Kirja-arvostelu: Paula Hawkins: The Girl on the Train (äänikirja, englanti)



Trilleri The Girl on the Train on "Number One Bestseller" ja myynyt maailmalla miljoonia. Britti Paula Hawkins työskenteli 15 vuotta muun muassa taloustoimittajana ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Ennen jymymenestystä hän ehti kirjoittaa useita chicklit-romaaneja salanimellä Amy Silver. Genreä Hawkins ei kokenut omakseen mutta piti kevyempien romaanien kirjoittamista hyvänä harjoituksena tosikoetusta varten.

Koska teos oli äänikirjapalvelussa tarjolla, pitihän sitä kokeilla. Tuskin muuten olisin koskaan tieten tahtoen sitä vaikkapa kirjastosta lainannut, varsinkaan englanniksi. Alkuhäslingin ja kuunteluvauhdin säätämisen jälkeen oli suorastaan hämmästyttävää, miten mukaansatempaava teos oli. Kirjaa oli jopa helpompi kuulla kuin muutamia muita suomenkielisiä.

Erityismaininta kertojille Clare Corbett, India Fisher ja Louise Brealey. On pakko sanoa, että suomalaisten lukijoiden jälkeen heidän tyylinsä ja eläytymisensä ilahduttivat. Kolmikko ei vain lukenut, naiset kertoivat, toisin kuin monet suomalaiset tähän mennessä kuullut kollegat. Uskon, että Corbett, Fisher ja Brealey olivat kirjoitustyylin rinnalla yhtä suuri syy siihen, että teksti piti mukanaan.

Hawkins kirjoittaa minä-muodossa. Tässä teoksessa oli kolme eri kertojaminää: Rachel, Anna ja Megan. Rachel on "tyttö junassa", joka matkustaa päivittäin Lontoon esikaupunkialueiden läpi Lontooseen ja takaisin. Raiteiden varrelle jää muun muassa hänen aiempi kotinsa, ja siihen liittyy kipeitä muistoja. Eräänä aamuna hän havaitsee junan ikkunasta jotain erikoista, ja siitä alkaa vyyhti ja pyörteinen vyörytys. Anna ja Megan saavat äänensä ja oman näkökulmansa tarinaan myös. Näiden äänien kautta Hawkins käsittelee eron kipeyttä, muistamisen epävarmuutta ja perheväkivaltaa.

En tiennyt pitäväni tästä genrestä, mutta tarinallisuuden ja englantitreenin tähden olen aloittanut jo Hawkinsin toisen romaanin Into the Water kuuntelun.

Hawkins, Paula: The Girl on the Train
Romaanina julkaissut Doubleday, UK 2015
Kieli: Englanti
Suomeksi julkaistu nimellä Nainen junassa (2015) Otava
Formaatti: Äänikirja
Äänikirjan kertojat: Clare Corbett, India Fisher ja Louise Brealey

Lähteitä: The Guardian

Kuva: Nimuskis on Pixabay

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Kuva
Miten Albert Camus 'n klassikon päähenkilö Meursault ja suomalainen rikosdraamajulkimo Anneli Auer linkittyvät toisiinsa? Eivätpä yleensä mitenkään, mutta tässä blogikirjoituksessa se tapahtuu. Yhtä tahattomasti kuin Sivullisen päähenkilö Meursault ampuu algerialaisella rannalla tuntemattoman arabin, tulin lukeneeksi Sivullisen osittain samaa tahtia Anneli Auerin Murhalesken muistelmia -teoksen kanssa. Ensimmäisen viivytellen pokkarina, toisen kuulokkeista puhelinsovelluksesta. Näin kaksi tarinaa pääsivät kietoutumaan odottamattomasti yhteen. Albert Camus 'n Sivullinen on ohuudestaan huolimatta järkälemäinen. Se on kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan, ja sen jälkeen siitä on sanottu rahtilaivallinen asioita. Tiivistettynä: kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, mikään ei liikuta, objektiiviset arvot murtuvat, maailma on absurdi, asiat ovat samantekeviä, on niin irrallista, että sitä on oman elämänsä sivuhenkilö. Teos on filosofinen, eksistentialismin klassikko...
Lue lisää

