Selja Ahava: Eksyneen muistikirja - sumuinen maailma ja mureneva ymmärrys



Oma isäni oli tänään sitä mieltä, että on vuosi 1919. Muutamaa päivää aiemmin hän oli ihmetellyt, miksi bensa-automaatteja on menty kesän aikana muuttamaan, kun ei tankkaus onnistu vanhaan malliin. Puolison menetys oli painanut monta vuotta, ja nyt yhä sureva tuntuu murenevan yhtäkkiä käsiin.

Selja Ahavan esikoisromaani Eksyneen muistikirja tuli luettua loppuun juuri tähän kohtaan sattumalta. Eksyneen muistikirjassa Annan muistikuvat eri elämänvaiheista ovat alkaneet irtoilla paikoiltaan, ne leijuvat lomittain. Annaa kuvataan eri ajoissa ja paikoissa, ja haperoituvaa maailmaa auttavat pitämään koossa luetteloiden kirjoittelu esineistä, joita Anna ympärillään näkee. Haperoilla hetkillä Annan tekee mieli lähteä kävelemään.

Eräässä kohtauksessa Englannissa Anna on hereillä makuuhuoneessa, kun vuoteessa nukkuva mies herää ja ihmettelee, miksi Anna seisoo sängyn vierellä saniainen kädessään eikä tule nukkumaan. Anna säikähtää sekä saniaista että sitä, ettei tunnista miestä. Sen sijaan hän haluaa mennä katsomaan Anttia. Sitten hän haluaa mennä kotiin. Kuka Antti ja mihin kotiin, kysyy mies. Myöhemmin tämä avopuoliso ehdottaa, että ehkä Annan kannattaisi mennä lääkäriin. Mutta ei Anna mene, ainakaan vielä.

Antti oli kuollut liian nuorena, Annasta oli tullut lapseton leski liian nuorena ja maailma ei ole ollut sen jälkeen entisensä. Eksyneen muistikirja maalaa tätä murtumista tyylikkäästi. Selja Ahava onnistuu luomaan tilan, jossa maailma on sumuinen ja epälooginen ja ihminen hämmentynyt kuorensa sisällä. Kuin lukija olisi siinä itse muistinsa ja ymmärryksensä rakoilemista salaamassa.

Hän niin yrittää pitää palasista kiinni. Ja vaikka muu katoaisi, rakkaus ei katoa.

Eikä muistiaankaan tarvitse menettää, jotta Eksyneen muistikirja tuntuisi tutulta. Jossain mittakaavassa palaset, katoaminen ja rakkaus ovat aina elämisen tragedian ytimessä.


Ahava, Selja: Eksyneen muistikirja
Gummerus kustannus 2010
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta
Palkinnot: Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas, Laila Hirvisaaren rahaston apuraha

Blogikirjoituksen kuva: Matthias Groeneveld, Pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)