Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Napoli-sarja 3, aikuisvuodet (äänikirja)


Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmannessa osassa Elena ja Lila kulkevat yhä enemmän eri suuntiin. Lila tekee raskasta työtä tehtaassa haavoittuneilla käsillään. Elena on julkaissut esikoisteoksensa, ja häntä ylistetään älykköpiireissä. Vaikka roolien railo on leventynyt ystävysten välillä, molemmat ovat silti myös aikuisia naisia, äitejä, puolisoita ja oman polkunsa etsijöitä.

Ennen kaikkea Napoli-sarjan kolmannessa osassa on läsnä näkyvästi kolmas päähenkilö: maailma ystävysten ympärillä. Kun lapsuuden korttelissa Elena ja Lila saivat todistaa väkivaltaisia kahinoita ja riitoja, jopa murhia, nyt väkivaltaa on kaikkialla ympärillä, muuallakin kuin Napolissa, ei vain rääväsuisessa kotikorttelissa.

Italia kärsi 1970-luvulla erityisesti äärivasemmistolaisesta ja -oikeistolaisesta terrorismista. Jo Napoli-sarjan ensimmäisessä osassa lapsille kävi selväksi, että oli kommunisteja ja fasisteja, ja he eivät pitäneet toisistaan. Nyt kolmannessa osassa tutut hahmot ovat kasvaneet aikuisiksi ja ovat valinneet puolensa. Vasemmistolaisia on niin työläisluokissa kuin yliopistopiireissä ja hyvätuloisempien joukossa. 

Lilan kautta Elena Ferrante kuvaa makkaratehtaan oloja mieleenpainuvasti, ja Lila kytkeytyy vanhojen korttelituttujensa kautta mukaan vasemmistolaisliikkeeseen. Kuten aina ennenkin, Lila tuo mukanaan muutosvoimaa ja jopa jotain vallankumouksellista. Asiat eskaloituvat väkivaltaisuuksiksi. 

Elena on perustanut perheen Firenzessä, eivätkä ystävät pidä juuri yhteyttä, kunnes suurimman hädän tullen Lila tukeutuu Elenaan ja saa avun. Lihavina kauppiaanrouvavuosinaan Lila oli auttanut Elenaa, nyt oli Elenan vuoro.
Opiskelijamellakoita, protesteja, kumouksellisuutta, terrorismia, utopioita

Yhteiskunnan levottomuuden kuvaus on mielestäni Napoli-sarjan kolmannen osan kiinnostavinta antia. Koko 1970-luvun Italiaa leimasi yhteiskunnan sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen muuttuminen. Oli opiskelijamellakoita, protesteja, kumouksellisia liikkeitä, terrorismia ja utopioiden tavoittelua. Yläluokkaisissa vasemmistopiireissä pyörii huumeita ja irrallisia seksuaalisuhteita. Katolinen kirkko alkoi menettää otettaan ja avioero sekä abortti tulivat laillisiksi. Elena Ferrante kuvaa näitä aikoja viitteellisesti päähenkilöidensä kautta ja kuohunta tapahtuu jossain heidän takanaan. Esimerkiksi Punaisten prikaattien tekemä pääministerin Aldo Moron sieppaus ja murha mainitaan aivan ohimennen yhtenä kuohunnan esimerkkinä.

Jos Italia on myllerryksessä, sitä on kuitenkin myös Lilan ja Elenan elämä. Kuten Italiaa, eri voimat raapivat myös näitä naisia - he toisiaan, muut heitä ja he niitä. Kolmannessakin osassa näyttelevät osansa kotikorttelin tutut pojat: vihanneskauppiaan poika Enzo, radikaalikommunisti Pasquale, Elenan entinen poikaystävä Antonio, Carracin kauppiasveljekset Stefano (Lilan aviomies) ja Alfonso sekä kulmakuntaa tyrannisoineet gangsteriveljekset Marcello ja Michele Solara (jotka ovat vuorollaan ihailleet ja rakastaneet Lilaa) sekä tietenkin Elenan ikuinen ihastus Nino Sarratore. Monet liittoutumat, suhteet ja avioliitot alkavat rakoilla ja uusia syntyä.

