja viimeinen virke, kun hän alkaa kirjoittaa uutta romaania. Kieltämättä kiinnostava tapa kehystää tuloillaan oleva romaani.

Kahden virkkeen väliin mahtuu tiivis tarina iäkkäästä naisesta, joka kohtaa kaupunkiin tulleen pakolaispojan. Muutakin tapahtuu, kuten Amandan sisäisen maailman ja huomioiden kuvausta. Tuo kuvaus oli romaanin vahvinta antia.

Amandan maailmat ilmestyi 2017 syksyllä, mutta teos pysyy ajankohtaisena. Sivuilla risteävät kivuliaat teemat: yksinäisyys, vanhuus ja pakolaisuus mutta myös moraali ja lähimmäisyys. Sahlberg onnistuu kuvaamaan sitä, kuinka ihminen voi olla irrallaan muista ja päätyä uhrin osaan myös omassa kotimaassaan, saati jouduttuaan pakenemaan vieraaseen maahan.
Asko Sahlberg asuu Ruotsissa, Göteborgin liepeillä, ja sinne mielessäni asettelin romaaninkin. Romaanin väkivaltaisuudetkin rimmaavat joihinkin Sahlbergin haastatteluihin, joissa hän on ihmetellyt Ruotsin muutosta 20 vuoden aikana. "Kaupungin kauniit kasvot ovat muuttuneet julmiksi ja väkivaltaisiksi".."Tuntuu, ettei mene päivääkään, etteikö jotain puukoteta tai jossain ammuskella. Jos tämä tästä pahenee, alkaa tuntua, että asuu sotatoimialueella." (Aamulehti 2016.)

Amandan maailmat oli ensimmäinen lukemani Sahlbergin romaani, ja kokemus oli suurimmaksi osaksi myönteinen. Erityisen vahvoilla teos on yli puoliväliin. On poikkeuksellista, että päähenkilönä on yli 80-vuotias kehitysvammainen nainen. Tämä teki teoksesta erityisen kiinnostavan. Romaani kyllä etenee loppuun saakka eikä ehdi väljähtymään missään kohtaa, mutta ehkä jäin odottamaan jotenkin Amandan maailman, tai maailmojen, selkeämpää luhistumista, koska sitä istutettiin läpi teoksen tapahtuvaksi.

Kaksi asiaa saivat hetkittäin suipistamaan suuta. Ensimmäinen oli Sahlbergin ylistetty tapa kirjoittaa kieltä. Kieli on ilahduttavan kekseliästä ja poikkeuksellisia kielikuvia kylvävää. Sisäinen kustannustoimittaja kuitenkin meinasi tarttua paikoittain punakynään ja sutia yli joitakin omasta lyyrisyydestään hurmaantuneita lauserakenteita. Toinen oli naisten roikkuvien rintojen läsnäolo. Ei siinä mitään, kyllähän romaaneihin mahtuu kaikenlaista paljasta ihoa ja eritettä, tämä oli kevyimmästä päästä. Olin vain sattunut aiemmin lukemaan Sahlbergin tekemän jutun Parnassosta. Siinä Sahlberg kuvasi kirjoittamista ja käytti esimerkkinä havainnollisuudesta (kaikista maailman yksityiskohdista valiten) sitä, kuinka kirjoittaja voi kuvata ikää kuvaamalla naisen rintojen valumista. Näistä syistä näen Sahlbergin maailmojen keskellä nyt voimakkaimmin vanhan naisen, jolta on vedetty paita ylös. Ehkä tilanne korjaantuu, kun tartun Pilatukseen (edellinen romaani vuodelta 2016).

Asko Sahlbergin teoksia on käännetty ruotsin, englannin, saksan, tšekin, romanian ja bengalin kielille.

Amandan maailmat -kirjan kansi
Minä olen ruotsinsuomalainen! -tiedotuslehti (Numero 5/2013). Asko Sahlberg - klassinen sanataiteilija
Aamulehti 22.10.2016. Suomalaiskirjailija kauhistelee Göteborgin muodonmuutosta: ”Melkein kuin asuisi sotatoimialueella” 

Kuva: Sabine van Erp, Pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (äänikirja)

Kirja-arvostelu: Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)