Pirkko Saisio: Betoniyö



Millainen on äiti, joka ilman epäröintiä määrää lapselleen ensimmäiseksi lääkkeeksi kaljan? Näin kysyy kirjallisuudentutkija Päivi Koivisto, joka on tutkinut Pirkko Saision tuotantoa ja myös kirjoittanut esipuheen Betoniyö-romaaniin.

Tämä Simon ja Ilkan äiti on romaanissa sivuosassa mutta edustaa hiljaisesti maailmanmenoa. Äidin ja kahden pojan yksikkö asuu jossain Helsingin betonilähiössä, ja on painostavan kuuma kesäpäivä. Betonitalon asunnossa on ahdasta, kosteaa, tupakansavuista, krapulanhikistä. Ikkunasta näkyy kymmenen vastaavaa betonitaloa, ellei ota laskuihin kolmea puolivalmista. Asunnosta näki 263 ikkunaa.

Asiat ovat muutenkin ahtaasti. Simo on murrosiässä murtautumassa ulos omasta mielestään ja yrittää ymmärtää maailmaa vaikka sanoja ei oikein tunnu olevan. Ilkka jo isompi mutta sekaantunut rikoksiin ja odottelemassa vankilaan lähtöä. Äiti valehtelee naapureille olevansa matkoilla ja pitää verhoja kiinni.

Tässä kirjassa ei kuunnella toista, eipä puhutakaan asioista. Ne jotenkin tapahtuvat. Ei kuuluta yhteisöihin, mainita ei muita kuin Ilkan epämääräinen rikoksiin sotkeutunut kaveriporukka, ei mainita töitä tai sukulaisia, mutta on kadut ja kapakat ja Linnanmäen alas syöksyvä vuoristorata. Päivä värisee kuumana ja mätänee ympärillä.

Eikä lopussa käy hyvin. Sitä ennen tekisi mieli pelastaa Simo, kauhistunut ja eksynyt poikalapsi.

Esipuhe sisältää herkullisia sitaatteja arvosteluista kirjan julkaisuvuodelta 1981. Esimerkiksi Anni Sinnemäki toteaa (Kulttuurivihkot 1981), että Betoniyön todellisuustausta lisääntyvine väkivaltaisuuksineen on tarkistettavissa joka-aamuisesta lehdestä. Romaania pidetään punkahtavana tai runsaasti kiroilevaa dialogia tylsänä luettavana tai näytelmällisenä tai trillerimäisenä. Sitä pidettiin myös yhteiskunnallisten ongelmien kuvauksena. Myös Kuisma Korhonen on analysoinut Betoniyötä Maamme romaanissa. Korhosen mukaan Betoniyötä voi lukea Marxinsa lukeneen kirjailijan laatimana luokan kuvauksena, syrjäytymisen analyysina.

Esipuheessa kirjallisuudentutkija Koiviston mielestä kirjan retoriikassa kuuluu vielä vasemmistolaisuuden kaiku vaikkakin se on väistymässä. Ehkä tilalle olisi tulossa paremminkin oman identiteetin ja seksuaalisuuden käsittelyä.

Vaikka kirja on julkaistu liki 40 vuotta sitten, se oli siirrettävissä uskottavasti tähän päivään. Perusasetelmat eivät vain tunnu muuttuvan. Ainoastaan vuoropuhelu ja sanojen käyttö kirahti. Vielä tässä romaanissa puhuttiin hämyistä ja ehkä stadin slangi on 40 vuodessa elänyt eteenpäin. Saisio onkin kertonut päivittäneensä puhekieltä 2013 ilmestyneeseen kirjasta tehtyyn elokuvaan.



Saisio, Pirkko: Betoniyö
Tammi 1981
Formaatti: E-kirja

Lähteitä

Pirkko Saision ja Pirjo Honkasalon haastattelu Betoniyö-elokuvasta (MeNaiset 1.11.2013)

Korhonen, Kuisma 2017. 1980-luku: Goottilaista naturalismia. Teoksessa MAAMME ROMAANI Esseitä kirjallisuuden vuosikymmenistä 2017. Toim. Ojajärvi, Jussi & Työlahti, Nina. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 121. Jyväskylän yliopisto. 201 – 226. Maamme romaani sähköisenä versiona.

Moilanen, Anni 2016. Puheenomaisuuden ja henkilökuvauksen rakentuminen Pirkko Saision Betoniyö-romaanin dialogissa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Sähköisenä versiona.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)