Elenalla on ulkoisesti kaikki erinomaisesti; hän on naimisissa ja kahden tyttären äiti sekä kirjoittaja. Mutta ei auta. Kuten yhteiskunnassa moraalisäännöt rakoilevat, Elena alkaa nakertaa avioliittoaan, flirttailee sinne ja tänne ja lopulta pettää. Elena repäisee itsensä irti yllättävällä tavalla.

Erityistä tässä osassa on se, että miesten kautta sanoitetaan Lilan ja Elenan todellista ydintä. Michele Solara tunnistaa ja sanoittaa Lilassa sen, mitä muu ympäristö ei näe. Hän ylistää Lilan älykkyyttä ja luovaa hulluutta ja haluaa tämän hinnalla millä hyvänsä leipiinsä. Nino Sarratore puolestaan lausuu jossain kohtaa Elenalle totuuden sanat ja paljastaa asian samalla myös lukijalle: "Olet heijastanut Lilaan sen, mitä itse olet."

Ferrante, Elena: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
WSOY 2018
Alkuperäisteos: Storia di chi fugge e di chi resta 2013
Suomentaja: Helinä Kangas
Formaatti: Äänikirja
Kieli: Italia
Äänikirjan kertoja: Erja Manto
Kuva: Giselaatje, Pixabay

Lähteitä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Albert Camus: Sivullinen - ja miten romaani liittyy Anneli Auerin oikeusdraamaan

Kuva
Miten Albert Camus 'n klassikon päähenkilö Meursault ja suomalainen rikosdraamajulkimo Anneli Auer linkittyvät toisiinsa? Eivätpä yleensä mitenkään, mutta tässä blogikirjoituksessa se tapahtuu. Yhtä tahattomasti kuin Sivullisen päähenkilö Meursault ampuu algerialaisella rannalla tuntemattoman arabin, tulin lukeneeksi Sivullisen osittain samaa tahtia Anneli Auerin Murhalesken muistelmia -teoksen kanssa. Ensimmäisen viivytellen pokkarina, toisen kuulokkeista puhelinsovelluksesta. Näin kaksi tarinaa pääsivät kietoutumaan odottamattomasti yhteen. Albert Camus 'n Sivullinen on ohuudestaan huolimatta järkälemäinen. Se on kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan, ja sen jälkeen siitä on sanottu rahtilaivallinen asioita. Tiivistettynä: kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, mikään ei liikuta, objektiiviset arvot murtuvat, maailma on absurdi, asiat ovat samantekeviä, on niin irrallista, että sitä on oman elämänsä sivuhenkilö. Teos on filosofinen, eksistentialismin klassikko
Lue lisää

Elena Ferrante: Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus, Napoli-sarja 1 (äänikirja)

Kuva
Piti vain löytää jotain helppoa kuunneltavaa puhelimesta. Testimielessä otin Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni , kun siitä oli niin kohuttu - jos sen verran kuuntelisi, että tietäisi, mistä on kyse. Niinhän siinä sitten kävi, että kerralla meni koko kirja ja heti perään jatko-osa. Elena Ferrante ei ole mikä tahansa lukuromaanin kirjoittelija. Kirjoissa on imua, kyllä, mutta ennen kaikkea niissä on jotain totta. Elämä heittelee. Asiat eivät etene järkevästi - ja joskus yhtäkkiä jokin loksahtaa. Ystävyys kahden tytön välillä ei ole saumaton ja hyväntahtoinen. Elämässä on epävarmuuksia. Toinen ei ole läpeensä hyvä eikä läpeensä paha - hän on molempia, ja minäkin olen. Kun tarpeeksi kaivaa, meistä löytyy aina itsekkäitä ja likaisia motiiveja. Niiden penkomiseen 1950-luvun Napolin roskaiset ja pinttyneet kujat sekä työläiskorttelin metelit ja riidat ovat juuri sopiva taustakuva. Jonkun asunnon ikkunasta saattaa kuulua huutoa ja yhtäkkiä siitä lentää läpi
Lue lisää

