Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

Ennen päivänlaskua ei voi. Laitammeko me itse omilla voimilla usein päivän laskemaan, jotta saisimme olluksi.

Luulinpa pääseväni lukemaan kiemuraista fantasia- ja tieteisromaania, mutta vielä mitä. Eriskummallista ja pimeää proosaa kyllä. Kursaillen ylipäätään tuli aloitettua, sillä spekulatiivisesta fiktiosta oli vain pintaraapaisukokemuksia. Kuitenkin tulevaisuuden skenaariot kiinnostavat ja tämähän on genressä miltei pakkolukemistoa.

Aika pian sain huomata, että Ennen päivänlaskua ei voi oli toki irti maasta mutta ei liikaa. Vaikka fakta ja fiktio sekoittuvat, teksti oli yllättävän selkeää ja juonellisesti silattua tällaiselle perusproosan lukijalle. Ainakaan scifi-leiman vuoksi Johanna Sinisaloa siis ei tarvinnut jättää lukematta.

Suomikumma kuvaa hyvin tätä Sinisalon romaania. Mikael löytää roskiksilta peikonpoikasen ja tuntee tähän sellaista vetovoimaa, että kaikki muu tuntuu jäävän toiseksi. Peikkous ja Suomen vaihtoehtoinen petohistoria tuovat kirjaan syvyyttä: asetelma ajaa lukemaan ja selvittämään lisää, mitä ihmettä teoksen maailmassa on tapahtumassa, vaikka itse asetelmasta tai kirjan maailmasta ei pitäisikään.

Henkilökaartiin oli jäänyt rakennetun asettelun, jopa liimatun, tuntu, johtuiko osittain sitten siitä, että kyseessä on esikoisteos vai siitä, että suurimmassa pääosassa kuitenkin oli ilmiö: peikon ja Enkeli Mikaelin suhde (ihmisen ja pedon suhde).

Vielä pelkistetymmin ihmiskuvauksen sijaan keskiössä oli sen käsittely, miten ihminen määrittelee tätä maailmaa. Yksi määrittelykysymyksistä voisi olla vaikkapa se, millä perusteella ihminen nimeää elollisia olentoja muukalaisia tai toiseksi. Niinpä esimerkiksi Enkelin kanssa samassa talossa asuva ulkomaalaisnainen ja hänen petomainen Suomi-miehensä tuntuivat kovin istutetulta ja irrallisilta. Idean ja syvyyden tavoittelun lukija kyllä ymmärtää asettelun takana.

Aina kun teoksessa käytetään seksuaalisen toiminnan esittävää kuvausta, joutuu punnitsemaan kirjoittajan motiiveja - onko kyseessä taiteellinen välttämättömyys vai halpa keino lisätä jännitettä teokseen. Tässä kirjassa ainakin alkukantaisella seksuaalisuudella on roolinsa. Taiteelliseen pakkoon on vaikea ottaa kantaa, mutta kyllä ne eritteet lukijan silmille aika yllättäen roiskahtavat. Verikin purskahtelee muutamissa kohdissa.

Tulevaisuusskenaarioita kirja ei alleviivaten sisällä. Enemmänkin käteen jää pohdintaa ihmisyydestä ja pimeästä puolesta. Omiin kärkikaarteihin tämä teos ei nouse eikä tarvitsekaan, mutta ainakin lukukokemus oli yleissivistävä ja antoi ymmärrystä tähän paljon viitattuun teokseen.

P.S. Marsun omistajana en voi suositella kirjaa ainakaan toisille marsun omistajille.

Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi 2000
Finlandia-palkinto 2000
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta