Milla Ollikainen - Pirunkuru kesädekkarina

Nyt on maattu aurinkovarjon alla ja luettu oikein kesädekkari. Dekkarit ovat tähän saakka jääneet kirjastoon toisten lukijoiden laiturinnokkia varten, mutta nyt Milla Ollikaisen Pirunkuru lähti kassiin ja se tuli luettua oikein laiskasti kylmien virvokkeiden ja jäätelön äärellä.

Tykästyin Pirunkurun henkilöihin ja kieleen. Tekstissä on sellaista kepoisuutta ja leppoisuutta, vakavista teemoista huolimatta, että täällä nousevat peukut pystyyn. Koska omissa sisälmyksissä on pohjoissuomalaisehkoa verta, dekkarin valinnassa painoivat ensisijaisesti Ollikaisen oma pohjoispohjalaisuus sekä Lapissa vietetyt toimittajavuodet.

Kirjan rikolliset käänteet tapahtuvat Ylläksen maisemissa, Kolarissa, jossa kevät tulee hitaasti ja loskaisesti ja ihmiset hallitsevat liikkeensä ja sanomisensa - etelän junalla tulleet kun saattavat olla liian äkkinäisiä ja sillä paljastavat ulkopuolisuutensa. Koko kuntaa pyörittää kaivosyhtiön hanke, jonka pitäisi tuoda valtavat määrät työpaikkoja ja kuntaan elämää. Paikallislehden tuore, kokematon, etelästä tullut toimittajanainen alkaa selvitellä kaivokseen liittyviä juttuja ja kuten dekkareissa pitääkin, juoni sen kuin tiivistyy.

Nautin hahmoista, sillä useimmat olivat uskottavia ja eläviä. Hienoa, että keski-ikäiset ja iäkkäämmät persoonat olivat esillä - he myös olivat syväulotteisempia, osuvampia ja rehevämpiä kuin kirjan hahmojen nuori kaarti, jossa jäätiin enemmän siirreltävän statistin rooliin.

Pidin myös dekkarin selkeästä juonikuvion virittelystä. Kirja on nopealukuinen ja teksti sisältää juuri sopivasti lappilaisuutta kuvaavia kiinnostavia yksityiskohtia. Kaipaamaan jäin syvällisempää kairausta kaivosteollisuuteen ja motiiveihin rikosten takana. Jäi jopa pohdituttamaan, oliko dead linen kanssa tullut kiire - sen verran ennakoimaton ja nopea loppuratkaisu oli.

Voisin kuitenkin tämän perusteella lukea Ylläs-trilogian kaksi ensimmäistä osaakin.

Ollikainen, Milla: Pirunkuru
Like Kustannus Oy 2015
Formaatti: Painettu kirja kirjastosta