Antti Tuomainen: Parantaja - dystopiadekkarissa yhdistyvät ilmastonmuutos ja nordic noir Helsingissä


"Niukkasanaisesti kirjoitettu, täynnä käänteitä ja äkillistä väkivaltaa, kyseessä on kokonaan uuden lajityypin synty: tämä on dystopiadekkari", luonnehti arvostelussaan The Sunday Telegraph. Financial Times jatkaa: "Tuomaisen karu tyyli sopii synkkään aiheeseen ja nostaa esiin vakavan kysymyksen: kuinka löydämme toivoa kun laki ja järjestys pettävät?".

Antti Tuomaisen dekkari Parantaja (2010) on käännetty yli 20 kielelle ja sen lopussa onkin pitkästi lainauksia maailmalla annetuista myönteisistä arvioista. Parantaja on päässyt siis käännetyimpien suomalaiskirjojen kunnioitettavaan joukkoon.

Parantaja tapahtuu lähitulevaisuuden Helsingissä. Suuren osan vuodesta sataa vettä. Merenpinta on noussut ja niellyt Helsingin tunnetut rantakadut. Ikänsä Helsingissä asuneena Antti Tuomainen on ottanut paljon irti Helsingin tuhoskenaariosta: Jätkäsaari, Kalasatama, Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Marjaniemi ovat toistuvasti jääneet veden alle. Metrotunneleita on välillä tyhjennettävä vedestä. Ilmastopakolaiset ovat saapuneet ja asuttavat nyt homeisia, hylättyjä taloja. Pimentyneissä kaupunginosissa loimottavat nuotiot, kuten Arabianrannassa. Vain hyvätuloisimmat ovat pystyneet pakenemaan pohjoiseen ja rakentamaan uutta elämää. Kaduilla on väkivaltaa, rikoksia ja ihmisiä katoaa tuon tuosta - siispä poliisilla ei ole aikaa tutkia kirjan päähahmon, runoilija Tapani Lehtisen, vaimon katoamista. Tapanin on ryhdyttävä itse toimeen.

Luin ja kuuntelin Antti Tuomaisen Parantajan bonuksena kesän 2019 ilmastonmuutos-sarjaani, johon ovat kuuluneet Sarasvatin hiekkaa (Risto Isomäki 2005), Teemestarin kirja (Emmi Itäranta 2012) ja Lupaus (Emma Puikkonen 2019).

Kiinnostavaa on, että Parantajassa yhdistyvät climate fiction ja nordic noir ja vieläpä Helsingissä. Ensisijaisesti Parantaja oli tälle lukijalle kuitenkin dystopiakuvaus ja linkitin sen mielessäni tämän kesän muihin ilmastonmuutosta käsitteleviin kirjoihin. Antti Tuomaisen luoma lohduton maailma ja tunnelma voisivat olla hyvin alkuaskelia sille, mitä on tapahtunut Teemestarin kirjassa joskus kaukana tulevaisuudessa.

Rikosromaanina Tuomaisen Parantaja on napakka, etenevä ja ohuehko. Äänikirjana kesto on kuutisen tuntia, mutta useimmin käyttämälläni 1,25-nopeudella kesto lyhenee jo viiteen tuntiin. Koska kuuntelin samanaikaisesti Jo Nesbøn intensiivistä ja koukuttavaa - joskin raakaa -esikoisdekkaria, Lepakkomiestä, väistämättä Tuomaisen Parantaja vertautui siihen. Rikoksen selvittely tuntui Parantajassa kovin suoraviivaiselta ja mysteerintuntu jäi tulematta. Tähtiä Parantaja olisi saanut enemmän tältä lukijalta myös siten, että teoksessa olisi syvennetty muuta maailmaa katoamisen ympärillä. Nyt muun maailman kuvaus ja analyysit jäivät muutamien kynänvetojen varaan. Tähän Tuomainen oli varmasti pyrkinytkin, mutta kolikon kääntöpuolella on ohuen jälkimaun riski.

Vasta kirjan lukemisen ja kuuntelun jälkeen luin lisää Parantajasta ja itse kirjailijasta Antti Tuomaisesta (kuten yleensä muutenkin, jottei kirjaa kohtaan synny liikaa ennakkoasenteita). Oli ilahduttavaa, että Antti Tuomainen kertoo jutuissa niin avoimesti unelmastaan tulla kirjailijaksi ja mitä se on vaatinut. Hän avaa myös kuvaavasti kirjoitusprosessiaan. Tuomainen muistuttaa, että kirjan kirjoittamisen voi aina aloittaa vaikka heti tänään. Kirja muuttuu kuitenkin matkan varrella ja joutuu rankan editoinnin kohteeksi lopuksi. Siis ei muuta kuin kirjoittamaan - tarinakin löytyy prosessin ohessa. Rohkaisevaa. Rohkaiseva on hänen oma menestyksekäs esimerkkinsäkin.
Jutut linkkeinä lopussa.

Parantaja (p)Tuomainen, Antti: Parantaja
Helsinki-kirjat 2010
Like Kustannus Oy E-kirja 2015 ja äänikirja 2019
Formaatti: E-kirja ja äänikirja
Äänikirjan kertoja: Jukka Peltola
Äänikirjan kesto: 6 h 19 min
Palkinnot: Suomen dekkariseura ry:n Vuoden johtolanka -palkinto

Lähteitä

Suomalaisen nykykirjallisuuden viennistä ja käännösmääristä Kirjasammossa
Parantaja hoiti Antti Tuomaisen Johtolanka-voittajaksi (Suomen Dekkariseura)
Antti Tuomainen kertoo, miten hänestä tuli kirjailija ja kuinka mainosalan kokemus on vaikuttanut kirjailijan työhön (Tekijänoikeus.fi)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)