Kirja-arvostelu: Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (äänikirja)

Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu oli ensimmäisten kuuntelemieni äänikirjojen joukossa. Rauhalan teksti oli kuunneltavana kohtuullinen seurata, omaksua ja hengittää. Toisenlaisiakin kuuntelukokemuksiakin kun alkuun oli. Tätäkin tosin kuuntelin välillä nopeutettuna ja hyppien ja eksyen oikeasta kohdasta, mutta se menköön formaatin ja palvelun piikkiin.

Lestadiolaisäidin ahdinko on kiinnostavaa ja kuohuttavaakin kuunneltavaa. Rauhala onnistuu olemaan liikoja tuomitsematta itse uskomista, vaan kuvaa ihmisen osaa ja ihmisen muokkaaman uskonnon ristiriitaisuuksia.

Rauhalan kieli on maalailevaa, värikästä, juurevaa. Runollista. Virkkeet ovat selkeitä ja napakoita, ja tehokeinona Rauhala tuntuu usein käyttävän toistoa. Välillä virkkeet ovat erittäin lyhyitä.
"Minä haluaisin olla Virtasen Maria. Valoisa ja jaksava Virtasen Maria. Osaansa tyytyväinen Virtasen Maria. Uskossaan varma Virtasen Maria. Ei tämä olekaan minun elämääni. Tämä on liian vaativa osa. Keho halkeaa. Pää halkeaa. Luolassa ei ole happea, ei valoa. Jospa aloittaisinkin kaiken aivan alusta. Plim."

Itse koin kuitenkin kiinnostavimmiksi osuuksiksi blogit, joiden kirjoittaja paljastuu vasta lopuksi. Blogeissa taustoitetaan lestadiolaisliikettä ja sen historiaa, erityisesti hoitokokouksien vaikutusta. Blogin kommenttien kautta taas saadaan esiin, kuinka vahvoja ja erilaisia mielipiteitä kentällä varmasti on yhä, myös lestadiolaisten keskuudessa.

Kohuttu Taivaslaulu on vuosien aikana saanut paljon arvioita sekä kiitosta. Kuka tietää kuinka monessa kirjablogissa teos on punnittu. Kirjabloggaajat äänestivät vuoden 2013 parhaaksi kotimaiseksi Taivaslaulun, ja se valittiin myös 2013 vuoden kristilliseksi kirjaksi. Sittemmin siitä on tehty teatterisovituksia ainakin Oulussa ja Tampereella.

Näyttää siltä, että keskustelu uskon ja uskonnon vaikutuksista ihmiseen ja hänen valintoihinsa jatkuu yhä. Itsestä tuntuu, että eniten kyse on siitä rajankäynnistä, milloin ollaan siinä pisteessä, että ihminen linjauksillaan on vääristänyt uskonnon farisealaisiksi kaltereiksi yhteisön ja uskovan ympärille. Keskustelu on jatkunut yhä, eikä vähiten Rauhalan toisen romaanin, Synninkantajien, ansiosta.

Kaleva: Äidin ruumiista naisen ääneksi "Teoksen alkupuoli tahtoo jumittaa idyllisen lestadiolaiselämän kuvaukseen, mutta oululainen äidinkielenopettaja päästää loppupuolella irti rajoituksista ja väläyttää voimaansa."
Jokken kirjanurkka: "Tämä ei ollut minulle kirjoitettu opus vaan naisten ja äitien kirja".
Pauliina Rauhala paneelikeskustelussa 2016: Kotimaa24: "Rauhala on huomannut Taivaslaulun välineeksi, joka avaa keskustelua. – Kirjasta ja teatteriesityksestä voi olla jotain mieltä. Ihmisten, jotka ennen ovat olleet hiljaa, on helpompi puhua kirjasta tai esityksestä kuin itsestään." 

Rauhala, Pauliina : Taivaslaulu 
Gummerus kustannus 2013
Formaatti: Äänikirja
Äänikirjan kertoja: Vuokko Hovatta

Kuva: StockSnap on Pixabay