Kirja-arvostelu: Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta (äänikirja)

Kuva
On vaikea päättää, onko 21 oppituntia maailman tilasta tietokirja, esseeteos vai pamfletti . Tietokirja kyllä siten, että Yuval Harari tarjoaa suuren kokoluokan kuvan nykymaailman ilmiöistä. Hän käsittelee työelämää sekä teknologista murrosta, ihmisen vapautta massadatan aikana, tasa-arvoa, yhteisön ja sivilisaation tulevaisuutta, nationalismia, maahanmuuttoa, terrorismia, totuutta, uskontoja ja Jumalaa. Isoja teemoja. Mutta se voisi olla myös pohdiskeleva esseekokoelma ja loppuosassaan jo pamfletti. Hararin työelämän ja teknologian käsittely on erittäin kiinnostavaa ja tuorettakin. Tekoälyn siivittämä teknologinen disruptio, erityisesti bioteknologia, levittäytyy työelämään niin, että Harari otsikoi yhden lukunsa: "A ikuiseksi kasvettuasi sinulla ei ehkä ole töitä ". Hararilla on ehkä keskimääräisiä raportteja radikaalimpi näkemys työn tulevaisuudesta. Hän heittää, että tekoäly voi suoriutua ihmistä paremmin jopa työtehtävistä, jotka edellyttävät intuitiota toisis
Lue lisää

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa - näinkö jäätikkö sulaa

Kuva
Vaikka Sarasvatin hiekkaa (2005) on 15 vuotta vanha kirja, se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Lisää jännää – tai huolta – tuo se, että Risto Isomäen romaanin tapahtumat sijoittuvat näihin päiviin, vuoden 2020 tietämille ja epilogi vuoteen 2026. Ja juuri nyt näemme yhä enemmän kuvia ja videoita siitä, kuinka Grönlanti sulaa. Pääsin yllättymään siitä, kuinka kiinnostava ja vaihtoehtoisia ajatuskulmia herättävä Sarasvatin hiekkaa oli. Romaani on etenevä, helppolukuinen ja trillerimäinen mutta Isomäki on onnistunut upottamaan tiedonsärvintä rivin jos toisenkin väliin – välillä myös kovin silmiinpistävästi dialogeihin istutettuna, mikä syö realistisuuden tuntua. Mutta hällä väliä siitä. Isomäki kehittelee mielenkiintoista teoriaa siitä, kuinka megatsunamit voisivat pyyhkiä alleen suuria osia maapallon maa-alueista. Päähenkilöt ovat syvämerentutkija Sergei, intialainen meriarkeologi Amrita sekä suomalainen tutkija Kari. Jokainen tutkija tuo oman palasensa peliin niin meren syvänteistä
Lue lisää

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (äänikirja)

Kuva
Minkähänlainen on kirja, joka on ollut Suomen myydyimpiä pokkareita kymmenen vuotta? Pianhan se selviäisi, mietin, kun laitoin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan   kuulokkeista tulvimaan.   Oli perjantaipäivä. Töiden jälkeen napit korviin: ajelin autoa, kävin salilla, tein ruokaostokset, tein lihapullataikinan, siivoilin keittiötä, kuorin perunat, paistoin pyörykät, tein perunamuusin, syötin perheen. Kun nopeus oli 1,5-kertainen, koko päiväkirja oli kuunneltu tuossa neljässä ja puolessa tunnissa. Oli sellainen olo, että koko tuon iltapäivän ja illan auton takapenkilläni ja keittiön pöydän ääressä oli istunut yksi äänekäs juopporemmi. Sen jorinaa, pullojen sihauttelua, korkkien narauttelua ja yltyvää remakkaa olin saanut kuunnella, kunnes porukka yrittäisi kadota jonnekin kulmaräkäkapakkaan. Eikä tarvitse Juhan, Kristianin ja Mikaelin heti takaisin tullakaan. Päiväkirjan kirjoittaja Juha Berg on jotakuinkin kolmekymppinen, mutta jonkinlaiseen teiniränniin tämän jutuissa on j
Lue lisää