Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Selvisi pian, että kuumuuden pehmentämälle päälle kirja oli haaste, ja Calvinon pyörityksessä huomio saattoi varista kirjasta varkain kuin satunnaiset merituulen kuljettamat hiekanmurut sivujen välistä.
Teos kertoo Lukijasta, joka yrittää lukea kirjaa nimeltä Jos talviyönä matkamies. Lukeminen ei kuitenkaan ota onnistuakseen, sillä yhtäkkiä kirjassa alkavat toistua samat kappaleet ja muutakin hämmentävää tapahtuu. Lukija on juuri ehtinyt kiinnostua kertomuksesta ja yrittää jäljittää kadonneita sivuja mutta joutuu yhä enemmän solmuun kertomusten sisään.
Tässä teoksessa tarinaa tärkeämpiä tuntuvat olevan rakenne ja väläykset, jotka voivat kertoa enemmän kuin kokonainen tarina. Teos sisältää kehystarinan (jos sitä voi sellaiseksi kutsua) sekä kymmenen romaanikatkelmaa, jotka eivät näennäisesti liity toisiinsa ja tapahtumat voivat sijoittua täysin eri puolille maapalloa.
Tämän kirjan päähenkilö on Lukija eli sinä itse. Sinä polveilet, vellot ja vyöryt kirjan kuohujen mukana sivulta sivulle aavistamatta, mihin kaikki päättyy ja miksi edes luet koko kirjaa. Eräässä kohtaa romaania Calvino kysyykin lukijalta: "Tuntuuko sinusta että tarina voi jatkua näin? Ei, ei romaanin tarina: omasi. Kuinka kauan annat asioiden passiivisesti raahata sinua?"
Kirja on julkaistu Italiassa 1979. Calvino oli postmodernisti, joka 70-luvulla oli kiinnostunut fabuloinnista, eräänlaisesta tarinoiden sepittämisestä. Lukijan on vain annettava kunnioituksensa ja välillä väsähdettäväkin tämän kirjailijan, kirjallisuustieteilijän ja toimittajan ehtymättömälle tarinantuotannolle sekä lukijan hyppyyttämiselle punaisten lankojen perässä muun tekstivyyhdin lomassa.
Itse teksti ei ole vaikeaselkoista, jos malttaa muuten pysyä Calvinon leikittelevässä kyydissä mukana. Lisäksi kirjassa on kehämäisestä ja palapelimäisestä rakenteesta huolimatta etenemisen tuntu.
Sivuilla vilahtelevat viittaukset Calvinon kokemuksiin Italian vastarintaliikkeessä ja kommunistisissa piireissä. Calvino on toiminut myös kustannustoimittajana, ja se näkyy mukavasti teoksessa. Sivuilla on kustantamo, jossa on loputtomia pinoja käsikirjoituksia. Kadonneita käsikirjoituksia saatetaan etsiä kustantamon kätköistä kymmenenkin vuotta. Muutenkin Calvinon maailma on vielä sellainen, jossa kirjoja luetaan ja rakastetaan, oikeastaan vain lukemisen vuoksi, eivätkä netflix-maratonit ole vielä tappelemassa lukijakandidaattien vähäisestä ajasta.
Lukijan seikkailuissa toistuvat asioiden katoavuus, valheelliset kuoret ja asioiden väärentämiset sentasoisina ylilyönteinä, että ne antavat lukijalle (siis ainakin minulle) aavistuksen siitä, että ollaan lähellä totuutta. Kuten Calvino ilmaisee yhden lukijan kokemusta mukaillen ja tiivistäen: lukeminen on jaksottaista ja lukemisen kohde pistemäistä, ryynimäistä ainetta - ja jossain hiukkasten pyörteissä välähtelee totuus.
Mahtava on erään toisenkin Calvinon sepittämän lukijan tuuminta siitä, että lopulta mikä tahansa kirja on vain tekosyy lukemiselle: "Lopputulos johon olen päätynyt on se että lukeminen on toimitus ilman objektia, tai että se todellinen objekti on se itse. Kirja on apuväline tai suorastaan tekosyy".
Jos talviyönä matkamies on koettava tietysti itse, jotta teoksesta saa irti omat oivalluksensa. Ehkä selviää samalla sekin, miksi me lukijat kaikkialla maailmassa yhdessä Calvinon Lukijoiden kanssa ylipäätään luemme.
Calvino, Italo: Jos talviyönä matkamies
Kustannusosakeyhtiö Tammi 1983
Alkuperäisteos: Se una notte d’inverno un viaggiatore, 1979
Alkuperäisteoksen kieli: Italia
Suomennos: Jorma Kapari
Formaatti: Painettu kirja
Kommentit
Lähetä kommentti