Leena Krohn - Tainaron: Postia toisesta kaupungista

Leena Krohnin Tainaron on kirja ja kuva, johon lukija saa upottaa omat tulkintansa, ehkä jokainen lukee siitä eri asioita. Riveiltä saattavat nousta pureskeltavaksi elämä, kuoleman väistämätön lähestyminen, ikuisuus tai matka toisenlaiseen maailmaan. Tainaron on pieni romaani mutta se on ajaton ja syvä. 

Olin ajatellut etukäteen, etten ehkä pitäisi Tainaronin fantasiamaailmasta. Kirjan erityisen hiottu kieli ja hienosti tehty rakenne kuitenkin laittavat nostamaan hattua. Myös oletettu viittaus todelliseen Tainaroniin toi syvyyttä.

Romaani koostuu 28 kirjeestä. Vastaanottaja jää nimettömäksi eikä hän koskaan vastaa kirjeisiin. Niiden kirjoittaja on saapunut valkoisella laivalla tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitsevaan, alati muuttuvaan Tainaroniin, mutta hän ei muista miksi.

Kirjeistä käy ilmi, että Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia. Kuitenkin kaupungissa asutaan ja eletään, käydään kahviloissa ja kokouksissa. Jotkut hyönteiset ja niiden käytösmallit ovat tunnistettavissa, varmasti useampikin aiheen tuntijalle. 

Kirjan nimi viitannee Taínaron-niemeen tai antiikin aikaan olemassa olleeseen Tainaronin kaupunkiin Kreikan etelärannikolla. Sen lähellä sijaitsee luola, jota tuon ajan kreikkalaiset pitivät Haadeksen eli tuonpuoleisen sisäänkäyntinä.

Haades-kuninkaan hallitsema valtakunta sijaitsi maan alla. Lautturi souti vainajien sielut rajajoen yli. Kreikkalaiset uskoivat, että hyvin eläneet pääsivät asumaan Elysioniin ja huonosti eläneet Haadeksen syvimpään paikkaan. Elysionissa elettiin onnellisesti kuolemattomina Okeanos-valtameren äärellä.

Myös Leena Krohnin Tainaronissa kuohuu Okeanos-meri ja käydään Tainaronin Tuonelassa. Tarkempi voi löytää enemmänkin viittauksia. Lukemisen lomassa oli pysähdyttävä pohtimaan, kuinka antiikin kreikkalaisten uskonto ja jumaltarut vaikuttavat yhä tämän päivän ihmisten ajatusrakennelmiin ja käsitteisiin ja kulttuuriin. Tainaron on vain yksi pieni esimerkki siitä, miten antiikin käsitteet kuolemalle ja toiselle todellisuudelle ovat viitteellisesti läsnä.

Kiinnostavaa on joka tapauksessa, että on teoksia, jotka uskaltavat haastaa meitä muistuttamaan kuolevaisuudestamme ja siitä, että on mahdollista, että tämä maailma, jonka nyt näemme, ei ole kaikki.

Tässä vielä Tainaronin kaunista kieltä ja kuvaa:

"Jos kaupungin äänet hetkeksi mykistyisivät, voisin kuulla vaivihkaisen murenevan äänen kuin hiekkakuopan seinämältä olisi lähtenyt hiekkapuronen. Ja elinvoima, jota uskoin ehtymättömäksi, juoksee juoksemistaan jonnekin, missä kukaan ei voi sitä käyttää.

Tämäkö on sitä, mitä kutsutaan vanhenemiseksi? Näenkö minä sen kaikkialla, vaikka se on vain sisälläni?"

Krohn, Leena: Tainaron. Postia toisesta kaupungista. 
WSOY 1985
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta