Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja

 

Modianon romaani vie hienosti hukkaan. Kirja johdatti punnitsemaan sitä keveyttä, jolla ihminen koskettaa joitain hetkiä tätä maata. Satunnaisia katuja, puistoja, porrasaskelmia ja pihoja, joilta jo kohta jälkemme haipuvat. Kipu kuolevaisuudesta on läsnä.  Kuten elämässä, tässä kirjassakin kipu on piilossa näkymättömässä aukossa, joka on aina edessämme, tyynenä ja painavana. Sen läsnäolon aistii, ja nähdä sen voi vain, kun sen ympärillä kiehuu myrsky ja elämä.

Voi Modiano. Hämärien puotien kuja makasi pitkään yöpöydällä ja oli vähällä, että se jäi lukematta kokonaan. Kuinka iloinen olenkaan, että tartuin siihen, vaikka en tiennyt Patrick Modianosta entuudestaan juuri mitään. Kun Modiano voitti Nobelin 2014, yleisesti ihmeteltiin sitä, miten vähän kirjailijaa tunnettiin Ranskan ulkopuolella. Ennen Nobel-kuhinaa oli ollut aika hiljaista: esimerkiksi 1978 julkaistua teosta Hämärien puotien kuja oli myyty Yhdysvalloissa 2425 kappaletta, vaikka Ranskassa sama teos oli voittanut arvostetun Prix Goncourt -palkinnon.

Kymmeniä Patrick Modianon romaaneja yhdistävät samat teemat: muistaminen ja muistot, menetys, identiteetti ja etsiminen. Lisäksi Modiano on saanut tunnustusta erityisesti Ranskan miehityksen ja Pariisin kuvauksistaan.

Kun olin laskenut Hämärien puotien kujan käsistäni, aloin tutkia Modianon kirjailijauraa ja haastatteluja. Modianon maailma ja kerronta oli saanut minut ihastumaan - ehkä siksi, että ihmisen kuolevaisuuden ja merkityksen hakeminen olivat viitteellisesti mutta niin imuvoimaisesti teoksessa läsnä.

Kirjassa kuin kirjassa on oma hiljainen ytimensä, jota ei suoraan sanoiteta, mutta se on juuri koko teoksen alkuvoima ja jopa myrskynsilmä. Tässä romaanissa ytimessä on itsensä kadottaminen, ihmisen katoavaisuus, elämän epävarmuus. "Kuka minä olen?" on suuri kysymys, jota päähenkilö kysyy koko romaanin ajan. Patrick Modiano on itse kertonut tästä jo 1976: "Kirjoitan saadakseni selville, kuka olen, löytääkseni identiteetin". Tuoreemmassa Nobel-haastattelussaan hän totesi: "Minusta on aina tuntunut siltä, että olen kirjoittanut samaa kirjaa viimeiset 45 vuotta". (New York Times 2014).

Hämärien puotien kujan päähenkilö Guy Roland on menettänyt muistinsa kymmenisen vuotta aiemmin ja saanut tuttavaltaan uuden henkilöllisyyden sekä paikan etsivätoimistossa. Nyt hän alkaa selvittää, kuka oikein on. Seuraamalla johtolankoja hän pääsee itsensä jäljille. Samalla selviää, miksi hän oli menettänyt muistinsa. Silti omat ja muiden muistot ovat lopulta häilyviä. Vaikuttaisi siltä, että päähenkilöön jää vielä kerrostumia ja kuorittavaa. Pyyhkiytyykö sittenkään romaanin aloitus mihinkään: "Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti tuona iltana erään kahvilan terassilla".

Patrick Modianoa käsittelevissä jutuissa kerrotaan usein, että kirjoissa ilmenevä etsiminen ja unohtaminen ovat saaneet ruokaa Modianon omasta lapsuudesta. Modianon isä oli italianjuutalainen mustanpörssin kauppaakin käynyt liikemies ja äiti belgialainen näyttelijä. Vanhemmat tapasivat miehitetyssä Ranskassa ja saivat kaksi lasta. Äitiään Modiano on luonnehtinut ilmaisulla a pretty girl with a dry heart. Vanhemmat olivat paljon pois pitkiä aikoja: näyttelijä-äiti kulki teatteriseurueiden mukana ja isä oli etäinen ja epävakainen - lopulta tämä jätti perheensä. Lapset jätettiin milloin kenenkin hoiviin, ja Modiano vaihtoi koulua usein. Paha takaisku oli, että veli kuoli leukemiaan 10-vuotiaana. Myöhemmin Modiano omisti monet romaaneistaan veljelleen.

Joissain haastatteluissa Modiano on kertonut, että hänen vanhempansa toisen maailmansodan keskellä ovat esikuvina monien romaanien hahmoille. Myös Hämärien puotien kujassa pariskunta on tunnistettavissa. Sivuilta löytyy myös isän kaipuu.

Teemojensa lisäksi Modianon kieli on kiinnostavaa. Huoliteltua tekstiä, jossa ei ole turhaa eikä löysiä. Paljon päälauseita ja repliikkejä. Modianon tyyliä on kuvattu säästeliääksi ja elliptiseksi, jossa vähemmän olennaiset sanat jätetään pois (Britannica: "so spare and elliptical that the words seem only lightly attached to the page"). Modiano on kirjailija, joka hakee aina ilmaisua le mot juste.

Joten Modiano, taidamme tavata vielä uudelleenkin.

Modiano, Patrick: Hämärien puotien kuja 
WSOY 2004, ensimmäinen painos vuodelta 1979

Alkuperäisteos: Rue des boutiques obscures 1978
Alkuperäisteoksen kieli: Ranska

Suomennos: Jorma Kapari

Formaatti: Painettu kirja kirjastosta

Lähteitä
https://www.nytimes.com/2014/10/10/books/patrick-modiano-wins-nobel-prize-in-literature.html?_r=0
http://jewishjournal.com/culture/arts/171337/
https://www.theguardian.com/books/2015/oct/31/patrick-modiano-interview-paris-nobel
https://www.britannica.com/biography/Patrick-Modiano
https://www.theparisreview.org/blog/2017/02/24/lamplight-and-shadow/
https://www.newyorker.com/books/page-turner/patrick-modianos-postwar