Kazuo Ishiguro - Haudattu jättiläinen ja yhteisen muistin sumu

Meidän on kaivettava aihetta niin kauan, että ilma on kirkasta

Ostin Haudatun jättiläisen heräteostoksena kirjamessuilta syksyllä 2017 eniten sen vuoksi, että Kazuo Ishigurolle oli myönnetty juuri Nobelin kirjallisuuspalkinto. Kazuo Ishiguro on kertonut haastatteluissa, että Nobel tuli täytenä yllätyksenä ja piti uutista jopa fake news -huhuna. Hän ei uskonut edes agenttinsa soittoa ennen kuin toimittajat alkoivat soitella ja kolkutella Lontoon-asunnon ovella. Hän toivoi, että olisi uskonut edes sen verran, että olisi ehtinyt pestä tukkansa.

Haudatusta jättiläisestä en ollut lukenut, eikä ennakko-odotuksia ollut. Kirja oli siis mukavankin arvoituksellinen paketti. Säästelin kirjan aloittamista lomille ja koska teos oli helppolukuinen, etenin teosta tarkoituksellisen hidastelevin askelin - aivan kuin kirjan pääkaksikko, vanha pariskunta.

Kuningas Arthurin maailmassa elävät Axl ja Beatrice lähtevät vaeltamaan, sillä he haluavat löytää poikansa. He muistavat, että poika asuu jossain ihan lähellä ja odottaa heitä kovasti. Kaikkea varjostaa kuitenkin sumu, joka estää muistamasta mitään kovin tarkasti. Matkan varrella pariskunta kohtaa kaikkea muuta ja lähestyy etappi kerrallaan haudattua jättiläistä. Sumukin alkaa ehkä hälvetä.

Tähän kirjaan Ishiguro on asettanut fantasiapiirteitä örkkeineen ja keijuineen, mikä tekee koko kirjasta sadunomaisen, välillä jopa jännityskertomuksen. Vanhusten muistamattomuus ja muistamisen pinnistely ahdistaa välillä, sillä on selvää, että sumun takaa täytyy löytyä jotain kipeää.

Teos on kevyesti luettava, elävä ja kuvaileva, kuten tuntuvat muutkin Ishiguron teokset olevan. Teos toimii lukijan niin halutessa allegoriana maailmanhistorian tapahtumille: kukin voi ladata siihen haluamiaan merkityksiä.

Ishiguro on kertonut halunneensa kirjoittaa kollektiivisesta muistista ja siitä, kuinka yhteiskunnat selviävät traumaattisista tapahtumista unohtamalla. Monissa muissa kirjoissaan Ishiguro on kirjoittanut siitä, kuinka ihmiset kamppailevat henkilökohtaisten muistojensa kanssa ja kuinka he kohtaavat menneen jonkin tapahtuman kautta. Haudatussa jättiläisessä vuorossa on yhteisö. Monissa valtioissa ja yhteisöissä, perheissäkin, on haudattuja jättiläisiä.

Tarvittaessa ei tarvitse mennä Suomea kauemmaksi.

Esimerkiksi joskus kieltämättä tulee miettineeksi, eikö suomalaisten into kirjoittaa sotakirjoja saisi alkaa jo hiipua. Yhä vain maailmansodasta ja sisällissodasta löytyy uusia kipeitä tarinoita, ja suomalaiset lukijat ostavat nuo kirjat ja menevät katsomaan sen jälkeen niistä tehdyt elokuvat.

Ishiguron Haudattua jättiläistä voi lukea vaikka tästä näkökulmasta: me kaivamme ja haluamme löytää kohtaloita, syitä, luita ja verta ja nimetä niiden särkijät ja vuodattajat.

Suotakoon siis tämä armollinen näkökulma meille. Emme halua unohtaa emmekä halua vaipua muistamaan vääristyneitä, yhtenäistettyjä kertomuksia.  Meidän on kaivettava aihetta niin kauan, että ilma on kirkasta.

Ishiguro, Kazuo: Haudattu jättiläinen 
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2016
Alkuperäisteos: The Buried Giant 2015 
Alkuperäisteoksen kieli: Englanti
Suomennos: Helene Bützow
Formaatti: Painettu kirja, ostettu