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kuva
Vaikka Sarasvatin hiekkaa (2005) on 15 vuotta vanha kirja, se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Lisää jännää – tai huolta – tuo se, että Risto Isomäen romaanin tapahtumat sijoittuvat näihin päiviin, vuoden 2020 tietämille ja epilogi vuoteen 2026. Ja juuri nyt näemme yhä enemmän kuvia ja videoita siitä, kuinka Grönlanti sulaa. Pääsin yllättymään siitä, kuinka kiinnostava ja vaihtoehtoisia ajatuskulmia herättävä Sarasvatin hiekkaa oli. Romaani on etenevä, helppolukuinen ja trillerimäinen mutta Isomäki on onnistunut upottamaan tiedonsärvintä rivin jos toisenkin väliin – välillä myös kovin silmiinpistävästi dialogeihin istutettuna, mikä syö realistisuuden tuntua. Mutta hällä väliä siitä. Isomäki kehittelee mielenkiintoista teoriaa siitä, kuinka megatsunamit voisivat pyyhkiä alleen suuria osia maapallon maa-alueista. Päähenkilöt ovat syvämerentutkija Sergei, intialainen meriarkeologi Amrita sekä suomalainen tutkija Kari. Jokainen tutkija tuo oman palasensa peliin niin meren syvänteistä...
Lue lisää

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Kuva
On vaikea päättää, onko 21 oppituntia maailman tilasta tietokirja, esseeteos vai pamfletti . Tietokirja kyllä siten, että Yuval Harari tarjoaa suuren kokoluokan kuvan nykymaailman ilmiöistä. Hän käsittelee työelämää sekä teknologista murrosta, ihmisen vapautta massadatan aikana, tasa-arvoa, yhteisön ja sivilisaation tulevaisuutta, nationalismia, maahanmuuttoa, terrorismia, totuutta, uskontoja ja Jumalaa. Isoja teemoja. Mutta se voisi olla myös pohdiskeleva esseekokoelma ja loppuosassaan jo pamfletti. Hararin työelämän ja teknologian käsittely on erittäin kiinnostavaa ja tuorettakin. Tekoälyn siivittämä teknologinen disruptio, erityisesti bioteknologia, levittäytyy työelämään niin, että Harari otsikoi yhden lukunsa: "A ikuiseksi kasvettuasi sinulla ei ehkä ole töitä ". Hararilla on ehkä keskimääräisiä raportteja radikaalimpi näkemys työn tulevaisuudesta. Hän heittää, että tekoäly voi suoriutua ihmistä paremmin jopa työtehtävistä, jotka edellyttävät intuitiota toisis...
Lue lisää

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Kuva
Piti vain löytää jotain helppoa kuunneltavaa puhelimesta. Testimielessä otin Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni , kun siitä oli niin kohuttu - jos sen verran kuuntelisi, että tietäisi, mistä on kyse. Niinhän siinä sitten kävi, että kerralla meni koko kirja ja heti perään jatko-osa. Elena Ferrante ei ole mikä tahansa lukuromaanin kirjoittelija. Kirjoissa on imua, kyllä, mutta ennen kaikkea niissä on jotain totta. Elämä heittelee. Asiat eivät etene järkevästi - ja joskus yhtäkkiä jokin loksahtaa. Ystävyys kahden tytön välillä ei ole saumaton ja hyväntahtoinen. Elämässä on epävarmuuksia. Toinen ei ole läpeensä hyvä eikä läpeensä paha - hän on molempia, ja minäkin olen. Kun tarpeeksi kaivaa, meistä löytyy aina itsekkäitä ja likaisia motiiveja. Niiden penkomiseen 1950-luvun Napolin roskaiset ja pinttyneet kujat sekä työläiskorttelin metelit ja riidat ovat juuri sopiva taustakuva. Jonkun asunnon ikkunasta saattaa kuulua huutoa ja yhtäkkiä siitä lentää läpi...
Lue lisää

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)

Kuva
Minkähänlainen on kirja, joka on ollut Suomen myydyimpiä pokkareita kymmenen vuotta? Pianhan se selviäisi, mietin, kun laitoin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan   kuulokkeista tulvimaan.   Oli perjantaipäivä. Töiden jälkeen napit korviin: ajelin autoa, kävin salilla, tein ruokaostokset, tein lihapullataikinan, siivoilin keittiötä, kuorin perunat, paistoin pyörykät, tein perunamuusin, syötin perheen. Kun nopeus oli 1,5-kertainen, koko päiväkirja oli kuunneltu tuossa neljässä ja puolessa tunnissa. Oli sellainen olo, että koko tuon iltapäivän ja illan auton takapenkilläni ja keittiön pöydän ääressä oli istunut yksi äänekäs juopporemmi. Sen jorinaa, pullojen sihauttelua, korkkien narauttelua ja yltyvää remakkaa olin saanut kuunnella, kunnes porukka yrittäisi kadota jonnekin kulmaräkäkapakkaan. Eikä tarvitse Juhan, Kristianin ja Mikaelin heti takaisin tullakaan. Päiväkirjan kirjoittaja Juha Berg on jotakuinkin kolmekymppinen, mutta jonkinlaiseen teiniränniin tämän jutu...
Lue lisää